Unan blogi : Orkideapäivä

Orkidea, Orchidaceae, on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen kukkiva kasvi, jota esiintyy maailmanlaajuisesti ja sitä tunnetaan yli 28 000 lajia. Suurilla, hämmästyttävillä ja usein erikoisen muotoisilla kukillaan orkideat tarjoavat kasvimaailmalle monimutkaisen kauneuden ja värien kirjon. Orkideaharrastaja eli orkidofiili arvostaa näitä eksoottisia kasveja.

Orkideoita oli jo dinosaurusten aikaan

Orkidean juuret ulottuvat 80 miljoonan vuoden taakse. Molekyylitutkimukset viittaavat siihen, että orkideakasvien heimo on peräisin myöhäisliitukaudelta ja niiden esi-isät ovat jo monimuotoistuneet dinosaurusten ollessa vielä maapallolla.

Dominikaanisesta tasavallasta on löydetty meripihkaa jossa on 15–20 miljoonaa vuotta vanha orkideafossiili. Toisin sanoen meripihkassa on mehiläinen, joka kantaa orkideoiden siitepölyä (pollinioita). Tämä tarjoaa ensimmäisen selkeän fossiilisen todisteen orkideoista ja auttaa ajoittamaan niiden evoluutiohistoriaa.

Orkideoiden viljeltiin Kiinassa n. 500 eaa. Kungfutsen ajan kiinalaiset tekstit ylistävät orkideoita niiden tuoksusta ja eleganssista, ja Zhou-dynastioiden ja myöhempien dynastioiden aikaiset muistiinpanot osoittavat, että kasvi symbolisesti yhdistettiin jalouteen ja hyveellisyyteen.

Vuonna 1753 Carl von Linné virallisti orkideoiden luokittelun Teoksessaan ”Species Plantarum” hän kuvaili ja nimesi useita orkideasukuja ja -lajeja, mikä loi perustan Orchidaceae-kasvien nykyaikaiselle kasvitieteelliselle luokittelulle.

1800-luvun puolivälissä vallitsi Viktoriaaninen orkideamania, tai orkideakuume, ”Orchidelirium”. Varakkaat keräilijät Britanniassa ja Euroopassa käynnistivät eksoottisten orkideoiden villityksen, mikä johti vaarallisiin kasvienkeräilyretkiin. Uusia eksoottisia orkideoita myytiin useimmiten huutokaupassa Lontoossa, ja ne noutivat ylenpalttisia hintoja. Rikkaat käyttivät omaisuuden orkideoihin, jotka kuolivat sopimattomien olosuhteiden vuoksi.

- Vielä nykyäänkin on olemassa joitakin orkideahulluuden tasoja, jotka ovat joskus johtaneet poikkeuksellisten orkideoiden varastamiseen keräilijöiden keskuudessa

1856 Ensimmäinen dokumentoitu keinotekoinen orkideahybridi, Calanthe × dominii, luotiin Englannissa, mikä merkitsi orkideoiden tarkoituksellisen risteytyksen alkua puutarhaviljelykäytäntönä.

1900-luku aloitti kaupallisen orkideoiden jalostuksen ja suojelun nousun. Siementen itävyys ja viljelyn edistyminen mahdollisti orkideoiden laajamittaisen kasvatuksen, mikä ruokki maailmanlaajuista kasvikauppaa ja myöhemmin tuki harvinaisten ja uhanalaisten orkidealajien suojeluohjelmaa.

Nykyään luonnonvaraisten eläinten ja luonnonvaraisten eläinten ja luonnonvaraisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (CITES) on nyt kielletty luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälisestä kaupasta (CITES), joka hyväksyttiin vuonna 1973. Monet orkidealajit ovat uhanalaisia. Orkidean salakuljetuksen uskotaan valitettavasti edistävän joidenkin orkidealajien häviämistä luonnossa.

Hoito-ohjeita orkideaharrastajalle

- Kastelu: Paras kastelutapa on upottaa ruukku huoneenlämpöiseen veteen (mieluiten sadevesi) hetkeksi, jotta juuret saavat kosteutta.

- Kasteluväli on yleensä 1–2 viikkoa, ja juurten annetaan kuivahtaa kastelujen välillä.

- Kasvualusta: Käytä vain orkideoille tarkoitettua, ilmavaa kasvualustaa, joka ei maadu nopeasti.

