Kevätaurinko sulattelee jäälyhtyä näkymättömiin...
Jotenkin haikeaa... =/
Enhän mie vielä ehtinyt niissä monestikaan kynttilöitä
iltaisin pitää...
1.3.2012
Kevät, kevät, kevät!
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tämä päivä tulvii kevättä, räystäät laulavat ja aurinko hurmaa valollaan. Nautitaan!
Kuuntelin peiton alta, että jotain märkää tippui räystäästä. Mutta sitä tippuu minun nenästäkin. Finreksin voimalla, kolmetuntia menee siedettävästi. En ole sairastanut pariin vuoteen, joten onko se nyt vaan siksi ärhäkämpi. Mutta jokainen päivä eteenpäin on voitoksi!
Jäätävää taidetta!
Onpa ihana blogi! Ilahduin kuvista ja runoistasi!
Hanah
Anna
Ari
Kevättä tää selkeesti on. =) Iltaa kohti tiet ja pihat ovat ihan vetistä mössöä. Äkkiä se lämpö alkoi sulattaa jäitä ja lumia...
Hei Saraheinä =)
Kiitos käynnistäsi ja tervetulloo uudelleenkin koska tahansa. =)
Jäälyhdyn sulamisessakin on osa haikeutta. Jään aika on ohi. Onneksi tiedämme, että vetenä se jäälyhty pystyy taas ravitsemaan uutta kevättä ja uutta kasvua..
MM
Nimenomaan haikealta miustakin tuntui kun jäälyhdyt katosivat. Mietin miksi en useammin laittanut niihin iltaisin kynttilöitä. Mietin mihin se talvi nyt sitten katosi? Mietin miksi en nauttinut siitä talvesta...
Ja nyt on jo kevät...
Lähetä kommentti