
On taas näiden muhkeiden mollukoiden aika
Ruusunmarjoilla on lintuihin ihan kumma taika
Pulleaa mollukkaa jokaista
lintujen pitää hieman nokkaista
© Una Reinman

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Caro Una,
foto mágica, mas não sei. Como se chama? Podes comê-la ou é só para as aves, como você mencionou. Você joga com palavras lindamente.
Leve e uma linda semana,
Rosa
Kenties linnut ovat samanlaisia kuin me ihmiset: kaikkea pitää hypistellä, rättejä kaupan alennuskorista ja tomaatteja vihannesosastolla.
Thank you Bikim =)
Kiitos Aamu =)
Näitä mollukoita onkin tänä vuotena aika paljon, juuri tänään katselin, kun Tampereelle ajeltiin.
Ja miks muuten linnut eivät syö sitä kokonaan, ottavatkohan vaan paremmat kohdat, jos niissäkin on joku paremmalta maistuva paikka?
Harakka =)
Voisin kertoa yhden jutun...
Kun itse olen yrittänyt kuivata ruusunkiulukoita, jokaisen kiulukan sisällä on ollut mato. Sellainen pullea vaalea toukka.
Jospa ne linnut kaivavat vain sen toukan pois?
Itse en enää edes haaveile ruusunkiulukoiden kuivaamisesta sen löytöni jäljiltä... =D
Lähetä kommentti