Copyright © 2011 Una Reinman
18.10.2011
Melkein poissa
Copyright © 2011 Una Reinman
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuollaisia kuulaita, lehtikoltustaan luopuvia puita, on nyt maailma täynnä -- ja jää pohtimaan, minne kaikki miljoonat ja miljoonat lehdet menevät.
Syksyn askeleet
jäljillä kesän
harsona
tulevaisuuden.
Kiitos Aamu ja Ari kommenteista. =)
Syksy on aina haikeaa aikaa.
Jonkun loppu
ja kuitenkin jonkun muun alkua...
Näi se lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.
Sylvi
ja lintupieni syksyn tieltä kaukomaille lentelee...
Kuorosta tuttu. =)
Lähetä kommentti