Vettä...
Eräänä päivänä
pieni aurinkoinen hetki
valaisi hetkeksi takapihaa...
16.10.2012
Tää on niin tätä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ihana tulipuu! Auurinko syysluonnossa kirkastaa mielen ja maiseman ja saa kaiken hehkumaan.
silloin kiva lukea hyvä kirja...
I love that vivid orange tree!!
I don't recognize your mystery plants, but something said phlox when I looked at the first one...
Aivan hienoa, että edes hetken aurinko uskalsi näyttäytyä. Täällä on sateet vaihtuneet lumentuloon.
Vesipisaratkin ovat kauniita. Ne muuttavat maailman.
Jarna =)
Tulipuu oli ihana nimitys! =)
Tänään tuossa puussa ei juuri taida olla lehtiä eilisen hirmuisen tuulen ansiosta.
Hannele =)
Mie luen sitten öisin.
Päivisin on muuta puuhaa Pikkutalossa...
Thank You Judy =)
Aimarii =)
Oi...
Täytyykin alkaa jo peitellä pieniä omenapuubabyjä verkoilla, koska pupuset ilmaantuvat niitä ja goji-marjoja maistelemaan heti ensilumen myötä...
Anna Amnell =)
Toki, vesi on tärkeää, mutta saviperäisessä pihassa viikkokausien sade alkaa jo hieman tuntua liialta...
Lähetä kommentti