- Valo ja lämpö: Orkideat rakastavat valoa, mutta suoraa, porottavaa keskipäivän aurinkoa kannattaa välttää.

- Lannoitus: Käytä orkidearavinnetta, joka on luonnonmukainen ja hivenravinteita sisältävä. Talvella lannoitusta vähennetään, jos kasvilla ei ole lisävaloa.

- Kukinnan jälkeen: Kun kukka kuihtuu, keltaiseksi muuttuneet varret voi leikata pois.

Suosituin huonekasviorkidea on perhoskämmekkä (Phalaenopsis), joka kukkii pitkään ja on suhteellisen helppohoitoinen.

Wikipedia & DOTY

Orkideoille paras kasteluvesi on sadevesi, (talvella voit sulattaa lumesta kasteluveden) mutta paremman puutteessa ne tyytyvät toki myös vesijohtoveteen, kunhan siinä ei ole liikaa kalkkia tai rautaa. Veden on mieluiten oltava huoneenlämpöistä.

Hyvä kastelutapa on upottaa koko ruukku hetkeksi veteen, jolloin vesi tunkeutuu kaikkialle kasvualustaan ja juuriin. Kannukasteluakin voi käyttää, mutta silloin vesi ei välttämättä kostuta koko kasvualustaa. Aluslautaselle kasvualustasta valunut ja siihen imeytymätön vesi on paras kaataa parinkymmenen minuutin kuluttua pois, jotta orkidean vaatima kasvualustan kuivahtaminen pääsee heti käyntiin.

Huom! lähes kaikki orkideat lepäävät talvella (poikkeuksena mm. perhoskämmekät (suku Phalaenopsis) ja monet venuksenkengät (suku Paphiopedilum) jolloin niiden kastelussa on oltava hyvin varovainen. Sama pätee myös silloin, kun kasvi on lepoajan jälkeen vasta lähdössä kasvuun tai kasvaa muuten vähän. Etenkin kevättalvella taivaan suuren kasvitieteellisen puutarhan orkideahuoneen portteja kolkuttelevat monet talvella liikakastelun seurauksena juurensa menettäneet orkideat.

Istutus

Koska orkideat ovat kotoisin mitä moninaisimmista elinympäristöistä, niin kasvattajien mielikuvituksella sekä ruukkujen että kasvualustojen suhteen ei näytä olevan lainkaan rajoja. Yksi kasvattaa orkideoitaan proosallisissa saviruukuissa, toinen rimakoreissa, kolmas läpinäkyvissä muovisissa oluttuopeissa, neljäs epifyyttinä korkkitammen kaarnan palalla jne.

Useimmat orkideat sopeutuvatkin hyvin mitä erilaisimpiin ruukku- ja kasvualustaratkaisuihin, kunhan vain niiden muut toiveet täytetään (sopiva valo, lämpötila, ilmankosteus, kastelurytmi), ja jokaisella kasvattajalla onkin omat suosikkiruukkuratkaisunsa ja kasvualustansa.

Tärkeintä on, että orkideaa ei koskaan istuteta turhaan, sillä se kärsii aina siitä. Oikea istutusaika on silloin, kun vanha kasvualusta on lahonnut liikaa tai kasvi on pursuamassa ruukustaan pois. Silloinkin uudelleenistutus pitää ajoittaa kevääseen tai alkukesään, jolloin kasvi on lähdössä kasvuun. Muulloin istuttamista pitää välttää, ellei se ole kasvin hengissä pysymisen kannalta aivan välttämätöntä. Anna siis orkideoiden kasvaa rauhassa ja tee vuosittainen uudelleenistutus vain muille kasveille

Orkidean kasvualusta

Useimmista muista kasveista poiketen orkideojen juuret tarvitsevat ympärilleen todella ilmavan kasvualustan, niin ilmavan, että kasteluvesi hujahtaa kasvualustan läpi, mutta kuitenkin sen verran vettä pidättävän, että juuret pysyvät kosteina. Kasvualusta ei siis saa olla vetinen suo tai kuiva aavikko, vaan jotain siltä väliltä. Tästä syystä orkideoilla ei saa käyttää kasvualustana tavallista kukkamultaa.

