Translate

29.4.2013

Tavallista isompi vappupallo: Collaboration bears fruit




Lauantaina 27.4.2013 iltasella menin sulkemaan kasvihuoneen ovea (siellä on jo salaattia, suolaheinää yms mullan ja ylimääräisten lasien ja harsojen alla kasvamassa) kun syrjäsilmällä näin jotain valtavaa ja punaista taivaalla. Vilkaisin jotta hui, kuumailmapallo leijuu ihan tuossa naapuritehtaan nurkalla!
Pari miestä jutteli pallon korissa. Tosi selkeästi kuului sekin ääni kun lisää kuumaa lasketaan liekkien kera palloon, miksi sitä toimenpidettä nyt sitten nimitetäänkään... =)

Juoksin äkkiä takaisin sisälle ja kiljuin vintissä olevalle Hanille jotta tulis hänkin äkkiä ulos kameran kanssa!
-Siellä on iso pallo taivaalla!
Nappasin samalla oman kamerani ja kipaisin takaisin pihalle kuvaamaan palloa ihastuneiden huudahduksien saattamana. Varmaan kuului palloon saakka mun ihailuni. =)



Tuosta ne talon yli menivät niin läheltä 
että sain jopa tönömme räystään samaan kuvaan hetkellisesti. 



 Waude!
 



 Harvemmin saa kuvia kuumailmapallosta 
suoraan sellaisen alapuolelta.  



Sinne se sitten jatkoi matkaansa jonnekin muiden ihailtavaksi. 
Kiitos pallomiehille iltapäivän piristyksestä! 


Kerran tässä hiljattain Lahden Jalkarannan seudulla
ajellessamme näimme monta kuumailmapalloa
rivissä ravintola Lokin rannalla...
Se oli upea näkymä. =)
Kamera vaan ei satu aina olemaan mukana.





(Mutta vink vink: joku saisi puhdistaa mun cannonin kennoni... )

Kevät etenee



Maman puutarhan ihana violetti jouluruusu kukassaan taas.
♥ 

Poikkesimme lauantaina katsomaan Mamaa ja muuta kotoporukkaa
ja samalla kurkkimaan miten heillä on pihamökki tehty.
Sellainen samantyylinen tulee kohta meidän pihaan. 
 Maman puutarhaa kurkistelin tietenkin kamera kädessäni.
Kevät on hiukan edellä meidän omassa pihassamme, mutta upea jouluruusu
jo Mamallakin kukkii sekä violettina
että kohta kukintansa aloittavana valkoisena ihanuutena.  

Sinivuokot kukkivat ja orava oli tehnyt ainakin kolme poikasta 
Pikkuveljeni viime syksynä tekemään oravanpesäpönttöön.


Sunnuntaina kaikki kolme + 1 Murusta saapuivat 
auttamaan pihatalkoissa, eli siirtämään sorakasaa
paikasta a, paikkaan b,
eli tulevan pihamökin perustuksiin.

Kiitos Nunnukan, Jaken, Miihkalin sekä Satusen,
pihamökin alusharkot sekä alustakannatusrakennekin
on nyt paikoillaan.
Teistä oli ihan valtavasti apua!

Tästä on nyt hyvä jatkaa. =)

Tyttöset istuttivat orvokkeja
ja pojat ehtivät korjailla Miihkalin autoakin
ja grillailla
(raekuuro ajoi tosin meidät sisälle lautasinemme.)



Vaan ehdittiinhän me
juhlia Jaken synttäreitäkin
(jotka ovat virallisesti tänään) 
minttukrokanttijuustokakun
joka oli synttärisankarin toive,
merkeissä. =) 




Pelargoniababyja
♥ 
Meidän keittiön ikkunalla on rivi valkoisen ja vaaleanpunaisen 
talvetetun pelargonian poikasia.
Unohdin vaan merkitä
mitkä kolme ruukkua sisältävät valkoisen
ja mitkä kolme vaaleanpunaisen pelakuun alkuja... =)

Mutta ihan sama,
pelakuu kuin pelakuu.

