25.10.2012
Syksyn ensimmäinen pakkasaamu
Labels:
Lokakuu,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

5 kommenttia:
Minä rotestoin kans talven tuloa. Jospa yhdessä saataisiin se perumaan tulonsa :)
Kauniin runon olet iloksemme kirjoittanut :) Runosi ovat todella kauniita ja kuvat. Oletko Facebookissa?
Kyllä lumi sopii hyvin maisemaan, harmauden jälkeen. Kaikkiaan 3cm tuli yöllä ja nyt on niin valoisaa.
Niin. Poissa saisi vielä olla, myöskin täältä meidän kartanolta!
Kiits Amalia, koetetaan vastustella! =)
Vanilja =)
Toki juu löytyy fb:stakin ihan runosivustonakin... Tuolta tän blogin yläreunasta löytynee osoitekin. =)
Ari =)
Oi ei!
Teillä jo alkoi...
Mie en haluu lunta!!!
Anna =)
Saapa nähdä, koska se meidätkin valloittaa...
Lähetä kommentti