...

Elokuussa villiviini
ensin kellastui
Auringossa haalistui
Syyssateeseen ihastui
© Una Reinman
....

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
17 kommenttia:
... ja syyskuussa punastuu,
lokakuussa tuuleen pudottautuu.
Leena =D
...Ja sitten ihan pois lakastui.
Aamu =D
Kauniit sanat, kaunis kuva.
Kiitos Katja-pieni. =)
Kun kuvalle piti keksiä jonkinlainen kuvateksti...
Villiviini
kellastui,
haalistui
ihastui
Pieneen pakkaseen rakastui
Somasti se punastui
kunnes pahasti vilustui
ja ruskeaksi rapistui :)
kauniit haaleat, haikeat värit...
valmistaudumme kaikki tavallamme syksyyn ja sen kautta talveen...
Ihana Arjaanneli =D
Sää panit mun kuvatekstini paremmaksi. ;D
Hanne =)
Niin se on... =)
On tullut taas syysaika.
Unalla on taito kirjoittaa maailman parhaita kuvatekstejä:)
Syssateeseensenko ihastuikin, mä luulin,että olisi ihastunut syysaurinkoon.
Kun oli niiin kaunis , niin kaunis!
Varjossa lehti, jonka kellansävy korostuu taustaa vasten. Pidän sävyistä. Yksinkertaisen ja selkeän tyylikäs kuva pienestä lehdestä.
Oi Katja. =)
Kiitos...
*punastuupi*
Nää miun jutut on ihan hupsuja...
Sää olet kiltti. =)
Harakka =)
Varmasti aurinkoonkin mutta sadekin on joskus tervetullutta. =)
Marjaisa =)
Miunkin oli ihan pakko napata kamera ja mennä kuvaamaan noita lehtiä sinä päivänä... =)
Kumma miten joku pitää näitä kauniita ja villejä köynnöksiä vihollisina, tuhoisina, ne kuulemma rapauttavat seinää. Meijän kaunis kaunis villiviini revittiin alas (nyyh), onneksi täällä on kuva :)
Kutis =)
Voiii.
Surullista kun niin piti tehdä. Joskus on vaan pakko.
Mutta villiviinille voi tehdä ihan oman paikan jossa se saa kiivetä ja jossa se voisi varjostaa kesähelteellä virvokkeita nauttivaa villiviinin katveeseen istahtajaa...=)
*hali*
Hauska loputus runollasi "Syyssateeseen ihastui".
Ilona Tammi =)
Sade on joskus ihastuttavaa. =)
Paitsi jos kengät ja sukat kastuvat ja saa flunssan... =)
Lähetä kommentti