♥ 

Ovat ne emokukatkin hengissä 
ja tunkevat uutta kasvustoa kovasti esille ulospääsyä
ja kesää odotellessaan. 





Jotain hassua







Levoton tyttö


Miks sä säädät niin paljon?
Rauhotu vähän
Tuu istuu mun viereen
Käperry tähän
Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä
Senku ollaan vaan
Näin on täydellistä
Sä tiedät kaikenlaista outoa
Niinku et kauriit nuolee öisin autoja
Ja et avaruudessa ei pysty itkemään
Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään 


Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät? 



Tahdot tulla ja mennä
Tahdot olla vapaa
Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa
Haluut matkustella
Nähdä Australian
Elämä on lyhyt
Aika loppuu pian
Sä tiedät kaikenlaista joutavaa
Väität et kissat eivät maista makeaa
Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa
Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen
Se vaan värjäs sen 



Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät? 



Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät? 



Mustekaloilla on kolme sydäntä 

♥ 
  Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä 



Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät? 



Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Luotasi työntää
Hei levoton tyttö
Kerro mitä sä pelkäät 



Hei levoton tyttö
Sano mitä sä pelkäät
Sun täytyy päättää
Sun täytyy päättää
Sano mitä sä kaipaat
Kaipaat

Julkaistu ’Anssi Kela’ -albumilla vuonna 2013



26.4.2013

Mistä sitten ilahtuisi?





Mitä jos kaikki väri katoaisi?


Pikku hiljaa häviäisi?


Maailma mustavalkoiseksi jäisi?
Mistä silmäsi sitten ilahtuisi?
♥ 





23.4.2013

Siivetönnä en voi lentää...




Eilen, 22.s päivä huhtikuuta oli tämä yksilö auennut. Hän on kevätkurjenmiekka, Iris reticulata. 
Kuvasin kyllä hänet ihan oikeaan aikaan eilen, mutta en muistanut tai oikeastaan jaksanut kiivetä vintille tietokoneelle ja laittaa kuvaa esille tänne sivulle, koskasivarret olivat ihan spagettia. =) 

Jaa miksi? No... Me kaivoimme nimittäin kahdessa päivässä kahdestaan uuden pihamökin perustukset puunjuurien ja kivien maustamaan savimaahan. Lapiolla tietty. Mie levittelin multaismmat savimaat pihan kolopaikoille, tähkysin lapion, talikon ja haravan kera ne tasaiseksi ja toivon, että ankkalammikkopaikat saatiin nyt ainakin etupihalta vähemmäksi. 

Aloitimme projektin lauantaina, jolloin mittanauhalla mallailimme oikeaa paikkaa mökille. Jo vain se löytyikin hyvässä yhteishengessä jo etukäteisuunnittelun tuloksena ja niin iskettiin vaarnat merkkitikuiksi tulevan varastokopin kulmiksi. Tai sen allaolevan hiekka-alueen kulmiksi. 

Sunnuntaina mies alkoi kaivaa merkkipaalujen sisäpuolelta ja mie tein tuota ankkalammikkojen täyttötyötä. Ja välillä jahdattiin kahta uros- ja yhtä naarasfasaania jotka röyhkeästi kiljuvat jossain nurkan takana ja leyhyttelevät siipiään. Mokomat kukkasipulien popsijat!

Eilen sitten kaivoin mökkimonttua yksinäni miehen töissä ollessa minkä ikunas jaksoin. Kiikutin kottikärryillä maa-ainesta sinne tänne ja keksin rikkoa lapiolla ne paakut jo kärryissä, joten puuha oli huomattavasti helpompaa. 

Huokaistessani tauolla ulkorappusilla istuen, energyjuomaa siemaillen, näin maakotkan liitelevän korkeuksissaan. Uljas lintu sai aikaan hymyn ja voimia tähän naiseen. 

