22.5.2017

Valoa päivään




Joka kesä Valamonruusupusikossamme asustaa ihana
viitakerttunen. En lakkaa ikinä ihailemasta tuon 
laulutaiturin monipuolista serenaadia. Se matkii 
muiden lintujen laulunpätkiä lisänä sen omaa 
improvisointia sekä meille tuntemattomien 
lintujen laulujen lurituksia. On merkillistä kuinka 
se livertelee ensin kuin satakieli, samassa tuleekin 
pätkä talitinttia, varpusta, rastaan räksätystä ja 
seuraavaksi ilmassa kaikuukin jokin ihan outo 
mutta ihana liverrys. Ihana kesäntuoja. =) 

Se on vaan vaikea kuvattava. Laulaa siellä keskellä 
ruusupuskaa suurin piirtein näin mutta vieläkin 
ihanammin ja kaikuvammin.  



Vanhempi kirsikka aloitti pari päivää sitten 
kukintansa. Häälahjakirsikkapuu ei ole vielä 
tointunut talvesta vaan se lepäilee vielä 
hetken ennen kuin antaa keväälle vallan. 






Kukkapenkissä näkyy pilkottavan jo 
kirjopikarililjoja, ainakin muutama.







Laitoin taas viime syksynä kamalan kasan 
kukkasipuleita joita ostelin sekä kotomaasta 
että Virosta. Nyt on vasta muutama tulppaani 
noussut esiintymislavalleen. 




Ensimmäisen kesämme minitulpuksia. 
Silloin olivat siis suuria, mutta vuosi vuoden 
jälkeen tulppaanit kutistuvat. Ne on 
jalostettu sellaisiksi kertakäyttöisiksi 
että joka syksy pitäisi istuttaa uudet sipulit. 
- Ja sitten talvi vie ne... 

No heiiii, en maalaa vielä pir... seinälle. 
Saattahan niitä syssyllä istuttamiani 
ilmaantua vielä kun kesä on pidemmällä. 
Pidän ainakin peukkuja että niin käy. 





Sinisiä helmililjojakin on ilmaantunut esiin, 
mutta missä ovat ne istuttamani valkoiset 
ja vaaleanpunaiset?  

Jospa ne vaan ujostelee vielä? 




Tuo pieni lintu jonka hädintuskin näet pihlajan oksien lomasta, aiheutti aamulla sydämentykytyksiä. Kuvittelin siitä kovasta huudosta päätellen pihallamme olevan vähintään haukan, mutta puussa istuikin vain tämä pienehkö lintu josta kuului hirmuisen hurja ja kaikuva ääni. Varpusetkin olivat aivan hiljaa. Kun näin mistä linnusta ääni kuuluu, meinasin nauraa hörönaurua puun alla. 
-Älä viitsi! Mikä ihmeen matkijalintu sä oot! hihkaisin ääneen. 
Mutta netti kertoi että lintu on käenpiika ja totta tosiaan, sen ääni on kuin haukalla... 
Enpä ollut moiseen ennen törmännyt.




Pönttötilanteesta sen verran että 
kirjosieppokoiraalla on kaksi pönttöä 
hallussaan ja varpuset ovat valloittaneet 
yhden. Paritalopöntössä asuu talitiainen.










Gootit ja luonto






Tänään on kansainvälinen  
luonnon monimuotoisuuden päivä.





On myöskin Goottipäivä


Kumpiko teema sinuun kolahtaa? 
Vai omitko molemmat? 






21.5.2017

TÄYSII 2017 -seminaari, nyt liput kampanjahintaan!

 

Löydä sisältäsi palava intohimo

 

 


Hyvä ystäväni, osaan aavistaa miltä sinusta tuntuu arjen kiireen keskellä. Joskus kiireisessä ja hektisessä elämässä saattaa olla haastavaa pysähtyä miettimään syvemmin omaa elämää. 

Olet toivonut elämääsi lisää sitä kipinää, joka saa sinut innostumaan elämästä joka päivä yhä uudelleen. Sinä ansaitset aikaa itsellesi, ajatuksillesi ja tunteillesi ja tämän sinulle haluan järjestää.
 

Saat inspiraatiota erilaisilta puhujilta heidän henkilökohtaisten ja elämänmakuisten tarinoidensa kautta. Tässä tapahtumassa huomaat, että suurinkin menestyjä on kuin jokainen meistä. Puhujat ovat ennen kaikkea ihmisiä, jotka näyttäytyvät kuulijoille omana, osin rosoisena itsenään.
 

