Ihana katsella, kun kaikki kolme mussukkaani menevät kouluun.
He tarpovat rivakasti yhtämatkaa tiiviissä rykelmässä, kuin heillä olisi yhdessä jonkinlainen Kolmen Voima.
Vaikka he nahistelevatkin välillä ja kiukuttelevat, niin yhteishenki on kuitenkin hyvä. Kaikki ovat valmiit puolustamaan toisiaan tarpeen niin vaatiessa. Ja auttavat toisiaan läksyissä, atk:ssa, kotihommissa, pulmissa,...
Pojat varsinkin muodostavat tosi tiiviin kaksikon, joka ei juuri mene edes kauppaan ilman toista puoliskoa. Nunnukka on hiukan jäänyt vähemmälle kaksikon tiiviydestä, mutta kolmen voimaan hänkin kelpaa.
Näin aamuisinkin joissakin perheissä varmaan lapset lähtisivät eri aikaan ja yksinään tai kaverien kanssa kouluun, mutta nämä odottavat toisiaan. Sitä kolmattakin odotetaan ja sitten ripeästi kouluun.
Usein kipitän katsomaan ikkunasta, kun he menevät. Ikäänkuin siitä saisin jotain turvallisuuden tunnetta, kun näen heidät. Että kaikki kolme ovat koossa. Että kaikki on hyvin.
Onneksi he ovat jo noin isoja...
