8.1.2026

Stephen Hawking







 
  
 

Tänään on Stephen Hawking  muistopäivä 

 

Stephen William Hawking (8.1.1942 – 14.3.2018) oli englantilainen teoreettinen fyysikko, kosmologi, matematiikan professori ja kirjailija, joka toimi tutkimusjohtajana Cambridgen yliopiston Lucas-professorina teoreettisen kosmologian keskuksessa, vuodesta 1977 ja matematiikan professorina vuodesta 1979 lähtien. Hän tutki mm mustia aukkoja (Hawkingin säteily), ja universumin syntyä. Hän jäi eläkkeelle syksyllä 2009. 

Kouluaikoinaan Hawking joutui koulukiusatuksi lievän puhevikansa takia. Toisaalta Hawkingilla oli myös ystäviä, jotka hänen tapaansa menestyivät hyvin koulussa. Hawkingin keskiarvo oli vain hiukan luokkansa keskitason yläpuolella, mutta tästä huolimatta opettajat ilmeisesti pitivät häntä älykkäänä oppilaana.

Koulussa Hawkingin matematiikanopettaja sai hänet kiinnostumaan matematiikasta, jota hän viimeisinä vuosina koulussaan erikoistui opiskelemaan. Nuori Hawking halusikin tulevia yliopisto-opintojaan ajatellen ottaa pääaineikseen fysiikan, matematiikan ja kemian.
Sisäoppilaitoksen kuudetta luokkaa (vastaa lukiota) käydessään Hawking mainittiin ensimmäistä kertaa sanomalehdessä paikallisen Herts Advertiser -lehden julkaistua artikkelin hänestä ja muutamasta muusta oman tietokoneensa 1958 rakentaneesta kuudesluokkalaisesta. Tähän aikaan Englannissa oli tietokoneita lähinnä vain puolustusministeriössä ja joissakin yliopistoissa.

Opiskeluvuodet ja sairastuminen


Luonnontieteellisissä opinnoissaan University Collegessa Hawking erikoistui fysiikkaan. Toisena Oxfordin vuotenaan hän voittikin yliopiston fysiikkakilpailun. Hawking alkoi harrastaa myös soutua joukkueensa perämiehenä. Kolmen Oxford-vuoden jälkeen vuonna 1962 Hawking siirtyi Cambridgeen tutkiakseen yleistä suhteellisuusteoriaa ja kosmologiaa.

Näihin aikoihin Hawkingilla alkoi esiintyä ongelmia motorisessa koordinaatiossa: paikoin jopa kengännauhojen sitominen tuotti ongelmia. Joululomalla kotonaan Hawking tapasi nuoren Jane Wilden, tulevan vaimonsa. He tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät. Joululoma toi kuitenkin Hawkingille myös huonoja uutisia, sillä kotipuolessa hänen lisääntyneet koordinaatio-ongelmansa huomattiin välittömästi. Aluksi hänen isänsä Frank Hawking, joka oli erikoistunut trooppisiin sairauksiin, epäili, että hänen poikansa oli sairastunut johonkin outoon tautiin lomallaan Lähi-idässä.

Kun Hawking oli sairaalassa kaksi viikkoa keväällä 1963, hänellä havaittiin motoneuronisairaus nimeltä amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS). Hawkingin tila heikentyi nopeasti, ja lääkärit ennustivat, ettei hän eläisi tarpeeksi kauan valmistuakseen tohtoriksi: Hänelle luvattiin kaksi vuotta elinaikaa.

Hawking masentui syvästi mutta Jane Wilde sai hänet piristymään. Hawking on kertonut, että nähtyään samassa sairaalassa kuolemaa tekevän leukemiapotilaan hän ymmärsi, että joillakuilla muilla meni vielä häntäkin huonommin. Olotilansa vakautuessa Hawking alkoi taas työstää väitöstyötään.

Hawkingin sairaus eteni nopeasti, ja pian hän alkoi tarvita kävelykeppiä kyetäkseen liikkumaan. Hawking sai kuitenkin kaikesta huolimatta vakiinnutetuksi itselleen maineen lupaavana tulevaisuuden fyysikkona. Sairaus jatkoi kuitenkin leviämistään, ja pian Hawkingin puheesta oli vaikeata saada selvää. Samalla hän kuitenkin lisäsi työskentelyään ja väitöskirja eteni nopeammin. Hawking myös kihlautui Jane Wilden kanssa ja avioitui tämän kanssa vuonna 1965. Cambridgessa ollessaan Hawkingilla oli tapana palkata opiskelijoitaan avustajikseen, jotta pärjäisi sairautensa kanssa. Heitä olivat muun muassa suomalaiset Mauri Valtonen ja Claus Montonen.


