Kohta on ystävänpäivä!

Hobby Hall lähetti meilin,
jossa oli mukavia ystävänpäivälahjoja;
-timanttisydänriipusta,
-pörrötossut,
-pop-cornikone,
mutta paras kaikista
oli kauratyyny niska- ja hartiaseudulle...

-Ja se on helppo tehdä itsekin!
Olen tuollaisia tehnyt tutuille ja sukulaisille...

Leikataan vain tukevasta pellava, tai puuvillakankaasta
vaikkapa 26cm x 60cm pitkä suorakaide, joka ommellaan "pötköksi",
joka on suljettu toisesta päästään. Käännetään oikein päin.
Avonaisesta päästä se täytetään puhtailla (luomu) kauroilla,
ei aivan täyteen, että voit ommella pussin suun kiinni.

Se "pötkö", eli meidän nimittämä "Kaurakissa"
kuumennetaan mikrouunissa 4-5 minuuttia,
tai sähköuunissa: ensin 150 asteen lämpö uuniin,
lämpö pois päältä
ja kaurakissa uuniin 15 minuutiksi.
Kissa laitetaan kipeän paikan päälle.
Kuumat kaurat ja niistä nousevat höyryt vaikuttavat tervehdyttävästi.
Jos hartiat, niska tai selkä ovat jäykät ja kippeinä niin suosittelen!
Sydämellisesti!

Sitä voi käyttää myös vaikkapa
urheilu ja nyrjähdysvammoissa pakastettuna.
Onkin kätevää tehdä yhteen perheeseen ainakin kaksi Kaurakissaa,
-toista voi pitää muovipussissa pakastimessa
ja toista kaapissa, josta sen voi laittaa helposti mikrouuniin,
kun tarvitaan lämmintä apua...




Kaurakissan voit lämmittää noin 100 kertaa mikrouunissa,
jonka jälkeen kannattaa jo tehdä uusi kissa... ;D

-Jopa synnytyssairaaloissa on kaurakissaa käytetty kivunlievittäjänä.
-Rintatulehduksiin voi käyttää kaurakissaa...
-Vauvan vatsavaivoissa kaurakissan voi lämmittää ja laittaa pikkuvaatteissa olevan
lapsen vatsan päälle hetkeksi.
(Kannattaa tehdä siis pienempikin kissa, pikkukäyttäjiä varten!)
Sitä pikku-kaurakissaa voit myös kokeilla silmähauteena kylmänä:
eli laita kaurakisu pakastimeen muovipussissa,
ota pussi pois ja laita silmien päälle... kuin kurkkupalat konsanaan! =)
-Migreeniinkin tehoaa kaurakissa kylmänä.
-Nivelvaivoihin voit kokeilla kaurakissaa..

-Ja tietsikan kipeyttämiin hartioihin kuuma-kissa...
Kahvitauolla kuuma kaurakissa hartioille... siitä tulee kahvihuoneen
suosikki-kissa! Kaikki tahtoo...
Ihan huoneenlämpöisenä voit käyttää pienehköä kaurakissaa vaikkapa
tietsikalla istuessasi kyynerpään tai ranteen alla... =D

---> MYÖS vuoteenlämmittimeksi kaurakissa sopii HYVIN!
Se ei hajoa, eikä hermostu, vaikka putoaisi sängystä.

Kylläpäs olenkin tuon kauran puolestapuhuja nykyään!! =DDD

-Mutta mikäs sen ystävällisempää ystävänpäivänä,
kuin antaa jotain hyväätekevää ystävälle! <3

Jo kahdesta kilosta kauroja,
ja puolesta metristä kangasta,
teet monta kaurakissaa.

Eikä hinta päätä huimaa...
(Kaikilla on kotonaankin jonkinlaista, suorastaan ylimääräistä
puuvilla- tai pellavakangasta, esim: vanha mutta ehjä pöytäliina,
jonka voi käyttää näin yleishyödylliseen tarkoitukseen.) ;D

Ja eikun kauroja ostelemaan! ;D

Penkkaripuvun ompelua tiedossa!

Eilinen päivä meni Maman luona.
Parannettiin maailmaan ja kaffiteltiin, syötiin makkarasoppaa ja taas rupateltiin. Muuta en saanut auttaa siellä kuin puistella yhden paksun huovan pihalla...
Muusta väitti ylpeä äitini selvytyvänsä itse. Hän oli tosin parempikuntoisen oloinen kuin muutama viikko sitten. Sain hänet lähtemään kanssani kävelylenkille. Kävimme siis yhdellä paikallisella kirpparilla ja kierrätyskeskuksessa.
Kirpparilla ei ollut mitteen ihmeellistä.
Kumpikin oli varannut taskuun muutaman euron.
Maman eurot säästyivät, mutta mie tuhlasin 2€... =)
Ensin löysin eurolla puisen pippurimyllyn!!! =)
-Sellaast mä oon aaaaaiiina halunnu! ;D HIH!

