Valo, liiankin runsas
kurkistaa kaikkialle
Yöttömän yön nukkujalle
Peilaa kaikista kulmista
Löytää unettomat
Kutittaa silmäluomista
herkkäuniset hereille
-Una Reinman-
Tänään Valokuva- ja Runotorstain haasteena on sitaatti: "Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)
PS: Pitänee tunnustaa, etten ole koskaan Priskaa lukenut. =)
12 kommenttia:
Yötön yö on kaukaa tuleville mahtava kokemus ja koettelemuskin, kun on niin valoisaa...
Hienot kaaret muodostuu laskevasta auringosta.
Kadonnut aurinko on jättänyt kauniin kajastuksen.
Runo osuu hyvin kuvaan
Hieno kuva ja runo. Una herkkäunisenako?
Hieno minimalistinen kuva valosta. Kaunis runo myös.
Kaunista, niin runossa kuin kuvassakin! Onneksi eletään nyt valon aikaa!
Niin muuten herättää. Nyt siihen ei tarvita edes kuuta.
Sydämelliset kiitokset teille kaikille:
Pappilan Mummo
Tanssiva Harmaa Pantteri
Arleena
John
Tiina Linkama
Savisuti
Runopasanen
Herätyttää, herätyttää, vaikka haittakos tuolla.
Aamu, no onhan nyt jo aikakin herätä. =)
Huomenta. =)
tykkään valosta, nukun ja herään ilman verhoja
Hannele,
ihmeellinen nainen!
Mie tarvin usein kiusaavan migreenin vuoksi pimennysverhot nukkumatilaan, sekä aurinkoallergian vuoksi varjoa auringosta.
Lähetä kommentti