Mustia aukkoja


Hawking sai uutta puhtia mustista aukoista ja näiden mahdollisesti sisältämistä singulariteeteista ja alkoi kehitellä aiheeseen liittyvää omaa teoriaansa, jonka hän otti mukaan väitöskirjaansa. Hawking valmistui filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistosta 1966. Pian tämän jälkeen hän sai tutkijan paikan Cambridgen Gonville and Caius Collegesta. Hawking liittyi Institute of Astronomyn henkilökuntaan vuonna 1968. Oltuaan virassa viisi vuotta hän siirtyi Cambridgen yliopiston sovelletun matematiikan ja teoreettisen fysiikan laitokselle. Vuodesta 1970 eteenpäin Hawking alkoi soveltaa keksintöjään mustiin aukkoihin. Vuonna 1974 käyttämällä kvanttiteoriaa mustien aukkojen ominaisuuksien tutkimiseen Hawking kykeni osoittamaan, että mustat aukot tuottavat säteilyä. Tätä säteilyä kutsutaan nykyään Hawkingin säteilyksi. Cambridgessa Hawking alkoi saavuttaa mainetta tutkijana, ja joissakin piireissä hänestä puhuttiin jo ”uutena Einsteinina”.

Hawkingista tuli Cambridgen yliopiston gravitaatiofysiikan professori vuonna 1977, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai Lucas-professuurin.

Samaan aikaan Hawkingin sairaus paheni entisestään ja hän joutui vaihtamaan kävelykeppinsä kainalosauvoihin. Myös hänen puheensa muuttui entistä epäselvemmäksi.

Hawking sai myös lapsen vaimonsa Janen kanssa, mutta koska Hawking itse ei voinut sairautensa takia osallistua kotitöihin, ne jäivät hänen vaimonsa hoidettaviksi. Hawking ja hänen ensimmäinen vaimonsa Jane Wilde, silloinen Hawking, erosivat vuonna 1991. Eron syynä olivat Hawkingin saama kuuluisuus ja hänen sairautensa vaikeutuminen. Perheeseen oli tätä ennen syntynyt kolme lasta.

Neljä vuotta eron jälkeen 1995 Hawking avioitui hoitajansa Elaine Masonin kanssa. Tämän ensimmäinen aviomies David Mason oli suunnitellut ensimmäisen version Hawkingin puhesyntetisaattorista. Lokakuussa vuonna 2006 Hawking haki eroa 11 vuotta kestäneestä avioliitosta. 


Tutkimustyö ja sen hankaluudet


Hawkingin sairauden pahentuessa hänen puheensa tuli entistä hitaammaksi ja vaikeammaksi jopa tietokoneen avulla. 24. kesäkuuta 2012 ilmoitettiin, että Hawking tulisi kokeilemaan iBrain -laitetta, joka voisi tulevaisuudessa mahdollistaa kommunikoinnin aivoaaltojen avulla.

Hawkingin keskeisimpiä tutkimusaloja olivat kosmologia, kvanttigravitaatio ja säieteoria. Hänen tärkeimmät työnsä käsittelevät mustien aukkojen ja termodynamiikan välistä suhdetta.
Mustia aukkoja käsittelevillä tutkimuksillaan Hawking nousi maailmanmaineeseen, ja hänen mukaansa on nimetty Hawkingin säteilyksi kutsuttu ilmiö.

Hawkingin uran alkuvuosina tiedepiireissä vallitsi epäselvyys mustien aukkojen suhteen. Mustien aukkojen olemassaolon teoreettinen mahdollisuus oli jo tiedossa, mutta useimmat tieteilijät eivät pitäneet niitä todella olemassa olevina. 1960-luvulla kosmologipiireissä puhuttiin, että itse kaikkeus voisi käyttäytyä käänteisen mustan aukon tavoin.