Kun mies saapui töistä, hän päättikin hyvillään, nähtyään että kaivamista oli vähemmän jäljellä kuin eilen, jotta ei kun taas kaivamaan ja mie kanssa ja niin me suorastaan kilpaa kaivoimme kaikki loputkin. 
-Olin laittanutkin saunan jo päälle kun mies meni ulos, koska tiesin rutinoituneena vanhasta tottumuksesta että kaikkihan me siitä nyt tietty kaivetaan, ei se vähempi riitä. Hikihän siinä tuli. Välillä jahdattiin fasaaneja pois tontilta kiljumasta. =) 

Mutta nyt on se kaivuutyö tehty. Jossain päin Suomea ei ole maa edes vielä paljastunut lumelta ja jäältä ja meillä ollaan jo tässä rakentamisen vaiheessa.  =) 


 

♥ 
 Lisää erivärisiä sahrameja, 
kuin pikkuruisia aurinkoja.  




 


♥ 
 Nyt ne kaikki värit ovat vissiinkin auenneet... 



Tämän päivän olenkin sitten siirtänyt 
pitkästä, reilut seitsemän metrin kukkapenkistä
kukkia, puun alkuja, kasveja,
loput mansikat joista myyrät eivät olleet ehtineet 
syödä talvella juuria, sekä multaa 
muihin kukkapenkkeihin ja olopaikkoihin, 
koska vanha pihamökki, 
jonka seinustalla se kukkapenkki oli, 
puretaan siinä vaiheessa 
kun tuo uusi piha/varasto, jne-mökki on pystyssä. 

Käsivarret ja alaselkä ovat kaikki kipeää spagettia 
ja mie itse ihan muusia. 

Kamala kevätmyrsky iski tänne tänään iltapäivällä. 
Hirmuisen usein tällä seudulla tuulee... =/

Se vei ruohomatonkin portailta pariin kertaan 
ojaan tontin rajalle, kaatoi rappuharjat, 
miun kastelukannun jossa oli jopa vettä
(vahva tuuli!) 
ja iski multaa moneen kertaan silmiini niin, 
että vieläkin vähän kirvelee. 

Ajattelin,
 jotta miun tuurilla joku lentävä katto kohta iskeytyy päälleni
ja päätin siirtyä sisätiloihin. Siinä vaiheessa alkoi sataa. 



 Sade
tekee hyvää niille 
uuden paikan saaneille kukille. 
Ja haravoidulle nurmikolle. 
Harmi vaan ettei ehditty hakea 
jo apilansiemeniä niihin 
entisiin ankkalammikkopaikkoihin... 
Mutta sekin järjestyy. 
Jonakin päivänä.


 

   
 



20.4.2013

Pikkuruisia sinisiä aarteita




Hepatica nobilis.
 Sinivuokkoja juuri auenneina.

 
 ♥  



Lisää erisävyisiä sinivuokkoja.
Laji on ollut rauhoitettu vuoteen 2005 saakka.
Nyt se ei katajan tavoin enää ole rauhoitettujen joukossa,
mutta vaikka jokamiehenoikeus sallii sen keräämisen,
niin järki käteen kuitenkin, eli
kukan voi ottaa mutta 
ei autolastillista, sanoo www.ymparisto.fi
Nämä Hämeen alueen maakuntakukat ovat varmasti 
viikon päästä kauneimmillaan.
♥ 



Puisto herää kevääseen... 


Lanupuiston Harmaa tammikuu niminen patsas, 
jossa kaksi kivistä hahmoa halaa, on suosikkipatsaani.

Koirantaluttelijat ovat antaneet 
lemmikkiensä jättää puumerkkinsä mihin tahansa
tässäkin paikassa, joten polut ja tie
muuten kauniiseen puistoon olivat
jättimäistenkin jätösten täplittämiä.
Maisemia ja sinivuokkoja tähyillessämme
me kummatkin Hanin kanssa astuimme
vahingossa ja tahtomattamme 
iljettäviin koiranjätöskasoihin... =(



Lahden kaunein kadunpätkä: 
komeiden hopeapajujen
reunustama Kariniemenkatu.

Toivottavasti Lahden kaupunki ei
tuhoa näitä puita
tämän alueen 
uudistusvimmassaan... 