Ja sitten koin yhden Deja vu-ilmiön:

Joskus Hollolassa asuimme asunnossa, jossa oli liukuovi keittiöstä sellaiseen kodinhoitohuoneeseen.
-Siitä asunnosta muutimme muutes sinne hometaloon...
(Sitä muuttoa ei ois koskaan kannattanut tehdä...)
Niin, siis tuolla seinällä liukuoven takana miulla oli taulu, jossa oli kuvattuna ruokailuvälineitä, ja kun liukuoven avasi, ei taulua näkynyt.
Muuttohössäkässä se taulu jäi sinne liukuoven taa.
Vasta tosi pitkän ajan kuluttua rupesin kerran miettimään, jotta minne ihmeeseen olen tuon hauskan keittiötaulun laittanut. Eikä sitä löytynyt mistään. Aloin kelaamaan ajatuksiani ja päädyiun siihen tulokseen, että sepä jäi sinne...
Noh, ei sitä kannattanut lähteä peräänkuuluttamaan.

Olen jo kertaalleen kerran, peräänkuuluttanut Tuusulalaiseen asuntoon
unohtuneita isoa kokovartalopeiliä
-semmoistakaan ei sitten mun huushollissa ole sen koommin ollut... =(
ja keittiötikkaita, (niitäkään en ole uusia hommannut)
mutta SEN asunnon omistajat olivat vieneet ne jo pois jonnekin, ja seuraava vuokralainen suuttui minulle, kun niitä turhaan häneltä kyselin...
Heh...Olkoot. Ovathan nuo tavarat vain maallista. =)

Mutta eilen tuolla kierrätyskeskuksessa, yhtäkkiä näin tuollaisen ruokailuvälinetaulun... Käänsin sen. Ja taustalla oli ihan miun tavallani solmittu naru, josta taulu ripustetaan...
-Miulla nousi ihan niskakarvat pystyy:
-"Tää on mun taulu!" hihkaisin Mamalle, ja selitin kadonneen taulun tarinaa...
Ostin tuon taulun. Maksoi siis sen toisen euron. =)


Mitäs, kun kerran halavalla sain "takaisin" silmänruokaa seinälle.

Välillä tekstailin Kotic:n Tiinan kanssa, kun hän oli päässyt kotiin leikkauksestaan...
Toivotin tseppiä Tiinalle.
-Kumpa hän muistaisi nyt levätä!

Veljeni haki meiltä varastosta Maman kirpparille tavaraa ja toi ne Maman autotalliin ja tuli sitten kanssa Maman luo makkarakeitolle. Siinä vierähti parituntinen kunnes veli otti mut kyytiin ja ajoimme kaupunkiin.
Esittelin veljelle meidän tulevan asunnon paikkaa ja hän vei mut meidän pihaamme ja jatkoi matkaansa.

Tietty piti katsoa se Lostin eka jakso telkusta, vaikka olin jo nähnyt... =)
Eikä se eka jakso kerro viellä mtn... ;D
Ei kannata muodostaa viellä mielipidettä koko sarjasta ekan jakson perusteella...
Sarja paranee ja kehittyy... Alkaa elää...
Itse olen nähnyt ekan tuotantokauden 25 jaksoa ja tokan tuotantokauden 10 jaksoa. Siihen tuli kyllä himo ja tahtois nähdä lisää...
-Kuin jännittävä kirja, jota ei malta päästää käsistään...

Tänään pitää siivota.

Ja alkaa suunnitella Jakelle penkkaripukua.
Hän haluaa Vash the Stampede- hahmon asun...
Punaisena... ja keltaiset aurinkolasit tietty ja sellaisen "aseen"...
(Joku leikkipyssy siis!)
Poika on kasvattanut hiuksiaankin ihan tuon takia! ;D
Ja ne hiukset pitäis nyt sitten värjätä vaaleiksi tai kellertäviksi...
Kaikkea mä meenkin lupaamaan... =D
Noh, ainakin tuon takin valmistamisessa lupasin auttaa...
Siispä kangaskauppaankin ois riennettävä...
Hiukan on kyllä kylmä koura sydämessä, onnistunko mie...
Apu ois tarpeen ideoissa!
Mitä kangasta takkiin kannattaisi ostaa?
Popliinia? Markiisia? Farkkukangasta?
Kääks!
Vashin takki takaa.
Vashin takki edestä.

Mistä kaavat...? Kääks....
Tuossa oli jotain apuja...
Ja kankaan menekin laskin...