Hawkingin mustia aukkoja koskeva työ oli hankalaa, sillä pitkälle edenneen sairautensa takia hän ei voinut enää käyttää kynää ja paperia laskelmissaan. Hawking joutuikin tekemään monimutkaiset laskelmat päässään. Monet työtovereista ovatkin kuvanneet hänellä olevan erittäin hyvä muisti. Erään tarinan mukaan Hawking saattoi muistaa jo vuosia sitten lukemassaan kirjassa olevan pienen virheen sekä kyseisen sivunumeron.

Mustia aukkoja koskevissa tutkimuksissaan Hawking päätti lähestyä ongelmia uudella tavalla. Hän yritti yhdistää laskuissaan sekä kvanttifysiikkaa että suhteellisuusteoriaa. Tätä vaativaa tehtävää hankaloitti Hawkingin kyvyttömyys käyttää apuvälineitä laskuissaan. Vuonna 1974 Hawking laski, että mustat aukot lähettävät ainetta ympäristöönsä, mikä vie aukoilta energiaa niin paljon, että ne saattavat lakata olemasta. Tulos oli mullistava, ja Hawking piti sitä itsekin aluksi pähkähulluna. Tämä Hawkingin teoreettisesti laskema niin sanottu Hawkingin säteily on sitä voimakkaampaa, mitä pienempi aukon massa on. Lopulta mustan aukon massa lähenee nollaa, Hawkingin säteily voimistuu entisestään, ja aukko näyttää räjähtävän. Ajatus oli uusi, ja se herätti nopeasti julkistamisensa jälkeen vastustusta. Teoria nousi nopeasti puheenaiheeksi ympäri maailmaa fyysikoiden keskuudessa.

Hawkingin säteily voidaan selittää virtuaalihiukkasten avulla. Nämä virtuaalihiukkaset ovat hiukkasia, joita on kvanttiteorian mukaan kaikkialla. Ne ovat hiukkas-antihiukkas-pareja, jotka kumoavat toistensa vaikutuksen heti syntymänsä jälkeen, mikä johtaa molempien hiukkasten tuhoutumiseen. Virtuaalihiukkasten joutuessa mustan aukon läheisyyteen, toinen virtuaalihiukkaspareista saattaa pudota mustaan aukkoon, jolloin hiukkasparin toinen osapuoli jää yksin. Jäljelle jäänyt hiukkanen saattaa päätyä myös mustaan aukkoon, tai liikkua pois sen läheisyydestä.

Virtuaalihiukkasparin käyttäytymistä mustan aukon läheisyydessä voidaan tarkastella myös toiselta suunnalta. Mikäli mustaan aukkoon putoaa antihiukkanen, sitä voidaan pitää mustan aukon vaikutuskentästä poistuvana tavallisena hiukkasena, mikä on selitettävissä antihiukkasen erikoispiirteiden avulla. Kun loogisesti katsoen ”väärin” kulkeva hiukkanen saavuttaa pisteen, jossa virtuaalihiukkanen vaikuttaa syntyneen, painovoimakenttä laittaa sen kulkemaan ajassa eteenpäin, jolloin se poistuu tavallisena hiukkasena mustan aukon läheisyydestä. Näin aikamatkustus toteutuu äärimmäisen pienessä mittakaavassa.


Alkuräjähdys


Yhdisteltyään kahta tieteen perusteoriaa Hawking alkoi tutkia kvanttiteorian soveltamista myös maailmankaikkeuden alkuun. 1980-luvun alussa hän päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan ajalla ei mahdollisesti ole alkua. Hawking otti kantaa myös aikamatkailuun ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Aihetta hän käsitteli sekä kirjassaan Ajan lyhyt historia että Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, jossa hän toteaa: ”Fyysikoista vain me muutamat höyrypäät olemme uskaltautuneet ryhtyä näin arveluttavaan puuhaan, aikamatkustuksen käsittelyyn.” Hän oli kuitenkin yksi monista aikamatkustuksen mahdollisuuteen hyvin epäilevästi suhtautuvista tutkijoista. Teoksissaan Hawking ei suoraan kieltänyt aikamatkustuksen mahdollisuutta, mutta piti sitä hyvin epätodennäköisenä. Hänen laskujensa mukaan todennäköisyys sille, että ihminen pystyy matkaamaan menneisyyteen, olisi yhden suhde kymmenen potenssiin miljoona triljoonaa triljoonaa triljoonaa.


Miten ihmiskunta kehittyy?



Ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiessaan Hawking käsitteli geenimanipulaatiota ja sen soveltamista ihmisiin. Hawking ei pitänyt ihmisen geenimuuntelua hyvänä asiana, mutta joka tapauksessa hän arveli, että melko varmasti jossakin vaiheessa myös ihmisten geeneihin kajotaan keinotekoisesti.

Hän kirjoittaa myös tietokoneiden lisääntyvän tehon ja toteaa, että tietokoneille on mahdollista kehittää keinotekoisesti ihmisenkaltaista älykkyyttä. Tästä Hawking jatkaa päättelemällä, että älykkäät tietokoneet pystyisivät myös suunnittelemaan vielä älykkäämpiä koneita. Ihmisten älykkyyden kehittymisestä Hawking taas toteaa, että pään koko synnytyksessä muodostaa rajan aivojen kehitykselle, mutta kasvattamalla sikiöitä laboratorioissa tämä ongelma voitaisiin kiertää.

Ihmiskunnan kehittymisen lisäksi Hawking käsitteli eri otteissa tähtienvälistä matkustamista ja uusille planeetoille siirtymistä. Nasan 50-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Hawking esitti näkemyksen, jonka mukaan 0,25 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta tulisi suunnata Maan ulkopuolisten asuttamismahdollisuuksien kartoitukseen. Miehitetylle Mars-lennolle hän esitti toteuttamisajaksi viimeistään vuoden 2025. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi hän halusi asettaa Aurinkokunnan ulkopuolelle suuntautuvan miehitetyn lennon 200–500 vuoden sisällä.


Onko maapallon ulkopuolella elämää?



Hawking käsitteli kysymystä siitä, että jos älykästä elämää on kehittynyt muualla maailmankaikkeudessa, miksi esimerkiksi maapallolla ei ole jo vierailtu. Erään hänen selityksensä mukaan mahdollinen älykkäämpi sivilisaatio ei juuri piittaisi itseään vähemmän älykkäästä ihmiskunnasta, samaan tapaan kuin ihmiset eivät juuri huomaa jaloissaan pyöriviä hyönteisiä ja matoja. Asiallisempana selityksenä Hawking pitää sitä, ettei muille planeetoille liene kehittynyt älyllistä elämää.

Hawking on huomauttanut, ettei evoluutio välttämättä johda väistämättömästi älyn syntymiseen, ja ettei älykkyys loppujen lopuksi anna eloonjäämiskamppailussa kovin suurta etulyöntiasemaa. Kirjassa Hawking 2003 Hawking toteaa: ” Älystä ei kenties ole ratkaisevaa etua eliölajien välisessä olemassaolokamppailussa. Bakteereilla menee hyvin ilman älyäkin ja ne jäävät jäljelle, kun tämä niin kutsuttu älykäs laji on tuhonnut itsensä ydinpommeilla. Voimme siis löytää galakseista alkeellista elämää, mutta tuskin itsemme kaltaisia olentoja.”

Keväällä 2010 Hawking julkaisi lausunnon, että ihmiskunnan pitäisi välttää kontaktia maapallon ulkopuoliseen elämään. Hawking totesi olevansa vakuuttunut siitä, että elämää löytyy maapallon ulkopuolelta. Hän perustaa näkemyksensä todennäköisyyksiin – on rationaalista olettaa, että 100 miljardia galaksia sisältävässä maailmankaikkeudessa Maa ei ole ainoa planeetta, jolla olisi kehittynyt elämää. Hän pitää mahdollisena, että elämää voisi löytyä muualtakin, kuten tähdistä tai leijumassa ulkoavaruudessa. Suurin haaste onkin Hawkingin mielestä selvittää, millaista maapallon ulkopuolinen elämä olisi.

Hawkingin mielestä kontaktiyrityksiä vieraiden planeettojen älyyn pitäisi välttää, koska jotkut avaruusolennot voivat muodostaa uhan maapallolle. Tässä tapauksessa yhteyden muodostaminen niihin voisi olla ihmiskunnalle tuhoisaa: »Jos muukalaiset joskus tulevat tänne, uskon, että lopputulos on samankaltainen kuin Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua Amerikkaan. Sehän ei päättynyt kovin hyvin Amerikan alkuperäisasukkaiden kannalta.»


