9.3.2013
Näin on, vai onko?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi voi tuota suklaataa. En saisi syödä. Joulun jälkeen vyötäröni on taas sellaisissa mitoissa, että napit tippuvat. Mutta on se niin ihanaa. Tummaan suklaaseen olen vaihtanut, varmaan kaikki yli 50-vuotiaat?
Pieni pala ei pahaa tee, mut se sydänsurun lieventää..
Noin on!
Kiitos Hannele. =) ♥
Mie olen aina pitänyt enemmän tummasta suklaasta ja hokenut että soon terveellistä. =)
Tuokin on aivan totta! ♥
Lähetä kommentti