10.10.2011
Vetisen syksyn maisemia
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Syksyn "fosfori", vihreä sammal on alkanut loistamaan.
Ihan kuin tuossa ekassa kuvassa olisi jotain peikolta kadonnutta.
ihan mielettömän kauniita, ihania kuvia, jokainen!
ihania todella, Una!
Lämpöiset kiitokset
Aamulle,
Isopeikkoselle
ja Hannelle. =)
Ohoh! Me on kuvattu samaa aihetta:-) Minäkin ihailen noita vihreitä paksuja sammalia. Tulee lapsuudesta mieleen yksi satukirja jossa metsän kelottunut sammaleen peittämä puu heräsi henkiin. Sen tarina pelotti ja kiinnosti..
Aina tulee mieleen se satu, kun näen sellaisen puun.
Anna, olisi kiva tietää tuon kertomasi sadun nimi... =))))
Mielenkiinto heräsi.
Which came first? chicken or the egg
Egg was first? =)
Lähetä kommentti