Laulujoutsenet





Ajelimme tämän kauniin mutta niin tuulisen päivän sinne tänne 
 ja näimme nämä laulujoutsenet Kärkölässä eräällä tulvivalla pellolla.
Aika moni pelto oli yllättäin muuttunutkin järveksi jolla 
porskutteli lokkeja, sorsia, hanhia ja ylväitä joutsenia.



Yhteensä havaitsimme Kärkölän seudulla ohiajellessamme 
kolmisenkymmentä laulujoutsenta.

Hani on niitä viikolla havainnut mm Mäntsälän pelloilla, 
työmatkoillaan ajellessaan. 



 Porvoonjoki tulvii yli äyräidensä.


Tästä ei sitten mentykään kävelemään 
ja joenparrasta kuvailemaan. 



 Savipellot eivät läpäise vettä...


Leskenlehtiä...
Myös nokkos-
ja sitruunaperhosia on bongattu. =)


19.4.2013

Lumi katosi




Piha on miltein sulanut, muutamia kylmänkohtia lukuunottamatta joiden varjoista kevät ei tahdo saada vielä otetta. Kevät on lempeästi lumen alla nukkuneita lumikelloja herätellyt ja tuossa ne haukottelevat, hieman tuulessa yhä värisevät kylmissään kun talviturkki niin äkisti niiltä riisuttiin.


 Johonkin aikaan päivästä lumikellot soivat tuulessa... 


Galanthus nivalis 

 Krookukset ovat kerääntyneet yleisöksi, 
 lumikellojen soitolle.
Valkeaksi kuoroparveksi taustalle.



Crocus 



 Krookukset hyräilevät kellojen tahdissa mukana 
kevään sävelmää. 
Kevät ja minä myhäilemme 
silmät sirrillämme 
tälle kaikelle.




 Jokainen eri sävy tuo 
oman sointinsa tähän kevätoopperaan.



Helleborus 


Alttona kaikuu silloin tällöin jouluruusun 
lempeän houkutteleva mystinen soolo, 
sen muistuttaessa, 
että se kukki täällä kukkapenkissä 
jo silloin kun talvi saapui, 
ja että sama onnellinen fiilis jatkuu yhä.



Scillat ovat hiukan liian väsyksissä ja 
hyrisevät kylmästä, jaksaakseen vielä 
muuta kevään vuoksi tehdä, kuin 
toisistaan kylmissään kiinni pidellä
ja olla
kauniina kevään lavasteena.






17.4.2013

Kuiskatut sanat eivät herätä luottamusta




...ainakaan jos ne kuiskataan mainoksessa. Vähän niin kuin Vaasan Taikaruismainoksessa, jossa myyjä ei saa yhtään ainoaa sanaa suustaan.

Samaa mietin Valio Plus-mainoksesta, jossa pikkupoika lähtee keskellä yötä omille teilleen oudon miehen kera, (no joo, no onhan se Teemu Selänne) joka vaan kuiskailee ja pihamaalla on muutakin outoa porukkaa ihan vaitonaisina ja luistimista tippuu jäävettä maitolasiin...?

Myöhemmin ilmaantuu saman firman mainos jossa vieras nainen houkuttelee pikkutytön mukaansa ulos keskellä yötä, muka luistelemaan, eihän yöllä edes näe minne luistella... Eikö vanhemmat enää opeta lapsilleen, ettei vieraiden ihmisten mukaan saa mennä?

-Miksi muuten juuri nimenomaan urheilijat valjastetaan naamoineen usein mainostamaan jotakin tuotetta? Myykö tuote silloin paremmin? Vai saako ihan tavallinen kaduntallaaja siitä mainonnasta sellaisen kuvan, että tuote on suunniteltu vain urheilullisille, hyvätuloisille ja raamikkaille kansalaisille? Tavikset ostavat sitten jotakin aivan muuta.
-Sitä mihin on varaa. Tavistuotteita.

Menneiden vuosien ärsyttävimpiä mainoksia ovat kaikki tämän henkilön mainokset. (Ei löytynyt sitä ärsyttävintä apupyöräversiota  juutuupista.) Huvittavaa on sekin että mainokset ovat jo vuosia vanhoja ja hänen oikea jälkikasvunsa on ohittanut äitinsä pituuden jo kauan sitten... Mutta yhä mainosraina rahisten ja epäuskottavasti pyörii...? Hoh hoijaa.