Orkideoille on joskus myytävänä valmiita kasvualustoja, mutta useimmat kasvattajat valmistavat sellaisen itse. Jokaisella kasvattajalla on oma kasvualustareseptinsä, joka koostuu pelkästään yhdestä tai monesta seuraavien materiaalien seoksesta:

- Sammal tuo ilmavuutta kasvualustaan, mutta imee samalla myös paljon vettä. Auttaa pitämään kasvualustan tasaisen kosteana.

- Männynkaarna on yleisimmin käytetty ainesosa, jota on yleensä vähintään puolet kasvualustasta. Paras kaarna saadaan pystyyn kuolleesta kelosta, josta paksu kilpikaarna irtoaa kevyesti repäisemällä. Kaarna pilkotaan pieniksi paloiksi, ja palojen koko riippuu orkidean juuren paksuudesta. Ohutjuurisille orkideoille (juuren paksuus n. 1 mm) sopii raekooltaan noin 0,5 cm:n kokoiset palat, paksujuurisille (juuret noin lyijykynän paksuisia) voi käyttää peukalonpään kokoisia paloja, muille siltä väliltä.

- Puuhiili on erinomainen kasvualustojen osa. Se on steriili, eikä siinä ole pöpöjä tai sienitauteja. Se myös imee ja varastoi hyvin vettä, muttei koskaan tule litimäräksi. Se sopii myös hyvin salaojitukseen, ja Vanda-tyyppiset orkideat eivät rimakoreissa kasvaessaan muuta kasvualustaa kaipaakaan. Sopivan hiilen voi valmistaa itse nuotiossa lehtipuista, tai sen voi ostaa valmiina lehtipuusta tehtynä grillihiilenä. Huom. vain puhdas käsittelemätön grillihiili on käyttökelpoista, ei esim. briketit.

- Ruukunsirpaleet sopivat hyvin salaojitukseen ja tuovat myös painoa muoviruukun pohjalle, jonka avulla muutoin kenties huonosti ruukkuineen pystyssä pysyvä kasvi pysyy paremmin kaatumatta.

- GreenMix on kivivillasta kehitetty valmis orkideojen istutusalusta, joka soveltuu parhaiten vesiviljelytyyppiseen kasvatukseen. Sillä on harrastajien joukossa omat kannattajansa, mutta myös vastustajansa, joiden mukaan materiaali ei sovellu Suomen oloissa orkideojen kasvatukseen. GreenMixin joukkoon ei saa sekoittaa mitään muita ainesosia, vaan sitä pitää käyttää sellaisenaan.

- Kevytsora, styrox, korkinpalat ja männynkävyt tuovat kasvualustaan ilmavuutta. Suositellaan käytettäväksi osana kasvualustaa silloin, kun orkidea on sellainen, jonka kasvualustan pitää kuivahtaa kastelujen välillä, tai jos olet ahkera kastelija ja tapanasi on tappaa kasvit liikakasteluun.

- Karkea turve, tupasvillaturve, silputtu tammen- tai pyökinlehti lisäävät kasvualustan multavuutta. Suositellaan käytettäväksi osana kasvualustaa silloin, kun orkidea on runsaasti vettä vaativa, tai jos olet laiska kastelija ja kasvisi kärsivät kuivuudesta. /Suomen orkideayhdistys

Sopivasti valoa orkidealle

Kasvukaudella useimmat lajit tarvitsevat runsaasti valoa ja viihtyvät myös kevyessä auringonpaisteessa. Ne eivät siedä keskikesällä liikaa valoa, joten olisi hyvä vetää välillä vaikkapa rullaverhoja alas. Lehdet voivat palaa, jos aurinko pääsee porottamaan kuumasti. Kukkanuppujen auettua vähempikin valo riittää.

Talvella taas valoa on liian vähän eteläikkunallakin. Talvikukintaan tarvitaankin yleensä kunnollinen kasvilamppu.

Tavallinen asunnon ilmankosteus (40–60 %) sopii useimmille orkideoille. Jotkut vaativat tasaista yli 70 % kosteutta, jota voi olla hankalaa järjestää kotikonstein. Ruukun alle voi laittaa laakean vesiastian, josta haihtuu tasaisesti vettä. Vesi ei kuitenkaan saa päästä imeytymään ruukun pohjareiän kautta kasvualustaan.

