...
Siinä tietyssä
elokuisessa
iltapäivän valossa
Kuunliljat hohtivat auringossa
Auringon piilouduttua pilvien taa
ylioppilasneilikka ja kuunlilja
tavoittelivat halausta toisiltaan
© Una Reinman
PS: Kuunliljat ovat ihastuttavia...
...
25.8.2009
Iltapäivän auringossa
Siinä tietyssä
elokuisessa
iltapäivän valossa
Auringon piilouduttua pilvien taa
ylioppilasneilikka ja kuunlilja
tavoittelivat halausta toisiltaan
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kuunlinja, onpas runokas nimi. Mistähän tuo kaunokainen on sen saanut? Elokuun kuutamosta, kuka tietää.
siis piti olla kuunlilja ;)
Ihanat pehmeät pastellinsävyiset kuvat <3
Aamu, elä välitä, itse olin kirjoittanut nimen yhteen kohtaan vaillinaisesti. =) Kuunlilja on vaikea sana... =)
Kiitos SuviAnniina =)
Opettelen tuota sonya käyttämään...
Kaunista, jäin pitkäksi aikaa nauttimaan noista kuvistasi. Ne ovat niin lempeät.
Meillä on ukin haudalla kuunliljoja.. kaunis kukka, olisin halunnut itse sellaisen viedä, mutta joku muu ehti ensin.
Kiitos SariW sekä Harhapolku kauniista kommenteistanne.
Ei sen ole väliä,
kuka sen kukan tuo haudalle.
Nyt se on siellä ja se ilahduttaa ja lohduttaa kun muistelija saapuu haudalle...
Lähetä kommentti