Yhtä vähän valoi luottamusta syötävään tuotteeseen kammottava Pikkunälkähahmo!
Onneksi se hahmo sentään on haudattu jonnekin armollisen unohduksen piiloon! =)

Mielummin ehkä kannattaisi mainoksissa pysyä sitten aivan hiljaa kuten Fazerin Sinisen tunnelmallisessa otoksessa. Mutta Fazer onkin aina osannut satsata laadukkaisiin ja miellyttäviin mainoselokuvapätkiin. =) 

Hurja kiljuminenkaan ei nimittäin sykähdytä. Esim Zalandon mainoksessa jossa ei pidä päästää ainakaan vaimoa, tyttöystävää tai Ziskoa kyseisen firman sivuille... Onneksi tuo mainosrääkymyskiljunta ei taida enää kuulua telkusta. Meillä ainakin mies käänsi äkkiä toisen kanavan tv:sta esille, kun äkkäsi tuon mainoksen. Taisi hänestäkin usein päästä sellainen vaimeanpieni krääk-kiljaisu, ennen kuin se ehti kuulua telkkuruudulta. =)

Siwan mainonnassa kiljunta on onneksi vaimennettu näiltä joustokumisen oloisilta ihmisiltä, joiden mahdollisen paikallaolon vuoksi koko mahdollinen siwakauppareissu tuntuu kyllä pelottavalta. Ne ovat aina niin pieniä ja kapeakäytäväisiä liiketiloja että huh huh jos siellä on tuollainen meno niin eihän sinne mahdu mukaan kukaan.. =)

Lastenäänillä somistetut mainoksetkaan eivät oikein vakuuta ostamaan. Ei autoa, ei juustoissa, ei myöskään sänkyä Unikulman mainoksessa. Lastenäänellä ei järkkykallista älypetiä myydä. En edes löytänyt sitä versiota juutuupista mutta sensijaan löytyi tämä Nukutin...
-Älkää nukahtako. =)

Maaseudun tulevaisuus-lehden mainos, jossa pikkutyttö mukamas kiihkeästi odottaa saada "lukea" tuota tylsää, tosi maaseutuhenkistä lehteä,  (joo, ihan varmasti! Mää muistan kuin kuiva lehti se oli!) tai katsella siis sen sarjakuvat, ja koomillisesti samaan aikaan hän hyräilee Satumaa-kipaletta jossa aavan meren tuolla puolenjossakin (muualla kuin Suomessa) on maa...
-Ainakin itse olen aina ymmärtänyt tuon kappaleen sanoituksen selkeänä kaihona jonnekin lämpöiseen muuhun maahan. =)

Mainoksen ei siis kannata herättää ajatuksia jostain ihan muusta kuin mitä sen oli tarkoitus herättää. Esimerkiksi tästä saa sellaisen kuvitelman, ettei kukaan mainospätkän hemmoista halunnut nimenomaan Nokian puhelinta... ;D

Mainoksessa, jos se kestää vain kymmenen sekuntia, ei saa myöskään olla liian monia myytäviä tuotteita... Joskus liika on niin liikaa, ettei kuluttaja enää lopulta muista, mitä tuotetta mainos mainosti... =)

Eivätkä, ainakaan minuun, iske ns eläinäänimainoksetkaan. Ei tämäkään.
Angry Birds-hahmoja inhoan. Miten ihmeessä ne nousivat maailmanlaajuiseen suosioon, että niitä tulee vastaan kaikenmaailman tuotteissa? Makeisissa, jopa täytekakuissa, pussilakanoissa, matoissa, juomissa, pehmoleluina...! Tosin silloinhan se on sepän taottava, kun rauta on kuumaa...

