18.5.2011
Varmasti
Labels:
Kevät,
Reissukuva
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kaunis kuva. Ihana sininen tummien oksien takana.
Kiitos Trina =)
Toisinaan jää miettimään, millainen jokin reissulla bongaama näkymä on muina vuodenaikoina... =)
On jännää, miks osa puista, esim haapa saa lehtensä niin paljon myöhemmin?
Sateet lankeavat maahan, virittävät puita lehteilemään.
Hanne, ihan totta näin on. =)
Täälläkin uudessa kodossa on pihalla puita, joita en vielä edes tunnista, koska niiden lehdet antavat odotella puhkeamistaan. =)
Aamu, näin ne onneksi tekevät. =) Meilläkin vihdoin muutamana päivänä on satanut, sitten lumien sulamisen jälkeen ensimmäisiä maan kostutuksia.
Lähetä kommentti