Talvella saatetaan tarvita ilmankostutinta tai ahkeraa sumuttelua päivisin. Kukkia ja kukkanuppuja ei sumuteta, koska vesi saattaa tehdä niihin tummia laikkuja. Sumutusveteen voi lisätä hieman merileväuutetta./Puutarha.net

Luonnon orkideoja

Suomessakin kasvaa 34 eri villiä luonnon orkideaa eli kämmekkälajia. Kesäkuu on mainiota aikaa luonnon orkideoiden ihailuun. Olet varmasti nähnytkin mm maariankämmekän. Se on yleisin Suomen kämmekkälajeista. Maariankämmekän suku liuskakämmekät on saanut nimensä haaraisesta juurimukulasta, joka muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä. Maariankämmekän liuskamaisissa lehdissä on viininpunaisia pilkkuja. Se kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat purppuranpunaiset. Kukkavarsi on 10–30 senttimetriä pitkä.
Vaikka laji ei ole rauhoitettu, sen tarpeetonta vahingoittamista tulee välttää, kuten kaikkien luonnonkasvien kohdalla. Monet muut kämmekät ovat Suomessa rauhoitettuja. Esimerkiksi valkolehdokki on täysin rauhoitettu.

Mökkisaaren villit orkideat

Virosta on löydetty 39 eri kämmekkälajia, tällä hetkellä maassa kasvaa 36 lajia. Virosta tekee ainutlaatuisen kämmekkämaan se, että monet lajit ovat levinneisyysalueidensa rajaseuduilla. Mökkisaarellamme Saarenmaalla kasvaa peräti 32 lajia. Suurta kämmekkämäärää Saarenmaalla selittävät muun muassa kalkkipitoinen maaperä ja suotuisa ilmasto. Ainutlaatuisten kukkijoiden kauneudesta pääsevät nauttimaan kaikki Saarenmaan kesävieraat. Kämmekät kukkivat toukokuusta elokuun loppuun asti, joten kesän aikana ehtii tapaamaan monta kaunotarta.

Myös virolaisessa kansanperinteessä luonnon orkideoilla on vankka sijansa. Maagisen näköisten kukkien ja loitsujen avulla on aikojen saatossa yritetty saada niin vastarakkautta kuin onneakin.
Kaikki Virossa kasvavat kämmekät on suojeltu. Niiden leikkaaminen, poimiminen ja hävittäminen on kielletty. Virossa toimii kämmeköiden suojeluyhdistys (Eesti Orhideekaitse Klubi) www.orhidee.ee. Kämmeköiden suurimpia uhkia ovat niitä syövät villisiat ja elinympäristöjen tuhoutuminen.

Tänään on orkideapäivä

Orkideapäivällä on tunteellinen tarina taustallaan. Päivän perustivat pariskunta nimeltä Mike ja Faith Young, jotka rakastuivat upeaan kukkaan työskennellessään vapaaehtoistyössä orkideasuojelualueella Chiapasin laitamilla Meksikossa.
Myöhemmin, kun Faith oli raskaana ja odotti tytärtä, he päättivät nimetä lapsensa Orkideaksi kokemuksiensa kunniaksi tämän herkän kasvin kauneudesta lumoutuneina. Valitettavasti lapsi ei selviytynyt syntymästä. Siitä lähtien, huhtikuusta 2014 Youngin perhe etsi tapoja löytää kauneutta tragedian keskellä. Orkideapäivän perustaminen on yksi tapa, jolla Youngit ovat ystäviensä ja perheensä kanssa pitäneet pienen tyttärensä muistoa elossa ja samalla osoittaneet kunnioitusta ja huomiota tälle upealle kukalle.

Hanki tai anna orkidea

Kukkivat kasvit lisäävät koteihin erityistä iloa, eivätkä orkideat ole poikkeus. Tai vielä parempi, anna orkidea lahjaksi rakkaalle ystävälle tai perheenjäsenelle. Käytä hetki aikaa osoittaaksesi arvostusta tätä erityistä kukkaa sekä elämäsi erityisiä ihmisiä kohtaan. Koska päivä perustettiin menehtyneen perheenjäsenen kunniaksi, se on erityisen koskettava hetki antaa ylimääräinen halaus ja sanoa "Rakastan sinua". /DOTY
#OrchidDay