Josh...

Eilen, jouluaattona, tuli MTV3:lta Jim Carreyn tähdittämä, Ron Howardin satuleffa Grinch, joka varasti joulun. Sen olen joskus kerran aiemminkin nähnyt ja herättelin henkiin leffan iki-ihanan tunnusmusiikin toisen blogini joulukalenterinluukku 10:ssä, eli Faith Hillin esittämän; Where are you Christmas.

Keräännyimme kaikki katsomaan eilen leffaa.

Jossain vaiheessa kylän pikkutyttö Cindy Lou Who (Taylor Momsen) alkaa ihmetellä miksi Grinch on ilkeä, ja miksi hän ei asu kylässä muiden kanssa ja hän saa kuulla Grinchin syntymästä ja lapsuudesta ja tapahtumista, jotka tekivät Grinchistä erakon, joka vihaa joulua...
Elokuvan takaumissa Grinchiä lapsena esitti pienikokoinen, lapsenomainen näyttelijä...

Kun hän nauroi, havahduin: tuon tarttuvan naurun olen kuullut ennenkin. Ja hänen kasvonsa... Grich-meikin altakin näkyivät kauniit sielukkaat silmät ja
kasvot joissa oli jotain tuttua...
-Sehän on Timmy, mie huudahdin.
Ja puheääni varmisti asian. Sen täytyy olla Timmy! Ja kesken elokuvan piti varmistaa asia netistä: Passions-haku toi heti esiin Tabithan ja hänen Timmynsä, eli Josh Ryan Evansin.

Löysinkin hänestä jopa suomeksi tietoa Wikipediasta.
Josh Ryan Evans kärsi akondoplasiasta, eli lyhytkasvuisuusoireyhtymästä

Josh näkyi tosiaan Suomessakin jonkin aikaa amerikkalaissarja Passionsissa "Timmyn" roolissa, joka oli Tabitha noidan elävä nukke. Hän oli sarjassa mukana kaikkiaan nelisen vuotta. Joshin Timmy-hahmo kuoli Passions-sarjassa.

"Timmy kuoli, jättäen jälkeensä surevan Tabithan.
Mutta viimeisenä hyvänä tekona Timmyn sydän meni Charitylle.
Timmyn sydämen avulla Charity selvisi hengissä."

(Näitä jaksoja ei Suomessa näytetty,
vaan sarja lopetettiin meillä jo paljon aiemmin...)

Muutaman päivien kuluttua Josh Ryan Evans itse, oikeassa elämässään,
kuoli leikkauksessa syntyneisiin komplikaatioihin elokuussa 2002... =(






Voi Josh...

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Muistakaa iloita.
Muistakaa levätä.
Muistakaa,
ettei kaiken tarvitse olla
täydellistä,
edes jouluna.


-Una Reinman-

Kuva: www.freetime.dk

Minut on haastettu!

 

 

 

 

Eräs bloggaaja haastoi miut kertomaan, mistä blogini on saanut nimensä... Hmmm... Olen aina ollut sellainen haihattelija. Haaveilija... Runojen ja tarinoiden väsääjä... Olen elänyt mieluusti ulkopuolella ruumiistani, kirjojen sivuilla, toisissa elämissä, tai elokuvien hahmojen kautta... Eino Leinon runot tietenkin ovat sydäntä lähellä... Varsinkin Vesa-Matti Loirin esittäminä. =) Elegiassahan Hallatar haastaa.. Ja ehkäpä Hallatar-nimi kuvaa mua: olen rönsyilevä niin ajatuksissani kuin teoissani ja toooooosi jäätävä ja kylmä tyyppi... ;D Haastan kaikki halukkaat kertomaan, mistä heidän bloginsa nimi tulee... Nappaa siis haaste ja kommentoi miulle... =)

 

 

 

 

Epäonnistunut?

Valokuvatorstain viime viikon aiheena
oli epäonnistunut...





Nämä pupukaverukset
olen onnistunut
kuvaamaan
epäonnistuneesti.
Muunmuassa...



On niitä muitakin...
Esmes tua alempana olevakin...

Voi hellanlettas!

