Epilobium angustifolium
Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
Ja täällä Hanin kuvaamana.
Una
...
23.11.2009
Maitohorsman muodonmuutos
...
Epilobium angustifolium
Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
Ja täällä Hanin kuvaamana.
...
Epilobium angustifolium
Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
Ja täällä Hanin kuvaamana.
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kaikella elollisella on kiertonsa, syntyy, kukoistaa ja kuolee.
Sanotaan, että kauneus on katoovaista, mutta maitohormasta löytyy kauneutta loppuun asti.
Kauniita kuvia.
Kyllä se horsma on karun kaunis kippuraisenakin.
Eilen räpsin pihalla pari kuvaa ja ajattelin,että tämä ankea musta aika vuodesta..No niinkin,mutta kyllä sitä kauneuttakin siellä piilee,jos osaa katsoa ;)
No,makuasia tietysti myös ;)
syksyn kihartuva horsma on kiinnostava myös salamalla kuvattuna. hieman olen huolestunut koiranputkien puolesta, kun niiden varret ovat synkeän mustuneet eivätkä pääsee oikeuksiinsa lumipintoja vasten.
Olen maitohorsmien ihailija ja kuvasi pysäyttivät minut oitis! Taas jatkan matkaani suupielet ylöspäin - kiitos!
Olen ihaillut samaa. Toimme Kuopuksen kanssa hiljattain horsman kippuroita sisällekin, tuolla ne ovat maljakossa uunin päällä mutta eivät yhtä viehättäviä kuin huurteisissa kuvissa. :)
Kauniita kuvia. Pari maitohorsmaa saa aina kukoistaa meikän kukkapenkissä. Niitä ei niin kovin paljon täällä kaupungissa näy, tuovat tuulahduksen lapsuuden kesistä. Sormet muistaa vieläkin miltä tuntui hieroa rikki se pitkulainen siemenkota. Valkoisiakin näkyy joskus.
Kiitos kaikille kommenteista. =)
Harmi kun maailma ei pysynyt tuollaisena huurteisena ja valoisan lumisena.
Tämä vesisade saa kaiken ihan ruskeaksi...
Lähetä kommentti