Hawking kehotti ihmiskuntaa miehittämään avaruutta


Syksyllä 2010 Hawking kehotti ihmiskuntaa miehittämään avaruuden kahden seuraavan vuosisadan aikana, ellei se halua kuolla sukupuuttoon. Hän näkee ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavien kriisien lisääntyvän tulevaisuudessa. Pitkällä tähtäimellä on vaikeaa tai jopa mahdotonta välttää tällaista onnettomuutta. Uhkia hänen mukaansa ovat väkiluvun ja rajallisten raaka-aineiden käytön eksponentiaalinen kasvu. Hawkingin mukaan ihmiskunnan ainoa mahdollisuus säilyä pitkään on muutto Maasta ja uusien planeettojen asuttaminen.


Hawkingin teoksia


Hawking tunnettiin myös tieteen yleistajuistajana, erityisesti maineikkaista tietokirjoistaan ja hänen kosmologiaa käsittelevät teokset ovat menestyneet hyvin. Vuonna 1988 julkaistu Ajan lyhyt historia oli vuoden 1995 toukokuuhun mennessä ollut The Sunday Times -lehden parhaiten myytyjen kirjojen luettelon kärjessä yhteensä 237 viikkoa, mikä rikkoi aiemman 184 viikon ennätyksen. Ennätys kirjattiin vuonna 1998 Guinnessin ennätysten kirjaan.

Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (2001) keskittyy kertomaan tieteen uusista suuntauksista ja linjoista Ajan lyhyen historian jälkeen. Kirjassa Hawking käsittelee nykyaikaisia kaikkeuden luonnetta hahmottavia teorioita, kuten supersäikeitä, braaneja, kvanttifysiikkaa ja M-teoriaa.

Leonard Mlodinowin kanssa kirjoitettu Ajan lyhyempi historia (2005) sekä tytär Lucy Hawkingin kanssa kirjoitettu nuortenkirja Avain maailmankaikkeuteen (2007). Suomentamatta on vuonna 1993 ilmestynyt kirjoituskokoelma Black Holes and Baby Universes and Other Essays. Hawkingin kirjoittamia oppikirjoja ovat George Ellisin kanssa työstetty The Large Scale Structure of Spacetime (1973) sekä Werner Israelin kanssa tehdyt General Relativity: An Einsteinian Centenary Survey (1979) ja 300 Years of Gravity (1987).


Hawking populaarikulttuurissa


Hawking oli tunnettu julkisuuden hahmo, josta tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita. Tieteellisen työn lisäksi myös hänen yksityiselämänsä oli viestimien uutisaiheena. Hänen tiedetään kuitenkin suhtautuneen yksityiselämänsä käsittelyyn kielteisesti. Hawking halusi olla tunnettu ensisijaisesti tutkijana ja tietokirjailijana.

Viihteessä Stephen Hawkingin hahmo on esiintynyt muun muassa Simpsoneissa, Futuramassa, Disaster-elokuvassa, Dilbert-sarjakuvassa sekä Star Trekissä holokannen pokerivastustajana. Hawking on lisäksi näytellyt itseään yhdessä jaksossa Rillit huurussa -sarjassa vuonna 2012.

Vuonna 2004 BBC tuotti 90-minuuttisen tv-elokuvan Hawking, jossa pääosaa näytteli Benedict Cumberbatch. Elokuva kertoo Hawkingin nuoruusvuosista, sairastumisesta ja läpimurrosta.

Stephen Hawking puhuu syntetisoidusti Pink Floyd -yhtyeen kappaleessa "Keep Talking'" (The Division Bell -levyltä, 1994), ja samoin kappaleessa "Talkin' Hawkin" (The Endless River -levyltä, 2014). Manic Street Preachers -yhtye julkaisi vuonna 2009 kappaleen nimeltä "Me And Stephen Hawking" (Journal For Plague Lovers -levyllä).

Hawking oli käsikirjoittamassa vuonna 2008 julkaistua elokuvaa Beyond the Horizon. Hän myös esittää itseään samassa elokuvassa.

Vuonna 2014 ensi-iltansa sai James Marshin ohjaama elämäkertaelokuva Kaiken teoria, joka perustuu Jane Hawkingin muistelmiin Travelling to Infinity: My Life with Stephen. Elokuva keskittyy heidän suhteeseensa, Stephenin sairastumiseen ja menestykseen fyysikkona. Elokuvassa Stepheniä näyttelee Eddie Redmayne ja Janea Felicity Jones. Stephen Hawking liikuttui nähtyään elokuvan Toronton elokuvajuhlilla ja kutsui elokuvaa pääpiirteittäin todenmukaiseksi.