Ja nuo monituiset nepparit...??
Saako ne vasaroimalla paikoilleen?


Löysin ompelukoneeni ongelmiin niksejä =)
Ja kalaheijastinkin löytyi, muttei neppariohjeita...

Tuollakin ois ompeluintoisia...=)

Kääks!

Se paperipusssiiiiiii!!! ;D

Kahvihammas ja muita juttuja

Aamulla oli pakkasta -18.6 ja vahdin kuin haukkanaaras, että poikaset laittoivat kerroksittain vaatetta päälleen. Kyllä nää itsekin toki osaavat ja älyävät, mutta se jokin meinaa unohtua, esimerkiksi kaulaliina on nyt ihan A j O tuolla viimassa ja pakkasessa. Villasukat on laitettava jalkaan ehdottomasti, sellaaset Mamin kutomat ja kädetkään eivät saa paleltua.
-Miksi turhaan palella, kun kerran on vaatetta, jota päälleen voi laittaa!!?
Ja onneksi tosiaan tässä koulussa ei nälvitä pukeutumisesta!!
Tosin kyllä nää mun jälkikasvuni pukeutumiskilpailussa pärjäävät ihan hyvin! Ehkä näillä on hiukan vanhempaa mallia nuo vaatteet, kun kirpparilta niitä ostan, mutta ihan hyviä ja kenties jopa viime kauden mallia kuitenkii ovat. =))) Ei vaineskaan. Ei muoti ole meillä tärkeä asia. Vaan vaatteen materiaali, käytännöllisyys, värikin...
Mutta muodin perässä ei tosiaan juosta.
Nunnukalle nyt tulee tehtyä jotenkin enempi noita kirpparilöytöjä, niinkus viimeksikin löysin leveähihaisen (trumpettihiha?) vaaleanbeigen puseron, johon Nunnukka ihan rakastui. Se on sitten lämpöisempiä ilmoja ja erikoistilanteita varten. Pojille löytää kanssa esimerkiksi puseroita ja neuleita, mutta housut on hankalampaa ostella, kun joissakin käytetyissä ei ole enää koko-lappujakaan tallella...

Ois muutes pitänny kirjoittaa tuonne omituisten tapojen meemiin, että miun iho on niin herkkä, että puseroiden ja alkkareiden yms ihoa vasten olevian vaatteiden laput on pakko leikata pois. Koska ne raapivat aivan vietävästi!!! Ja Nunnukalla näkyy olevan sama vika ku Rahikaisessa. Samoin Mami leikkaa kaikki laput pois, koska ne kutittavat ja raapivat. Ja sitten siinä raapii itse ihonsa verille, kun yritää rapsuttaa sen kovareunaisen lapun aiheuttamaan kiusaa.
-Vaatetehtailijat saisivat keksiä ihoystävällisempiä lappuja tekstiileihin! =))

Nyt mun hampaankolo on vähän kippee... Oisko vasta nyt lähteneet viimeiset puudutusaineet verenkierron mukana pois siltä alueelta? Leuankohtaa, johon puudutepiikki laitettiin, kihelmöi jännästi...

Mää en oo muistanu tänään juoda lainkaan kahvia...??????
Taitaa siis olla niin, että SE poistettu hammas oli se mun kahvihampaani??????
Tosin miun virtuaalitsemppaajani eilen epäili, ettei se ainakaan kahvihammas ollut, mutta kun oikkee fundeeraa, niin eihän mua kahvituta olleskaan!?? =O Kääks!

Olen juonut soijamaitoo ja teetä. Söin ruuakseni munakokkelia. Toisella suupielellä =)
Puolella suulla! =) Ja banaanin. Nyt pittee alkaa säännöstelemään tätä kauheaa syöminkiä, tai joutuu kävelemään kaupalle pakkasessa hakemaan lisää banaania ja soija- tai kaurajuomaa...
Ja muille maitoo... Muuta löytyykin kotoa.
Tekisi mieli leipoa korvapuusteja, mutta pelkään että houkutus on liian suuri ja alan pupeltamaan niitä itse!!!???? ;D

-On se kyllä kirous, kun osaa leipoo niin herkullisia korvapuustei,
ettei voi itekkään pitää niistä näppejään erossa!! Köh köh! ;D

Nyt olen kahtonut kuusi jaksoa Lostia.
-Vasta eilen aloin tuijottamaan sitä päänäyttelijää ja havaitsin, että kaveri on sama, kuin aikoinaan nelosen Viiden juttu- sarjan sisarusparven vanhin veli oli... ja hänhän ON sama mies: Matthew Fox.
-On se asia varmaan jo monessa paikassa kerrottu, mutta enpäs ole huomannut. Itse piti mennä tekemään havainto. Viisi jaksoa olin jo katsellut ja miettinyt että ketä tuo muistuttaa, tuo hymy ja pään kallistukset ja hyvät hampaat...
Muuten: Kun etsin tuota Foxin kuvaa, huomasin,
että jopa suomalaiset sivut Lost-faneille ja pohdiskelijoille on avattu. Ne sopivat niin jaksoja nähneille kuin näkemättömillekin...