Nunnukan koulukaveri kertoi tyttärelleni eilen, ettei ollut saanut nukuttua koko edellisenä yönä, kun hän oli muistellut mun leipomia korvapuusteja ja niiden makua... 

-Mulla on ikävä teidän äitin pullia!  

=D

(((((Ihana lapsi!)))))


Niinpä lähetin hänelle Nunnukan mukana, sunnuntaina vieraitamme varten leipomiani pullia. 
Ovat tällä kertaa vaniljapullia, mukana kirsikkaa, kanelia ja rusinoita...

Väsäilyä...

Tällaisen sydänrisukranssin väsäsin eilen...





















Lähikuva sydänkranssista.
Punaiset helmet ovat kuin kypsiä
punaisia viinimarjoja.


Olen vuosi sitten saanut tuon helminauhan ystävältäni Leenalta.













Idea kranssiin tuli tuolta, hiukan mukaeltuna...

Sunnuntaiaamuna Vesijärven rannalla

Kuuraa syksynlehdissä....

Rantaa aamuauringossa.

Kaislat huurussa, auringon kilossa.

Uteliaat sorsat tulivat koko ajan kurkkimaan,
onko meillä niille ruokaa.

Jäätä rannassa...

Tarinakiertis

Minut haastettiin mukaan blogeissa kiertävään tarinameemiin, jonka ideana on koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastani blogista ja haastajan blogista ottamalla yksi lause jokaisesta.
"Haasta sitten lainaamiesi blogien kirjoittajat tekemään oma tarinansa, paitsi sitä joka sinut haastoi."

Minut haastoi mukaan ainakin neljä eri henkilöä:
Sukulaissielu, Aurinkoon, Angela sekä ReKomposti.
Itse tein kompromissin ja haastoin puolestani yhdeksän muuta. ;D
-Tällainen tarina syntyi kaikkien, niin haastajien kuin haastettujen lauseista, kuin jonkun päiväkirjaa...


Nanni kirjoittaa punehtuvin poskin kirjettään ja vie sen sitten tuulikaapin maton alle, jotta joulutonttu löytäisi sen yön pimeinä hetkinä. H käytti viehätysvoimaansa ja ehdotti, että hankittaisiin jonakin vuonna erilainen joulukuusi.

Äiti lähtee kohta ylitöihin, kunhan Isä vaan ensin saapuu teitä hoitamaan.
Ajattelitko pysyä siellä kauankin? Revin tämän laatikonpohjan pois, niin sitten voin tulla.
Osaa ei voi vielä paljastaa, kun ovat menossa lahjuksiksi...mutta nyt sitten voisin siirtyä
siihen kameran kanssa puuhasteluun tai muuten vaan joululahjojen näpertelemiseen...
Harjoituksen saaminen on tärkeintä. Ja kuka tietää, jos pääsen näyttämään kynteni,
voisi olla mahdollista saada vakipaikka.

Tiettävästi kukaan vuosijuhlaväestä ei pyörtynyt, mutta ei siitä paljon puuttunutkaan.
Ihastuneita hihkaisuja ja kätten taputusta, kun oli kuusia joissa roikkui palloja, suuria telkkuruutuja ja vaikkas mitä.
Yleensähän se on vapaapäivä, mutta nytkin Äippä on töissä tuolla Lahti Hallilla,
joten täällä me Pellen kanssa nökötämme keskenämme...


Ehkä joku muukin valvoo, lukee tai kirjoittaa omassa yksityisyydessään täällä yhteisessä blogien valtakunnassa.
Sinä olet poissa. Vaikka vaan päivän niin minä jo sekoan.
Tässä ajassa, pimeydessä on jotain voimallista, jota on ajoittaan vaikea kestää.
Melatoniinin vallankaappaus kehossani on alkanut! Apua!



Mukaan haastan siis seuraavat yhdeksän bloggaajaa:
Arktisia asioita, Kissanpäiviä, Evelinin, Kermakisun,
Paperivuorineuvoksen, Koiranelämää, Tiulia-Tein, Natalian
sekä Aallottaren.


Ja jään odottamaan mielenkiinnolla... =)

Pieni kannanotto

.








.

Enkeleitä

Enkeleitä teille kaikille tutuille...



Ja tuntemattomillekin...



Kuva: www.momsbreak.com