Hawking on inspiroinut ranskalaista laulaja-lauluntekijää Nolwenn Leroyta kappaleeseen ”Stephen”, joka julkaistiin hänen vuoden 2017 albumillaan Gemme.


Hawkingin saamat huomionosoitukset 



Stephen Hawking sairasti pitkään etenevää ALS-tautia (amyotrofinen lateraaliskleroosi), joka on etenevä liikehermoja rappeuttava motoneuronitauti, ja sai diagnoosin jo 21-vuotiaana 1960-luvun alussa, jolloin hänelle ennustettiin vain parin vuoden elinaikaa.

Sairaus rajoitti hänen fyysistä toimintakykyään, mutta ei henkistä. Keuhkokuume vuonna 1985 johti hengityskoneeseen ja hänelle tehtiin henkitorveen avanne, minkä vuoksi hän menetti myös puhekykynsä. Hän viesti pyörätuoliinsa liitetyllä puhesyntetisaattorilla, jonka avulla hän pystyi kirjoittamaan lauseita kirjain kirjaimelta laitteen puhuttaviksi. Lopulta hän pystyi kommunikoimaan vain posken lihaksen liikkeillä, jotka tietokone tulkitsi puheeksi. Hän pystyi kommunikoimaan puhesyntetisaattorin avulla ja jatkoi uraansa merkittävänä teoreettisen fysiikan tutkijana. Hawkingin sairaus eteni niin, ettei hän voinut osallistua 70-vuotiaana syntymäpäiväjuhlallisuuksiinsa.

Hawking eli ALS-taudin kanssa yli 55 vuotta ja kuoli 76-vuotiaana maaliskuussa 2018. Hänen hautajaisensa pidettiin 31. maaliskuuta Cambridgen kirkossa. Hänen tuhkansa sijoitettiin Westminster Abbeyyn Isaac Newtonin haudan viereen, lähelle Charles Darwinin viimeistä leposijaa.

Hawking oli poikkeuksellinen ALS-potilas kahdessakin suhteessa: hän sairastui ALS:ään jo 21-vuotiaana ja tauti oli hänellä erittäin pitkään. Tyypillisesti ALS:ään sairastutaan 40–60-vuotiaana ja potilaat menehtyvät 3–5 vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Eräs Hawkingia hoitanut lääkäri Pentti Tienari, (nykyään Helsingin yliopiston neuroimmunologian professori) on esittänyt, ettei Hawkingin sairaus olisikaan ollut puhdas ALS.


Millainen sairaus on ALS 

 

ALS, amyotrofinen lateraaliskleroosi on parantumaton, etenevä neurologinen sairaus, joka tuhoaa hermosoluja (motoneuroneja) jossa aivojen ja selkäytimen liikehermosolut rappeutuvat, mutta älylliset toiminnot ja persoonallisuus säilyvät yleensä ennallaan. Sairaus johtaa lihasten heikkenemiseen, surkastumiseen ja lopulta tahdonalaisen liikkumisen menettämiseen, vaikuttaen muun muassa puheeseen, nielemiseen ja hengitykseen, ja vaikka parannuskeinoa ei ole, oireenmukainen hoito ja kuntoutus voivat parantaa elämänlaatua.
Vaikutus: Tauti tuhoaa liikehermoja, jotka säätelevät tahdonalaisia lihaksia, mutta ei yleensä vaikuta aisteihin (näkö, kuulo, tunto) tai henkiseen kykyyn.
Oireet: Alkaa usein lihasheikkoudella tai -nykimisellä käsissä, jaloissa tai kielessä, ja etenee nielemis-, puhe- ja hengitysvaikeuksiksi.
Syy: Tunnetaan huonosti, mutta sairaus on yleensä satunnainen, vaikka perinnöllinen muoto on olemassa.
Elinikä: Keskimääräinen elinajanodote diagnoosista on 3–5 vuotta, ja kuolinsyy on usein hengityslihasten heikkeneminen.
Hoito: Ei ole olemassa mitään parantavaa hoitoa, mutta oireita lievittäviä lääkkeitä ja moniammatillista kuntoutusta (fysio-, puhe-, toimintaterapia) on saatavilla.
Suomessa ALS on harvinainen. Sitä sairastaa arviolta 450–500 ihmistä. 



 
Wikipedia 
 



klo
Tunnisteet: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)