Minä muuten katselen aika paljon ihmisten hampaita.
Joistakin ihmisistä muistankin parhaiten juur hampaat... =) Esimerkiksi Matti Vanhasesta tulee ekaksi mieleen ne hyvin harvat kuvat hymyilevästä miehestä, jolla on todella hyvät hampaat! ;D
Ja oikeesti ajattelen hampaita muulloinkin kuin nyt, kun yksi omani on viety poies.
-Eikä hammaskeijukaan edes tuonnu mitään tyynyni alle! :D

Tämän päivän hajatelma:
"Ole ystävällinen eläimille.
Halaa jääkiekkoilijoita!"

PS: Ihme on tapahtunut: Isännöitsijä soitti ja sanoi että "huoltomiehet tulevat huomenna klo 9 alkaen purkamaan keittiön kaapit pois."
En voinut olla kysymättä että "kauankos me sit ollaan ilman kaappeja?" =)
"Ne rakentavat samantien siihen uudet!" lupasi isännöitsijä.
Hmmm... Jaahas. On kai se tyhjennettävä kaapisto sitten valmiiksi.

JOS he nyt sitten saapuvat ja sellai suur ihme tapahtuis, että kaapit kuntoonkin saisivat... Mitäs mää huomenna sit tekisinkään... Lähtiskö Mamille...? En halua katsella niitä heppuja olleskaan.

Omituisuuksien meemi

Blogeissa kiertää bloggaajan omituisia tapoja paljastava meemi =)
Minut haastoi Jaana! Kiitos meemistä!
Minulla on kyllä niin PALJON omituisuuksia, että eh...
Mutta jos laitan ihan semmosia tavanomaisia ja sutkoht ymmärrettäviä
"omituisuuksia" tähän? =)

1. En osaa kantaa olkalaukkuani kuin oikealla olkapäällä.
Vasemmalta olkapäältä laukku kertakaikkiaan putoaa
ja tuntuu luonnottomalta kantaa. (Omaanko siis vinon selän?)

2. Tykkään kylmästä maksalaatikosta. Saarioisten maksalaatikosta. =)
(Tämä oli himoruokaani odotusaikoina!)

3. Kun pesen hampaitani, pesen aina myös kieleni... ;D

4. En tykkää käyttää kokonaisia pippureita ruuissa...
(Maistuvat suussa polttavilta, mieluummin käytän pippurimyllyä...)

5. Tykkään autolla ajosta pimeässä...
(Varsinkin kaupungissa on kiva ajella yöllä, kun on hiljaista...
ois vaan viel sellai auto! ;D )

Oishan noita, mutta taitavat muut olla niin omituisia tapoja, että huh...
Mää puolestani haastan omituisista tavoistaan kertomaan
Lissun, Winnien, Satun,ja Sun äitis ;D
Lisään viellä yhden: Ronjulin.



.

Kolmen voima

Ihana katsella, kun kaikki kolme mussukkaani menevät kouluun.
He tarpovat rivakasti yhtämatkaa tiiviissä rykelmässä, kuin heillä olisi yhdessä jonkinlainen Kolmen Voima.
Vaikka he nahistelevatkin välillä ja kiukuttelevat, niin yhteishenki on kuitenkin hyvä. Kaikki ovat valmiit puolustamaan toisiaan tarpeen niin vaatiessa. Ja auttavat toisiaan läksyissä, atk:ssa, kotihommissa, pulmissa,...
Pojat varsinkin muodostavat tosi tiiviin kaksikon, joka ei juuri mene edes kauppaan ilman toista puoliskoa. Nunnukka on hiukan jäänyt vähemmälle kaksikon tiiviydestä, mutta kolmen voimaan hänkin kelpaa.
Näin aamuisinkin joissakin perheissä varmaan lapset lähtisivät eri aikaan ja yksinään tai kaverien kanssa kouluun, mutta nämä odottavat toisiaan. Sitä kolmattakin odotetaan ja sitten ripeästi kouluun.
Usein kipitän katsomaan ikkunasta, kun he menevät. Ikäänkuin siitä saisin jotain turvallisuuden tunnetta, kun näen heidät. Että kaikki kolme ovat koossa. Että kaikki on hyvin.

Onneksi he ovat jo noin isoja...