Täysii-seminaari on koko kansan hyvinvointitapahtuma, jota ei olisi olemassa ilman suomalaista yleisöä. Olemme saaneet vuosien varrella osallistujilta kullanarvoisia neuvoja tuleviin vuosiin – kuin myös hurjan positiivista palautetta, minkä voimalla seminaari on noussut niinkin isoihin puitteisiin kuin Tampere-talon Isoon saliin.

 Andy Hopi
Täysii-seminaarin perustaja



TÄYSII 2017 -seminaari 


Päivämäärä: LA 25.11.2017
Paikka: Tampere-talo
Osoite: Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Puheenvuorojen kesto: 18 minuuttia / puhuja
Puheenvuorot: klo 12:00-18:00 | Iso sali
Iltatilaisuus: klo 18:00-21:00 | 2.kerros


Täysii-seminaari on Tampere-talossa järjestettävä koko kansan tapahtuma, joka järjestetään jo kuudetta kertaa. 
Tapahtumassa saat monipuolista näkökulmaa ja eväitä henkilökohtaiseen kasvuun. Puhumassa tämän vuoden teemasta – intohimosta – ovat kotimaiset kärkinimet kuten Sanna Wikström ja Ilkka Koppelomäki, jotka rohkeasti kertovat omat samaistuttavat ja rosoisetkin tarinansa. Muut puhujat:  Johannes “Hatsolo” Hattunen, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sonja Kaunismäki. Julkistamme toukokuun lopulla 4 uutta puhujaa. 

- Onko intohimo synnynnäistä vai voiko sen sytyttää
- Näe mahdollisuuksia joihin et aiemmin uskaltanut uskoa 
- Opi yhtälö, joka voi ratkaista vaikeatkin esteet 
- Mitä tapahtuu, kun uskallat seurata intuitiotasi 
- Löydä sisältäsi palava intohimo joka avulla 
voit hyödyntää ja vapauttaa täyden potentiaalisi 
- Löydä elämästäsi kipinä, joka saa sinut 
innostumaan elämästä joka päivä yhä uudelleen 
- Löydä intohimoinen suhde elämääsi 
- Ole voimakas oman elämäsi ohjaaja 
- Ylitä itsesi



NYT saat oman lippusi kampanjahintaan  
KE 24.5.2017 – KE 31.5.2017 tästä linkistä: 










20.5.2017

Villiinny keväästä ja Ravintolapäivä








Kevät on niin täällä! 
On sitä odotettukin! 
Nyt saat luvalla

Villiinny kevätluonnosta, luontoile metsäkävelyllä, perusta villi luontoravintola tai bongaa miljoona linnunpönttöä. Kevätluonnon päivänä narrataan luonnonkaloja ja kuunnellaan lintujen konserttia! Vietä päiväsi vaikkapa eräkokkina ja annostele ystäville luontoreseptillä keväthuumaa! 








Ravintolapäiväkin on tänään. 

Nyt kuka tahansa 

voi perustaa 

ravintolan päiväksi.

 


Ravintolapäivä on ruokakarnevaali, jonka aikana tuhannet 
 ihmiset ympäri maailmaa perustavat ravintoloita päivän 
ajaksi. Päivän tarkoituksena on pitää hauskaa, 
jakaa uusia ruokakokemuksia sekä nauttia 
yhteisestä ympäristöstä porukalla.
 Ravintoloitsijana olet itse vastuussa kaikesta 
ravintolan pitämiseen liittyvästä toiminnasta 
sekä oman ravintolapäiväsi onnistumisesta. 








19.5.2017

Näkymätön sairaus







Hei, olen Una ja sairastan IBD:tä. Koska 
tänään on Maailman IBD -päivä,  
saan kantaa violettinauhaa, joka 
merkitsee:  IBD = crohnin tauti, colitis, 
Fibromyalcia, Migreeni, sarkoidoosi, alzheimer, 
 Kystinen fibroosi, Lupus, perheväkivalta, ikääntyneiden kaltoinkohtelun vastustamisen  ja ihmisarvoisen ja turvallisen vanhuuden puolesta, kilpirauhassyöpä, Princen muisto.  