En kyllä ymmärrä sitä pääkalloinnostustakaan joka saa äidin paistamaan tyttölapselleen pääkallon muotoisen synttärikakun ja pukemaan lapsensa pääkallokuosisiin vaatteisiin... On se niin makaaberin söpöä... =/

Kaikista kamalin mainos on Oma aika-lehdellä... =/
Ne kaikki eri versiot ovat kerta kaikkiaan jotenkin hirmuisen töykeän ja masentavan surullisia.  Kyllä oikeastikin todellakin on tällaisia vanhemmuuksia... =(


Mutta meitä on moneksi, joten moni näistäkin tuotteista ja videoista oli jonkun muun ehdottomia lempimainospätkiä! =)
-Minullakin on hassut lempparit nuo lähes kaikki Saunalahden mainokset joissa aina on jotain hekotuttavan hirtehishumoristista! =)


Ja ah, onneksi talvikin on jo kohta kaikkine lumineen ohi!

PS; Ne, jotka nukahtivat tuon yhden mainoksen kanssa, niin heille vaan sitten kauniita unia. ;D 





15.4.2013

Projektisuunnitelmia




Corvus monedula 


Naakkapariskunta harkitsi 
viime viikonloppuna vakaasti
josko kesäpesän rakentaisi? 
 Piippuun vanhan pihamökin 
molemmat muuttaisi? 

Tutkivat. 
Kävelivät ja mittailivat. 
Ympäristön tarkastivat. 
Tulevan kodin paikkaa suunnittelivat. 
Tuumivat. 
Pohtivat.
Seisoksivat. 
Istuksivat.
Hiljaa toisilleen narisivat.
Nokka kohti tuulta kauan kahden 
mitä-lie-miettivät. 

Lopulta kuitenkin  
kevätsadepisarat saapuivat 
ja märkäsiipiset naakat 
toisiin aatoksiin tulivat. 
Muille maille lensivät.




Lintubongauksia



 Aviscus Lateksimus
-parveili pihalätäkössä... 





Mutta mie sain ne kiinni, 
toin kylpyhuoneeseen, 
pesin ja kuivasin 
ja ai että niillä juttua piisasi...





PS:
Ankkojen tarina: 
Katsellessani pihan lätäköitä 
tulin miettineeksi ääneen:  
-Meidän pitäis laittaa noihin lätäköihin 
vaikka leluankkoja koristeeksi. 

Muutamaa päivää myöhemmin Hanirakas löysi kauppareissulla ankkoja 
ja osti niitä sitten kolme minulle. 

XX





11.4.2013

Eilen...




 
 
Siinä ne sitten ovat! Ihanat lumikellot (Galanthus nivalis) hohtavat perennapenkissä, juuri oikeassa paikassa, penkin sulaneimmassa kohdassa. Ihan salaa kellokkaat ovat hiipineet kurkistelemaan keväistä maailmaa juuri sinä päivänä kun en kiertänyt erikseen tarkistamassa näkyykö niitä. Kukat vihdoin havaitessani mie sitten melkein kädet täristen täpinöissäni kuvasin niitä ja siksi sain aikaan vain tärähtäneitä kuvia näistä ihanuuksista, ihan selkeistä keväänmerkeistä!






Valkoiset sahramit (Crocus) ovat myös heränneet. =)

Vihreä verkko on fasaaniherraa varten.
Se söi syksyllä monta näistäkin kukkasipuleista,
ja kun niitä ei alunperinkään kovin montaa ollut...




8.4.2013

Huhtikuussa pitääkin olla vielä talvi




 Ensimmäinen leppäkerttu bongattu 5.4.2013. 

Hip, hap, huu
nyt on huhtikuu.
Pakkasherra kaiken yötä
ahkeraan on tehnyt työtä.
Eilen pehmennyt hanki vahv' on nyt!

-En löytänyt vanhan biisin tekijänimiä...
Mutta olen tämän oppinut Mamaltani lapsena. =) 
Jossain säkeistössä lintu laulaa liriluu, kesään on vain kuu!
Tjsp...
-Please, korjaa sie sanat, joka osaat tämän kipaleen. =)

Hankikannate tosiaan kantaa hauskasti.
-Pitää vaan hiukan tietää, mihin kannattaa laittaa jalkansa. =) 


Ekat krookukset kukassa. <3
Vaikka talvea vielä onkin, näkyy sulaneissa kohdissa, 
viime vuoden lehtien seassa jotain keväänmerkkejäkin

Hieman hempeämpiä krookuksia avautumassa...

On se pikkuhiukan huvittavaa kun joka tuutista tän aamuna uutisoitiin, jotta tämä tässä nyt olisi jokin takatalvi. Mediaa myöten kauhistellaan lumen satamista ja huokaillaan ettei kesä koskaan tule! Tosin tilaustyönä tehty oma edellisen postauksen runonenkin viittasi hiukan samaan asiaan, mutta ei sitten ihan kumminkaan. Vesisade, esimerkiksi, tekisi nyt hyvää katupölyn valtaamille alueille ja vesi sulattaisi myös pois likaista lunta joka likakerroksiensa alta ei kohtaa auringonsäteitä.

Muistan mie, miten joskus on äitienpäivänäkin satanut lunta. Vappuna viimeistään tulee hieman räntää jne... Mutta Yrjön, Pertin ja Markun päivänä pitää olla vanhan kansan mukaan lämmintä. 

Kevätiiriksien alkuja...
Narsissien alkuja...


Savutuvan Apaja kertoo seuraavaa: 
huhtikuun 23.-25. Yrjön, Pertin ja Markun päivinä kylmä ilma on paha ja suoja hyvä enne


Lisää Markun päivästä: Evankelista Markus oli apostoli Pietarin opetuslapsi ja samalla hänen kirjoitustaitoinen tulkkinsa. Pietari kutsui häntä pojakseen ja hänet mainitaankin usein Pietarin matkatoverina.

Markus kärsi marttyyrikuoleman 25.4. vuonna 68 jKr. Aleksandriassa. Sieltä hänen ruumiinsa varastettiin vuonna 828 Venetsiaan, jossa hänestä tehtiin suojeluspyhimys. Venetsiassa hänelle rakennettiin pyhän Markuksen kirkko, tori ja kellotorni. Suomessakin hänen merkkipäiväänsä on juhlittu jo yli vuosituhannen ajan aina samana päivänä..

Markku pitää kirjaa myös tulevista säistä. Markun yötä seurattiin tarkasti. Jos aattoyö on leuto eikä vesi jäädy tai, jos sataa eikä tuule pohjoisesta, niin tulee hyvä ja lämmin kesä. Viljan voi kylvää vaikka lähteen reunalle, niityt työntävät heinää, metsät antavat antimiaan ja viljavuodesta tulee runsas. Lisäksi erityisesti herne, peruna ja juurekset menestyvät. Sellaisen yön jälkeen on myös sanottu, että ”kyllä pojat uskaltaa naimaan mennä, kyllä hyvä heinävuosi tulee ja paljon perunoita, että naiset saa syödä”. 


Tästä tulee jonakin päivänä tulppaani...


Mutta, ”jos Markun yönä on kylmä, niin on 40 kylmää yötä peräkkäin” ja ”jos Markun varpaita palelee, tulee kylmä kesä”. Marjojen on myös katsottu kuuluvan Markun hallintapiiriin. Lämpimän yön jälkeen sanottiin, että ”Markku marjat hoitaa” ja taas öisen pohjatuulen jälkeen, ”että Markku marjat syö.” 







Mutta joo, nyt hiukan vettä taivaalta kiitos. 
Sulaisivat likaiset loppulumet nopeammin. 

Ihmeellistä miten se kolmeen talveen paksuin lumikerros 
ja ne korkeat lumimuurit ovat jo
punaisen pikkutuvan pihasta kadoksiin sulaneetkin. 
Aurinko niitä kahdessa viikossa hurjasti 
pois haihdutti...  

Osansa sulamisessa saattaa olla sekin 
että mie olen ripotellut tuhkaa 
nurmikkojen kohdille... 

Ei tätä talvea enää ole jäljellä 
kuin nimeksi. =)





Olin vahingossa videoinut leppäkerttua 
kun miun piti ottaa siitä kuva kännykällä:
siinä se nyt laskee mäkeä ääniefekteillä... ;D