Niin kauniita..mutta mä ilahduin sun edellisestä postauksestasi, missä oli Jonne Aaronin laulu Ilman sua...kuuntelin sitä monta kertaa, se on niin kaunis laulu,itkin ihan!
Totta, miten itsestään selvänä ihminen pitää sitä mihin silmä on tottunut. Mitä jos värit pyyhittäisiin pois ja koko maailma olisi vain mustaa, valkeaa ja harmaata? Hienovarainen kuvallinen esimerkkisi sai taas arvostamaan entistä enemmän kaikkia maailman värejä, luontoa ympärillä. Kiitos ja pitsien leiskautus oivaltavasta postauksesta...:)
enpä tiedä heti vastata mistä, ehkä hellyydestä, kosketuksesta, läsnäolosta toisen ihmisen kanssa.. tuli mmieleen sokeat, syntymästään asti eivät voi edes kuvitella ei muistella , pitää olla kiitollinen että on vielä vähän näkökykyä
Pitkään on talvinen maailama ollut ulkona mustavalkoista,nyt kaipaan värejä, joita on toistaiseksi vielä vähän. Freesioita pukee lila väri oikien hyvin.
Hui! Kovin ankea ajatuksena. Sitten ajattelen noita meidän koiria. Koirien sanotaan näkevän vain muutamia värejä ja niitäkin ihmissilmää haaleampina. Kaikki muu on musta-valkoista. Meidän kakkoset ilahtuu joka hetki ihan kaikesta. Ehkä ne löytävät harmaammalta näyttävästä maailmastaan kaiken sen, mikä ilahduttaa. Sisäiset sävyt, ilon värit. Tai sitten ne ilahtuu vaan muuten. Koska on hauskempaa olla iloinen kuin alakuloinen.
Oi, miekin haluaisin freesioita! Olen joskus niiden mukuloita istutellutkin mutta saanut aikaiseksi yhden ainoan freesian parinkymmenen mukulan laumasta. ♥
22 kommenttia:
Onneksi maailma ei ole vain mustavalkoinen..:)))
Vaalean ja harmaan sävyistä. Mutta ennen kaikkea siitä, että maailmassa on ihania ihmisiä, kuten esim. sie. <3
Ihanat liilanviolettiset!!!Rakastan!!
No, I am very happy to see colour again in the outside world!!!
Eipä ne kukat oikein harmaana taitaisi ilodtuttaa, ovat värinsä ansainneet. Ihanaa lilaa ja sinistä, sekä keltaistakin jo kasvaa pihalla.
Niin kauniita..mutta mä ilahduin sun edellisestä postauksestasi, missä oli Jonne Aaronin laulu Ilman sua...kuuntelin sitä monta kertaa, se on niin kaunis laulu,itkin ihan!
Jospa sitä aina muistasikin, etteivät asiat tosiaankaan ole niin mustavalkoisia. Värit tuovat särmää.. :)
Totta, miten itsestään selvänä ihminen pitää sitä mihin silmä on tottunut. Mitä jos värit pyyhittäisiin pois ja koko maailma olisi vain mustaa, valkeaa ja harmaata? Hienovarainen kuvallinen esimerkkisi sai taas arvostamaan entistä enemmän kaikkia maailman värejä, luontoa ympärillä. Kiitos ja pitsien leiskautus oivaltavasta postauksesta...:)
enpä tiedä heti vastata mistä, ehkä hellyydestä, kosketuksesta, läsnäolosta toisen ihmisen kanssa.. tuli mmieleen sokeat, syntymästään asti eivät voi edes kuvitella ei muistella , pitää olla kiitollinen että on vielä vähän näkökykyä
Pitkään on talvinen maailama ollut ulkona mustavalkoista,nyt kaipaan värejä, joita on toistaiseksi vielä vähän.
Freesioita pukee lila väri oikien hyvin.
Hui! Kovin ankea ajatuksena. Sitten ajattelen noita meidän koiria. Koirien sanotaan näkevän vain muutamia värejä ja niitäkin ihmissilmää haaleampina. Kaikki muu on musta-valkoista. Meidän kakkoset ilahtuu joka hetki ihan kaikesta. Ehkä ne löytävät harmaammalta näyttävästä maailmastaan kaiken sen, mikä ilahduttaa. Sisäiset sävyt, ilon värit. Tai sitten ne ilahtuu vaan muuten. Koska on hauskempaa olla iloinen kuin alakuloinen.
♥
Onneksi ei. =)
Oi, Verna sää oot ihana! ♥
Niin minäkin! Ekat kukkaesiintymiset aina hurmaa. ♥
Me too! ♥
Kylmä sää yrittää hieman lannnistaa mutta sieltä ne pikkuhiljaa pilkistelevät. =) ♥
Jonne Liimatainen käy sydämeen. =) ♥
Joskus vaan väkisiin on päiviä jolloin maailma tuntuu mustavalkoiselta...
Mutta onneksi se ei ole. ♥
Kiits pitsiselle leiskaukselle! ♥
No tämä olikin heille, jotka ovat kaikki värit nähneet. =)
Oi, miekin haluaisin freesioita! Olen joskus niiden mukuloita istutellutkin mutta saanut aikaiseksi yhden ainoan freesian parinkymmenen mukulan laumasta. ♥
Ja kissat eivät maista makeaa... ;D
Lähetä kommentti