 


Tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys lisääntyy Suomessa voimakkaasti ja sairauksia voidaankin luonnehtia jo lähes kansantaudiksi: potilasmäärät ovat nelinkertaistuneet viimeisen 20 vuoden aikana.

Suomessa uusia tautidiagnooseja tehdään yli 2 000 vuodessa. Hankala ja monioireinen sairaus iskee tavallisimmin lapsiin ja nuoriin aikuisiin. Kun sairastuminen tapahtuu nuorella iällä, ulottuvat vaikutukset pitkälle: vaarassa ovat niin koulumenestys, sosiaaliset suhteet kuin työuratkin.

Tulehduksellisten suolistosairauksien syitä ei tiedetä, mutta esiintyvyys on sitä suurempaa mitä pohjoisempana eletään. Genetiikka yksin ei selitä sairauden syntyä – länsimaisten elintapojen vaikutus lasten ja nuorten sairastumisalttiuteen sen sijaan puhututtaa.

Tulehduksellisia suolistosairauksia (engl. Inflammatory Bowel Disease = IBD) ovat haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa) ja Crohnin tauti. Sairauksia luonnehditaan nuorten aikuisten taudeiksi, koska tyypillinen sairastumisikä on 12-35 vuotta, mutta alle kouluikäisetkin lapset voivat sairastua. Oireina näissä sairauksissa ovat mm. ripuli, joka voi olla veristä, ulosteen pidätysvaikeudet, vatsakivut, väsymys, laihtuminen ja ajoittainen kuumeilu. Lapsilla kasvu voi hidastua. Oireet voivat olla jatkuvia tai esiintyä toistuvasti muutamien viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien välein ja hävitä välillä. Tulehduksen laajuudesta riippuen oireena voi olla pelkkä kipu tai veriripuli.

IBD:tä esiintyy kaikkialla maailmassa, muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa IBD:tä on suurin piirtein saman verran kuin Suomessa.  
Tulehduksellisten suolistosairauksien perimmäinen syy on toistaiseksi pysynyt tuntemattomana. Taipumus sairastua IBD:hen on osittain perinnöllistä, mutta se ei yksin selitä taudin puhkeamista ja nopeaa lisääntymistä. IBD:lle altistavia geenejä on löydetty, mutta useimmilla potilailla ei tällaista ole.

Syyksi nopeaan yleistymiseen on esitetty länsimaissa asuvien ihmisten elinolosuhteita ja elintapoja sekä ympäristöperäisten luonnollisten mikrobikontaktien vähäisyyttä varhaislapsuudessa. Tämän ns. hygieniahypoteesin mukaan immuunivasteemme ei kehity normaalisti ilman lapsuudessa saatua riittävää altistumista vieraille eliöille Tästä seuraava immuunipuolustuksen epäjohdonmukainen toiminta saattaa olla syynä sairastumiselle.

On mahdollista, että myös erilaiset muut tekijät, kuten tulehduskipulääkkeet, antibiootit tai nautintoaineet (tupakka) vaikuttavat taudin puhkeamiseen. Myös ruokavaliotekijöiden ja psyykkisten seikkojen, kuten stressin, on epäilty voivan laukaista IBD. Sopimaton ruoka tai psyykkinen stressi pahentavat usein suolistotulehduksen oireita.










