Eli Prinssi, prinsessa ja puoli puutarhaa. =)
Lauantaissamme oli monia suuria hetkisiä ja mieltä ja silmiä herkistäviä näkymiä. Esimerkiksi kun kaksi kaunista ja onnellista tanssi häävalssiaan. Istui vierekkäin puolisoina pienen kauniin kattauksensa ääressä. Hymyili onnellisena. Hymyili yhdessä meidän muiden kanssa.
Nuorelle parille itselleen varsinainen kohokohta oli ollut jo edellisenä päivänä lupaus rakastaa toistaan ja ottaa toinen puolisokseen. Sitä lupausta oli todistamassa vain pariskunnan kaksi ystävää.
Yksi ihana hetkinen oli jo aamusella kun Jake-esikoinen laittoi viestiä, saako hääkirjaan kirjoittaa isännimen kohdalle Hanin nimen, isäpuoleksi? Olin juuri meikannut ripsiväriä ripsiini ja meinasin saman tien valuttaa ruskean ripsivärini pitkin poskia. Oi...
Kysäisin Hanilta haluaako hän olla isännimenä hääkirjassa. Hän on tuntenut kaikki kolme lastani nyt jo kauemmin kuin heidän oikea isänsä aikoinaan. Hän on ollut heille hyvä miehenmalli. Hän on sanonut heitä monesti ottolapsikseen. Totta kai hän antoi luvan käyttää nimeään hääkirjassa. Ja mie viestitin pojalle että oli ihana ajatus, ja tietenkin saa laittaa niin.
Ja siellä se Hanin nimi luki hääkirjasen sivulla sulhasen isän kohdalla. Isäpuoli. Isäpuolikas, niin kuin Nunnukka sanoo. =)
Myös Hanin vanhemmat olivat saapuneet häihin esikoiseni kutsumina ja ilahtuivat nimestä kirjassa. Niin kuin tietenkin morsiamen suloisuudesta ja sulhon komeudestakin. Yrittivät tosin kurkistella meidänkin nimettömiämme, olisiko jotakin uutta tapahtumaa seitsenvuotisessa seurustelussamme Hanin kanssa... Ei ollut. =)
Miihkali toimi virallisena valokuvaajana ja minä koetin olla lainaamatta hänen kameraansa liian usein etten olisi vaikuttanut (aivan liian) hupsulta sulhasen äidiltä.
Hienoihin hetkisiin kuului myöskin tuo ihana hääpaikka, Nuppus-morsiamen mummon puutarhamiljöö. Oli suuri piha ja paljon omenapuita raakileineen joiden alla oli hyvä kauniina päivänä juhlia kahden nuoren tulevaa taivalta. Oli aurinkoa ja tuulessa heiluvia suuria koivuja. Oli kaunista ja tarjoilu oli herkullista.
Ihana hetki oli sekin kun näin Jaanan, Jaken kummitädin hääjuhlissa. En ollut nähnytkään häntä kolmeen vuoteen ja asioita ja puhuttavaa olisi ollut enemmänkin. En ennättänyt tosin kysymään mitä kaikkea hänelle itselleen kuuluu, kun hän jo oli pitkänmatkalaisena poistunut juhlasta. Mutta tapaamisesta jäi hyvä mieli. Jaana-kummi oli tuonut häälahjaksi ihanan itse ristipistelemänsä seinävaatteen, jota pääsin kurkistamaan ja ihailemaan niiden monituisten muiden lahjojen ohella morsiusparin häälahjapöydästä.
Minun hassu häälahjani oli omatekoinen runokuvakirjanen... =)
Monet antoivat lahjaksi sekkejä, jotta nuoripari saa ostaa mitä itse haluaa. Tai lähteä häämatkalleen sitten kun siihen on sopiva hetki. Nyt ensin syksyllä opiskelut jälleen odottavat molempia nuoria. Murusia. =)
Nuppunen muuten polkaisi ensimmäisenä jalkaansa maahan nuorenparin leikatessa virallista kolmikerroksista hääkakkuaan... =)
Rakkaus on ihmeellistä! =) © Una Reinman
...
