6.9.2012
Sad, sad sade
Labels:
Runo- ja Valokuvatorstai
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

18 kommenttia:
Kaunis ajatus sekä kuva.
Utuisia pisaroita. Sopii Debussyn henkeen.
Kosteutta huokuva kuva!
Kosteutta huokuva kuva!
Upea kuva, miten ikinä oletkin sen koonnut :o)
Hennot pisarat valssin tahtiin.
Kiitoksia
Sillarille,
Inalle,
Aamulle,
Matonkuteelle,
ja Arleenalle. =)
Minustakin pisarat sopivat hyvin musiikkiin, mutta makuja on niin monia. =)))
Pisaroi kovasti tuo valssi.Ihana kuva sinulla.
Samoin ajattelin! Sadepisaroita tai puron juoksua. Luonto on kaunista, kuten kuvasit.
Kiitokset Poeticshine =)
Ja kiitokset Kaari3 =)
Tänään muuten taitaa tosiaan sataa...
Paljon valssahtelevia sadepisaroita. Musiikki solisee vienosti ryhdittäen sadetta.
Ehkä kaipuun kyyneleitä? Kesä on mennyttä, vihreys katoaa, luonto itkee.
Sateen syvin olemus hyvin ilmaistuna.
Kiitos Aimarii, Susu ja Mayo =)
Se ON kyllä surullista että nyt jo se kesä on mennyttä...
Minäkin harkitsin pisaroita, mutta vain haaveksi jäivät.
Interesting!! I love it!!
Pulmu, haavepisaroita. =)
Thank You Dear Judy. =)
Ehkä huomenna ei ole kiire?
Lähetä kommentti