Hankikannon päällä on tallustellut fasaani
katsastamassa tiluksiaan...
Öinen kevyt lumisade ei sitä lintua haittaa...
Öinen kevyt lumisade ei sitä lintua haittaa...
11.3.2013
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihana kuva, jotenkin niin puhdas ja lohdullinen <3
Pienin askelin mutta varmasti kohti tulevaa...
No ei tuo ihan hankikanto ole, jäljet näkyy;)
Ohos, jostain kumman syystä kommentteja oli mennyt ihan hukkapaikkaan ja löysin ne vasta hetki sitten!
Kevätkin saapuu pikkuisin harppauksin. Janskulaankin. <3
No kun se kesti minutkin enkä hupsahtanut lumeen niin on se jo hankikantoa. =)
Lähetä kommentti