Translate

27.9.2012

Kosketus




Olen aivan rento 
Sormenpäittesi kosketus hento 
Tärkein elämässä 
on juuri tässä 
Sun sormenpäissä 

-Una Reinman- 




Päätin laittaa tästä päivästä lähtien 
tänne omaan blogiini 
omia runosanojani 
viikonloppujenne eväiksi. 

Sanaset löytyvät myös FB:n puolelta... 
Onnellista viikonloppua. 
Pitäkää sateenvarjo
koko ajan mukana... 




26.9.2012

Uusioperheiden lasten kohtalo?



Sukujuhlissa 
on vaikeaa
En kuulu sukuun pieneen
enkä 
muutamaan suurempaan
En mihinkään 

-Una Reinman- 


Uusioperheessä lapsi voi saada 
paljon uusia sukulaisia. 
Hänellä tulee olemaan -ainakin teoriassa-
laumoittain verisukulaisia sekä puolisukulasia. 
Joskus verisukulaiset eivät pidä enää ikinä 
mitään yhteyttä eronneeseen puoliskoon, 
eikä hänen siihen sukuun kuuluviin lapsiinsa, 
joten lapsi ei tule tuntemaan lainkaan sitä 
sukuhaaraa. 

Sukukäsite, serkut, tädit, sedät, enot, isovanhemmat jne 
jäävät hänelle tuntemattomiksi.
Se uusi suku, johon hänet on vanhempansa uuden 
siteen kautta liitetty, saattaa karsastaa 
sukuun tavallaan kuulumattomia, 
myös lapsia, 
monin eri tavoin. 
 
Aikuisena tuosta lapsesta 
voi tuntua hyvin juurettomalta...



23.9.2012

Sateet eivät hellitä



 Kynttilälyhdytkin ovat puoliksi täysiä. 
Vettä nimittäin...


Tuuli vei mennessään telttakatoksen 
ja hajotti muutenkin ohikulkumatkallaan kaikkea minkä ehti. 
Muun muassa yhden koivun se pisti puoliksi... 



Ja koko ajan sataa... 


Valoa kohti




22.9.2012

Vilunväreitä

Keijunmekot  
♥ 
 Torstain ja perjantain välinen yö oli tosi kylmä. 
Aamulla maan pinnalla kaarteli usvamuuri, 
joka katosi auringonpaisteessa. 
Aurinko sulatti pian jäiset näkymät suliksi jälleen...


Onneksi kasvihuoneessa paloi paksu kynttilä lyhdyssään koko yön. 
Silti vihreät tomaatit pitänee varmaan kerätä jo sisälle 
terttuineen. Kesän kasvukausi alkaa olla ohi. 



Meil on huurua maassa
Villasukat saappaissa 
Nenu nuhaisena 
Vilunväreitä ilmassa 









21.9.2012

Kruunuvuokkoja

Anemone coronaria




Viimeisiä valkoisia anemonioita 
maljakossa. 




Nämä olivat sateen piiskaamia
ja yön kylmyyden haurastuttamia nuppusia
jotka aamulla keräsin ihan kylmänhuurteisina maljakoon keittiöön.
Ja ne jaksoivat avata kukkansa ja ilahduttaa olemassaolollaan. =)


20.9.2012

Syksy



Suppilovahveroiden putsaustalkoissa Maman luona. 


Mutta suurimmalta osin...




Tuuli

Yöllä tuuli itkee
Se tahtoo sisälle
mun ikkunoista
Repii ruuveja saranoista
Voin aistia sen
kylmän henkäyksen
mun käsivarsilla
jotka ovat peiton alla
paljaana
Kaikki vaaleat ihokarvat
unestaan kohottautuvat
suojaamaan mua maailmalta
Ikkunan takana itkevältä tuulelta 


-Una Reinman-

Se on terveellistä

Jos
olen
kuin en olisi sen arvoinen
- Rakkauden -
Muutkin näkevät sen
Arvottomuuden tunteen

Pitää itseään rakastaa
Vähän salaa halata
Ei se muilta ole poissa
Olen minäkin siten olemassa
Maailmalle näkyvissä
Tässä 


-Una Reinman- 

19.9.2012

Ääni joka tekee onnelliseksi





Minä


Minä olen minä
Ihan ainoa
Kun kuolen
lakkaan olemasta
Ajattelemasta
Enkä enää tiedä
tästä maailmasta

Nukunko silloin vaan
ikuisuudessa leijaillen
Näenkö uniakaan
Vai synnynkö uudestaan

-Una Reinman-


PS:
Kun ihminen on ainoa eläväinen
joka tietää olevansa kuolevainen...

