Miihkali joutui pyöräkolariin aamulla.
Se lähti kotoo seitsemän jälkeen reipasta vauhtiaan. Kaupungin kirjaston kohdalla,
pensasaidan takaa, tuli toinen pyörä kovaa vauhtia ja molemmat nurin...
Miihkalia sattui käsiin ja jalkoihin, ei onneksi päähän.
Etupyörä on solmussa.
Poliisitkin tuli paikalle ja totesivat ettei ollut kummankaan syytä.
Sen toisen hepun kaveri tuli autolla ja vei molemmat pojat ja pyörät pyöräkorjaamolle
ja sieltä Miihkali soitti äsken.
Korjaus 50e.
Mutta pääasia, ettei pahemmin sattunu!!!
Poika menee viel terveyssisaren luo.
Saattaa tulla sit kotiin, tai sit menee kouluun...
Onni onnettomuudessa....
Klo 11.09:
Poika tuli kotiin. Onneksi oli taskunpohjalla hiukan bussirahaa.
Kämmenessä avohaavoja, kyynärpäät verillä, polvessa ruhjeita
ja valtava mustelma, toisesta jalasta taskussa ollut kännykkä
satutti reisilihasta, ja housut puhki muutamasta paikasta...
Poika suojasi päätään kaatuessaan eteenpäin.
Onneksi oli kypärä päässä!
Olen teroittanut nuorison päähän jo aikoinaan pyörällä ajoa opetellessa,
että kypärä on pakko olla päässä pyöräillessä.
Ja hienosti he aina kypäränsä muistavat. =)
.
30.8.2006
Kolari
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti