Translate

28.6.2012

Hienoa uutta Tauskia


Iiriksiä


Kuvattu Maman puutarhassa, mutta hän antoi tätä kukkaa minulle,
joten tällaisia on tulossa omaankin puutarhaamme. 

Ottelevatko kurjet koskaan vaikkapa siperiankurjemiekkojen  
(Iris sibirica) kapeilla ja voimakkailla pitkillä lehdillä?
Miten ihmeessä tämäkin kasvi on aikoinaan nimetty? 
Miksi sen suomennos ei ole vain Siperian iiris?  =) 


Juhannuskuvia vielä



 Katsotko sä mua!?

Hmmm...
Tralaa! 


No katsele rauhassa. 
Minä syön nyt auringonkukkien siemeniä tästä automaatista.
Välillä voin napata pähkinän...



Ihailen välillä albinopihlajan lehtiä... 



Ukonlaukat nyt

Ukonlaukat kuivumassa. 







Kasvihuoneilmiö


Poikkesimme aivan ihastuttavassa paikassa Turusta kotiin ajellessamme. Olimme jo menomatkalla huomanneet hauskat mainokset tienvarrella jotka kutsuivat tutustumaan paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Se on yhtaikaa kahvila, ravintola ja diverssikauppa. Se on elämys! On vaan tainnut olla mieskuvaaja ottamassa näitä nettisivun mainoskuvia kun niissä ei näy se paikan vetovoimainen ja ylivoimainen naisellinen puoli... =)))



Lähempi tarkastelu osoitti paikan tosiaan olevan entinen kasvihuone, muine lisärakennuksineen, jossa valoisaa ja ihmeen avaraa tilaa valtasivat muutamat eksoottiset kasvit, lukemattomat patsaat, kirjat, huonekalut, astiat ja koriste- sekä käyttöesineet ja paljon paljon muuta. Tulijan ottaa vastaan ensin pihan Aslan-leijonaa muistuttavat patsaat, sitten hehkeät kivineidot. Sisälle päästyä silmät ilahtuvat värikkäistä puutuoleista ja jyhkeistä pöydistä sekä katossa roikkuvasta sinisestä jättimäisestä haikalasta... Wow mikä paikka! Ja se jättimäinen viiniköynnös! Vai onko niitä monta yksilöä?? Ihana!!



Netistä hiukan kotona lisäopiskelin jotta paikan mainoksista on paikan omistaja joutunut kättä hiukan vääntämään tuolla seudulla. Onni ne mainokset meille olivat! Ilman niitä emme olisi havainneet koko paratiisimaista elämyspaikkaa!


Tietenkin, niin kuin aina, mie itse olin ihan rahaton.
-Runoilla kun ei oikein elä... 
Olisin halunnut ostaa vähän kaikkea! Vaikkapa ruusukahvikuppiparin ja ihan minikokoisen lasikuvun vaikka kahdelle cup cakelle, ihanine jalallisine alustoineen, hauskan jääkaappimagneetin ja vaikka yhden uuden vaaleanpunaisen prisman, mutta minkäs teet. Rahatonna tyydyin vain ihailemaan sitä kaikkea ihanuutta ja uskaltauduin ottamaan kännykällä pari kuvaa, vaikka vanha nokialainen tekeekin kuvista ihan sinisiä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua... Kuvitelkaa sinisävy ja utuisuus pois... 

Kasvihuoneilmiössä voi myös ruokailla kotiruualla tai istahtaa vaikkapa jäätelölle ja kaffeelle...

Tai ihailla kanikonttorin
kahta pupujussikkaa jotka ottavat toimistossaan
rentona siestaunia keskellä työpäivää. =)

Kasvihuoneilmiössä on myynnissä myös vanhaa tavaraa. Tai voit somistaa kotisi vaikka pelkillä kullanvärisillä tai vaikkapa hopeanvärisillä tai kuparisilla esineillä. Tai somistaa kämppäsi armeijan ylijäämätuotteilla.
Napoleonin patsas oli suurinpiirtein miun mittaiseni. Mie seisoin sen vieressä ja Hani arveli jotta samanpituiset ollaan. Napoleon oli täten myytävänä.

Ihailin suuresti ja hiukan varovasti silitellen vanhoja ihania vaatekaappeja, monilaatikollisia lipastoja ja jyhkeitä pöytiä tuoleineen.

Näissä nojatuoleissa on leikkimielisyyttä
ja aimo annos naisellisuutta mukana. 

Loppujen lopuksi Hani muisti taskussaan olevan pari euron kolikkoa jotka hän ojensi minulle juuri kun muistin, että puutarhantynkämme tarvitsisi jonkinlaista juuttinarua jolla voisin sitoa kukkia ja puskia ettei tämä sadekausi kaatelisi niitä pitkin poikin. Hanillakaan ei kesälomaraha ole vielä tilillään, enkä mie hänen rahojaan muutenkaan halua tuhlata, vaikka yhteiseen kotiinhan mie yleensä ostelen jos jotakin ostelen. Harvoin ostelen mitään vain itseäni varten. Paitsi vaatteita kirpputoreilta. Sellaisia puhtoisia sellaisilta kirppiksiltä joissa ei haise homeelle... 


Narukerän (1,50 €) sain mukaani tästä kaupasta ja hymyn sekä hyvän mielen.
Kannattaa poiketa. Ajan kanssa. =) 

Minulle saa ostaa ja toimittaa sieltä sellaisen 12 euroa maksavan siron minilasikakkukuvun alustoineen... =) 
Tosin ei kukaan ole sellaista Ikea-kakkulasikupuakaan -ihan normaalikokoista- toimittanut miulle vaikka olen sellaisesta hössöttänyt jo muutaman vuoden. Kerrankin miulle vaan ilmoitti eräs Ikeassa työskentelevä, jotta heillä on niitä myynnissä. Lällätislää. =)

-Niin, mutta miten sellaisen saisi lähetettyä minulle? Tokihan mie sen maksaisin mutta harvoin pääsen itse siihen liikkeeseen käymään, mies kun taitaa olla allerginen ikealle ja silloin meidän auton liikkuvat etupyörät eivät sen firman parkkipaikalle millään käänny. Onneksi ne nyt kääntyivät tämän hauskan paikan pihamaalle. =) 



PS: 
Ylin kuva on Megamyynnin (joka on taas avoinna miltein heinäkuun loppuun) 
kassalinjastolta napattu mainosteksti.




27.6.2012

Terveisiä Turusta!



Koska emme voi tällä hetkellä 
ikävien kosteusvauriolöydösten vuoksi 
jatkaa taloremonttia, päätti kesälomalais-Hani aamulla 
jotta me lähdemme sitten jonnekin ihan muualle. 

Päivän ex tempore reissu osui Turkuun, jossa en 
koskaan aikaisemmin ollutkaan käynyt. 
Ja tässä sinappituubeista
(paras sinappi, se punakorkkinen!)
tuttu näky: 




 Linnan sisäpihalla näkyy seinässä 
reliefi...



 ...jossa selkeästi oli paljon sydämiä. 
Korjatkaa jos olen väärässä.

Mutta ei niin, kuin Pikkutalo-blogissa,
joka ehti vajaan vuorokauden olla
julkisena ja jo heti tuli niskaan törkyä
joten se blogi jouduttiin sulkemaan uudelleen.



Ikkuna-aukko seinässä. 
Me muuten katselimme hetken sisäpihalle tuosta 
ikkunasta.
Kuin olisi muinaisuuteen kurkistanut.
Pihalta ikkunaan katsoessani
olen ihan selkeästi
näkevinäni siinä ritarin hahmon... 



Ulkoseinän vaakuna... 






Linnaa ympäröivää puutarhaa...



Humalat kasvavat muurilla... 



Ja matka jatkuu
ja palaa muovisten oviaukkojen
eristämään kotiin... 






Paljain varpain



Ruusun tuoksua




Sitä pitää hengittää nautiskellen. 
Ruusun tuoksua...

Taitoin muutaman juhannusruusun
asettaen ne mukiin.
Kuljetin mukia mukanani
välillä kukkia nuuhkien.
Laitoin mukin ensin keittiön pöydälle.
Otin pois sen.

Vein mukanani yläkerran rappusten
vieressä seisovalle tasolle.
Otin pois sen.

Viimein kannoin mukin
mukanani yläkerran
ikkunalaudalle.

Siinä,
puhtaalla,
uusitulla ikkunalaudalla
ruusut helottivat kauniisti
ja aisteja hellivä tuoksu täytti huoneen... 

26.6.2012

Punakakkara haluaa esiintyä valkoisen vierellä


Ensin nuppusuppu auki
ja sitten menoksi.



Punapäivänkakkaran takaa näkyy
koko ajan lisää pituutta kasvava 
Verbascum phoenicum 
joka paljolti muistuttaa 
meikäläistä tulikukkaa. 


Sitä kasvaa vain kaksi yksilöä,
vaikka istutin pussukallisen sen siemeniä.
Itävyys ei ollut paras mahdollinen,
mutta sain kuitenkin rahoilleni vastinetta
koska edes kaksi kukkivaa kasvia
saapui ilokseni.
Tosin senkin kukkimista saa odotella vuoden verran... =)



Jospa punakakkara saa voimia 
valkoisen eksoottisen ilmestyksen 
läsnäolosta? =) 



Illan varjot




 Digitalis purpurea 

Illan varjoissa pihalla voi nähdä uusia aukeavia ilahduttajia. 
Viime vuonna pihallamme oli vaaleanpunaisia rohtosormustinkukkia, 
ja nyt valkoisia. Ne kaikki (=muutamat) jotka siemenistä sain kasvatettua 
viime kesänä odottelemaan tämän kesän kukkimistaan. 




Nyt en olekaan vielä ehtinyt laittaa monia uusia perennoja kasvamaan. 
On tätä hösseliä riittänyt talon korjauksen/purun kanssa ja 
muitakin vatsaavääntäviä harmituksia on sattunut. 

Kaikki ikävät asiat eivät ole kohdanneet minua henkilökohtaisesti 
mutta ovat osuneet niin lähelle että omakin vatsa on ihan solmussa 
huolesta rakkaiden puolesta. 

Illan puutarha(ntynkä) lohduttaa olemassaolollaan. 
Vie pois ajatuksia ikävistä asioista. 
Ja ikävistä ihmisistä, 
joiden elämän päätarkoitus on vakuuttaa 
muille omaa ylivertaista erinomaisuuttaan, 
ja selitellä meille ymmärtämättömille
omia omituisia oikkujaan 
oikeutettuina tekoina... 

Hus pois negatiiviset ionit... 
Ukkonen kuuluu jossain jyrisevän.  
Ilma puhdistuu... 



Ihastuttavan luhtakerttusen laulu kaikuu vielä joinakin iltoina 
lyhyin pyrähdyksin. Sen kosioaika sekä reviirin julistus 
taitaa olla tältä kesältä ohi ja se lurittelee vain niukasti, 
vaan kyllä sekin helähdys jo piristää miun mieleni. 
Sen ääni toimii vastaloitsuna pahalle mielelle. 
Se tuo mieleen keveyden, 
pohjustaa sielun yönunille. 



Muurahaiset vainoavat vasta yhden vuoden ikäisiä pioneitani 
joita haluaisin vaalia kaikelta pahalta.
Niin kuin kaikkia Murusianikin. 
Kaikkia rakkaitaanhan kaikki... 

On tosin olemassa vanhempia, 
jotka vaikeuksien tullessa hylkäävät 
lapsensa... 

Minäkin tiedän muutaman sellaisen ihmisen. =( 

Onneksi meillä joillakin hoivavietti säilyy ikuisesti, 
ja sen piiriin kuuluu muitakin kuin vain omat lapset. 
Siihen piiriin kuuluvat kaikki rakkaat. 

Sellaisen vahvan taikapiirin sisäpuolelle
kuuluvat eivät varmasti
hylkää tai yhtäkkiä vaihda
rakkaimpiaan.

Kodeilla on eroja.



















25.6.2012

Akileijan taikaa







 Lehtoakileija, 
Aquilegia vulgaris, Lime Sorbet 
on kaunis ja kuulakas. 
Nuppusena kukka on enemmän 
vihertävä, mutta auetessaan se vaalenee. 
Kukat melkein hehkuvat iltaisin 
satumaista valoaan. 


Ne loistavat 
valaisten 
lähiympäristöään  
jopa vesisateessa. 



Liljat aloittavat hehkunsa...




Ensimmäisenä vuorossa nämä oranssit...



Nämä ovat ainoita kukkia, 
joita tässä pihassa oli alunperin. 
Nämä oli istutettu talon seinälle. 
Poistin ne sieltä ja laitoin kukkapenkkiin. 

En tunne lajiketta. 
Kuka tuntisi? 


Juhannusaattoiltana


Kunnon suomalaiseen juhannukseen kuuluvat tietenkin nuoret koivut 
huvipaikan koristeina ja juhlapöydässä juhannusruusun oksat. 


Juhannusruusun vaaleanpunainen versio tuoksuu hurmaavalle...



Nunnukka-tyttären poimima ja sitoma
ihana kesäkukkakimppu pysyi hyvänä
useita päiviä rappusilla.

Vasta sadekausi sai sen lakastumaan
ja lamaantumaan... 

21.6.2012

Mukavaa Juhannusta kaikille


 


Nyt taas Juhannustaikoja tekemään! 
Tai reissulaukkuja ja autoja pakkaamaan, junissa ja busseissa pitkiä tunteja kuluttamaan, yhteen paikkaan suurella joukolla kokoontumaan ja juhannusta grillin ääressä kokkaamaan, kokkoja katsomaan. Tai sitten vaan ihka tavallisesti normikesäviikonloppua viettämään, 
ihan omassa kodossa.
-Tai kenties, jos hyvin sattuu, 
sitä pääsee vaikka jälleen jotain remontoimaan... =)


Mukavaa juhannusta joka tapauksessa jokaiselle. 






PS:

Jos teillä ei ole juhannuksena yllinkyllin kaikkea mahdollista puuhaa 
ja olette netin ääressä, niin piipahtakaapa 
Aikatherinen luona hänen Pieniä sanoja-blogissaan 
jossa kirjoitetaan porukalla Varjojen saari-jännärijatkotarinaa
Voithan vaikka lähettää Aikatherinelle pätkän omaa 
kirjoitustasi, osallistua tarinaan. =)








19.6.2012

Unettava päivä ja unikot



 





 

Vanhahko, hieman hörsyläterälehtinen unikkolajike
(olisiko pioniunikkoa? )
seassaan vuorikaunokki Centaurea montana
ja akileijoja erään villin puutarhan pihamaalla. 

Villiä ja jalostettua violettia


 

Jalokurjenpolvi 
Geranium orion
aukaisi ensimmäiset terälehtensä.

Melko viehko kukka.








Kuvateksti:

Tontin yhdellä rajalla on risupuukepakkopino. 
Se syntyi siihen kun Hani lähti hakemaan viime kesänä 
jotakin remppatarvikkeita peräkärryineen lähikaupungista 
ja mie jäin pihalle, vilkutin ja touhotin touhujani ja tuuli 
pamautti ulko-oven kiinni, eikä miulla ollut avainta... 

Lämpimikseni vipuilin ne muista puupinoista kartetut, 
systemaattisen (liiankin) huolellisesti jopa pikkurillin paksuiset 
polttopuun pituiset kepakot pinoihin, kun en siinä muutakaan 
tekemistä keksinyt. Onneksi mies palasi noin tunnin päästä, 
sillä sää kävi sillä välin viileäksi. 

Niin, se hassu, hiukan taiteellinenkin pino kesti säät, ja tummeni 
ja hiukan taipui lumen painosta mutta pysyi talven ja kevään pystyssä, 
aina kesäkuun alun nuorten valmistumispäivän aamuun saakka. 
Silloin se kovassa tuulessa 
kaatui taloon päin rumasti rötköttämään ja Hani-armas, kun miulla oli 
muita kiireitä, lupasi mennä laittamaan kepakot takaisin pinoon. 

Laittoihan hän, mutta haki liiteristä oikeita, vaaleita klapeja siihen 
tukipuiksi ja muutenkin kokosi pinon erilailla, sillai ei-taiteellisesti, 
ja lisäksi hän pinosi pinon kallistumaan pois päin tästä kaatosuunnasta... 

Se pino kesti toissapäivän vesisadekuuroon asti. 
Se kaatui nyt sitten sinne toiseen suuntaan.  
Mie kokosin sen eilen uudella tavalla pystyyn 
ja keräsin pinon kaatamista lupiineista vesipaljuun 
komian kimpun. 

Tämä oli ensimmäinen jakso sarjastamme 
"liian-pitkiä-kuvatekstejä."  =D





Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Muuan villiintynyt piha tässä lähellä
on näitä puoliksi valtoimenaan...