18.9.2012

Elämä on



Elämä on sellaista
kuin pyöräilisit soratietä
Joskus mukavan tasaista
Joskus välttyä ei voi kuopista

Tiekään ei voi olla niin
silmänkantamattomiin
pelkää hymyä
ja alamäkeä

On oltava tavoitteita
Ylämäkiä raskaita
Pää hiessä mäkiä kapuat
Kunnes alamäen savutat

Tuuli hien kuivaa
Palkinnoksi saat jatkaa
matkaa taas tasaista
ja nauttia vauhdista




-Una Reinman-



29.10.2007

15.9.2012

Vesitystä


 On taas

 se aika vuodesta


kun maailman


 pitäisi olla näin värikäs.


 Mutta ikuinen sade


 on vesittänyt


  tämän syksyn


 kaikki värit...





 Onneksi vanhoja syyskuvia löytyy arkistoista 
pilvin pimein...
Kuvat vuosilta 2008 ja 2009. 







14.9.2012

No nyt löytyi...



Olin pari päivää Mamani seurana ja löysimme Lambin talouspaperirunoudesta 
yhden miun runoseni. =) Siksi kehtasin lisätä kuvaan oman nimeni. =)



PS:
Seuraavana päivänä (15.9.2012) Siwasta löysin vihdoin
Lambin runovessapaperia, joista yhden pakkauksesta
loisti silmiini oma pieni runoseni:


"Elämä heittelee välillä
kaiken kokoisilla kivillä
joskus ei ehdi väistellä"  
 
ja sen alapuolella oli
loppuosa yhdestä runostani:

"Rakkaani
ajaisitko jo partasi?"

Siinä ne sitten taisivat olla. =)
Kiitos Lambi. =)


Oli hauskaa metsästää omia sanojaan
pehmopapereista. =)



PS2:
Pehmeisiin
paperinenuliinoihin runotekstit sopisivat
mielestäni hyvin... <3



12.9.2012

Pehmorunoja rakkaudesta


Hmmm... Tästäkin kuvasta on jo reilut kaksi vuotta... <3
Lambilla on jälleen kampanja, jossa he keräävät rakkaustarinoita pehmopaperirulliinsa.
Osallistuin siihen edelliseen(kin) kampanjaan ja sainkin ilmoituksen, jotta jokin runoseni oli hyväksytty jompaan kumpaan pehmopaperirullaan.
En tiedä, talous- vaiko vessapaperiin, koska en ole vielä Lambin paperirullia bongannut tästä pikkukylästämme! =)

Fb-ystävät tosin kertovat jo sellaisia löytäneensä ja ostaneensa ja hauskasti eräs ystävä kertoi lapsensa huutaneen vessasta, että joku on kirjoittanut heidän vessapaperinsa piloille! =D
Pitänee koettaa löytää itsekin niitä rullia, niin voin etsiä oman - öh - kirjallisen tuotokseni. Kirjoittajan nimiä niissä runosissa ei ole, enkä muista ulkoa, mitä mie silloin kampanjarunoiksi lähetin... =)

Lambin uusimmassa kampanjassa olen mukana muutamalla runosella.
Muun muassa osiossa  
Onnellinen rakkaustarina

"Kuljin kanssasi käsi kädessä 
Lumihiutaleiden suudellessa silmäripsiä" 

Sekä samaan onnelliseen osioon
juttu noin kolmen vuoden takaa: 

"Postiluukku rapisee hiljaa 
Huoltomies laittaa nimeni 
rakkaani nimen viereen 
Nyt olen olemassa 
Nimeni on ovessa"

Onneton rakkaustarina osiossa on tällainen pieni
ikivanha runonen: 

"Olinko sinulle kuin avoin kirjanen, 
jonka lukemiseen menikin vain hetkinen?" 




Terveisin:
-Una Reinman- 




PS: 
Hih! 
Joku näistä pääsi vuoden 2013 pehmoisiin rulliin... <3 


Syysvuokko



Anemone hupehensis on uusi ihana tuttavuus kukkapenkissämme. 



Olin miltein unohtanut sellaisenkin viime syksynä istuttaneeni, 
kunnes se eräänä sateisena päivänä avasi ensimmäisen kukkanuppunsa. 
 Aika viehko ja suloinen se onkin.
Pitänee odotella vielä
kukan kunnolla avautuvan...


Ja mikä onni,
että se viihtyy savipitoisessa maassa... ;D 


6.9.2012

Sad, sad sade


Pisaroiden taikaa


Taikapisarat
maailmaamme muuttavat
Kiireinen ei niitä huomaa

Mutta huomenna taas sataa 



-Una Reinman- 




5.9.2012

White lily


Lilium Muscadet 

Liljoista vain kolme 
on jaksanut tehdä kukkia mutta oi, 
ne kolme ovat ihan ylittäneet itsensä! 
Upeita, huumaavalle tuoksuvia suuria kukkia... 
Kukat ovat suurempia, kuin oma käsi 
sormet levitettyinä! 


 On niin harmi, kun kuviin ei saa tuoksua mukaan. 
Tosin tuoksu on niin vahva, 
että se täyttää koko asunnon, 
jos yhdenkin liljankukan tuo sisälle maljakkoon. =) 

PS: Mutta yksi kukka oli ihan PAKKO 
tuoda sisälle...  



Kesä pähkinänkuoressa




Tämä kesä meni talovanhustamme remontoidessa, opetellessa kasvihuonekasvatuksen saloja, ihaillessa kesäreissulla naapurimaan unikkoja sun muuta ihanaa, juhliessa välillä perheen kera ottaen kaikki kirppisruusukupit käyttöön, sekä istutellessa ja ihaillessa uusia kukkia puutarhaksi joskus muotoutuvaan pihaan. Kollaasissa aiheena ihmiskäden työ vs luonto.
Kesä juoksi ohitse ja vilkutti mennessään. Sillä oli kai kiire jonnekin muualle.



Kevät


Kevät iskeytyi sydämiin
sykkiviin
suurena sysäyksenä
Onneksi sinä 
olet vakaa peruskallioni   
Eivätkä sinua sysäykset hetkauttele

Kesä


Kesä kruunasi lapset
valkoisilla päähineillä  
Äidin silmiin hiipi kyyneleitä
vaikka en kuullutkaan
suvivirttä
Se tunne
kun tietää: 
Kyllä ne poikaset pärjää


Aurinko ja vesi


Aurinkoko se niin  hektisesti 
lämmitti pari viikkoa
vihreää ruohoa
ja minua
Molemmat 
kaulaamme kurkottelimme
Kaipasimme vettä 

Uneksin vedestä janoisesti
uskaltamatta silti 
riisua talviturkkia 
Kunnes taivaan hanat aukesivat 


Matkalla 


Aistit 
ja hiukset valtoimena
meren rannalla
Tuoksuja uusia
kaikkialla
Sinä ja minä
kahdestaan
maailmalla


  Kesän loppu


Loppukesällä 
iho kaipaa lämpöä
Ei syksyä
Ei vielä 

Aamulla
en halua 
pois täkin alta
En unesta
En vielä 

Jalkapohjat 
kylmällä lattialla
herättelevät minua 
liikaa


-Una Reinman-



4.9.2012

Uskottava se on



 On jo aika etsiä tuikkukynttilät esille. 
-Sytytellä lyhtyihin kynttilöitä 
valonsäteiksi pimeille syysilloille.



-Kerätä pihlajanmarjoja pakastimeen 
joulumarmeladikarkkien raaka-aineeksi...


-Ilahtua siitä, että vielä joku jaksaa 
kukkia viileästä säästä 
ja ikuiselta tuntuvasta sateesta huolimatta...
♥ 

PS: On myös tullut aika 
etsiä lämpöiset, tuulenpitävät syyskauden takit 
kaapeista esille ja ne kaikki ihanat kaulaliinat. 

Ja neuloa muutamat uudet villasukat... 
 



3.9.2012

Violetin lumoissa


 
Anemone coronaria 

Eli kruunuvuokko.

 
 Näissä kuvissa olen ollut syysateessa 
violettien anemonioiden lumoissa. 
Alimmassa kukassa viherludekin 
saattaa olla ihan hurmoksissa. 





Miekkaliljoja






Kesäkuun alkupäivinä lähikaupan alelaarista 
bongaamani hiukan erilaisen gladioluksen sipulit Gladiolus murielae 
ilahduttivat sitten kuitenkin monen monituisilla kukillaan.


 
 Suosittelen tätä kukkaa, sydämellisesti. 



Ehtivät, onneksi, kukkia näin ihanasti.  
Ja ah, mikä tuoksu näissä on!


 ♥
Tutummat, tavalliset miekkaliljat 
ovat vielä sitkeästi enimmäkseen vasta lehtivaiheessa 
ja vain muutama nuppusena ja kukassa. 


Näiden piti olla vitivalkoisia 
mutta ovatkin sisimmältään hieman keltaisia. 
Ihan kauniita nekin. 


Violetteja yksilöitä odottelen yhä kukkiviksi, 
sekä valkoisia liljoja, joita tilasin keväällä 
ison läjän postimyynnistä, 
mutta joista vain kolmessa on nuppuja. 

Saa nähdä miten nämä hirmuhurjat sateet 
vaikuttavat kaikkiin vielä kukkiviin. 
Kunpa ne voisi pelastaa 
erilaisten kukkatelttojen alle suojaan... 
Nyt en voi kuin katsella 
ikkunasta kuinka rankkasade 
piiskaa maailmaa 
ja toivoa niiden jaksavan...