Omalla kohdallani uskon vahvasti IBD:n osasyylliseksi lapsuus- ja nuoruusiän monituisia antibioottikuureja, koska antibiootit tuhoavat suolistosta hyvätkin bakteerit. Yhden antibioottikuurin sanotaan sekoittavan suolistosi bakteeritasapainon kokonaisen vuoden ajaksi.
Ensimäisenä elivuotenani en käsittääkseni saanut antibioottikuureja, toisin kuin jossain artikkelissa pääteltiin, että juuri se olisi ratkaiseva seikka, ne ensimmäisen elinvuoden lääkkeet.
Multaporkkanoiden puutekaan ei käy selitykseksi omalla kohdallani. Olen asunut lapsuuteni maalla, ja meillä napsittiin porkkanoita suoraan maasta, hieman housunpunttiin multaa pois pyyhkäisemällä, niin kuin rakas Pappa teki. Samoin syötiin nauriita ja retiisejä suoraan pellolta Papan mallilla. Omenoita poimittiin puun alta ja kaikkea muutakin maasta popsittiin minkä puolen hehtaarin kasvimaalla ja puutarhassa ehdittiin.
Liiallinen hygieniakaan ei voi olla omalla kohdallani syy. Muistan esim miten istuttiin serkkutytön kanssa (n 5v ja 6v) jäätelöannosten kanssa pihalla, nostelimme lusikoilla kuravettä jäätelön sekaan, sekoitimme ja nam, söimme...
Eikä niitä omia käsiäkään aina muistettu pestä kun söimme jotakin.
Luultavasti olen crohnia sairastanutkin jo murrosiästä alkaen, näitä samanlaisia oireita potien, luokkani koulukiusattuna.
Uskon stressin olevan se korsi joka viimein katkaisi aasin selän. Itselläni se korsi oli erään hometalon osto ja perheeni altistuminen homeelle vuonna 1999 ja kaikki se show johon se pienen perheeni johti, eikä se tarina päättynyt hyvin.
Valtava epätoivo ja toivottomuus laukaisi vuosien stresseineen paniikkihäiriöt, crohnintaudin, migreenin,  fibromyalcian jne. Elämänhallintataitoni olivat nollilla. Yhä vieläkin minua rangaistaan siitä ajasta tavalla ja toisella.
Crohn-diagnoosini sain viiveellä vasta vuonna 2006. Sitä ennen oireitani "hoidettiin" mm närästyksenä? Silloinen lääkärini kutsui Crohnintautia "Murehtijoiden sairaudeksi". Niinpä niin...
Myös geenit eli sairastumisalttius on varmasti totta. Meilläkin IBD kulkee suvussa äidin puolelta periytyen, eli omilla lapsillani on vaarana saada tämä sama riesa. =(


Vaikka yhtenä tunnisteena ja otsikkonani on #näkymätönsairaus, ei IBD aina ole näkymätöntä silloin kun potilas miltei asuu vessassa, tai sairaalassa, kun hänellä on avannepussi, tai kun potilas toisinaan sairauden johdosta laihtuu hurjasti...  Toisinaan potilas taas turpoaa kortisonilääkityksen johdosta hurjasti, ja ympäristö luulee että - Hei, nyt sä oot parantunut! 
Seikka, mitä Parempaa elämää -sivusto ei kertonut on, ettei IBD koskaan parane, sillä siihen ei ole parantavaa lääkitystä. On vain oireiden hoitoa.
IBD on siten myös #parantumatonsairaus. Kun suolisto tulehtuu liikaa ja menee epäkuntoon, osa suolistoa leikataan pois. Oma suolistoleikkaukseni on luultavasti tulossa ensi syksynä. Useilla IBD-potilailla on avanne.
Varsinkin Crohn on lopulta kantajansa heikennyttävä sairaus. Onneksi niitä hyviä päiviä on, paljonkin. Pitäisi vaan osata elää niin ettei stressaisi asioista, joille ei voi mitään. Sen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.


XO XO 




Tänään on myös Pyöräile töihin -päivä! 
Kaikilla ei tosin ole tätä mahdollisuutta mutta te 
joilla se on, tehkää ihmeessä niin. PS: Muista kypärä!  




Tänään on myöskin Muistikirjapäivä
Onko sinulla muistuttajia älypuhelimessasi 
vai onko sinullakin vielä muistikirja? 
Kumpi on kätevämpi?  

Itse turvaudun käsin kirjoitettuihin 
muistiinpanoihini. Minusta on lähinnä
ärsyttävää jos kännykkä pirisee jonkin 
muun asian vuoksi kuin viestin tai
puhelun. =D





18.5.2017

Vielä vähän reissukuvia







Katselin reissukuvia kaihoten ja päätin 
niistä vielä muutaman julkaista. 

Ensimmäisenä ritariperhonen tässä 
kavalkadissa. 


Toisena ritari 
Madridista. 
 

Meillä on tulppaaneja liikenteen- 
jakajina toimivilla korokkeilla ja liikenne-
ympyröissä. Espanjassa oli kaikkialla ruusuja. 




Ihana sininen villikukka.




Saatat kohdata tiellä myös 
ratsukkoja. Aja silloin 
sopivan hiljaa. 




Tämä muistutti meikäläistä 
pihasauniota mutta kukka oli 
jättimäinen kotimaiseen verrattuna. 



Tämä paperimaisen 
suurehkon 
kukan tekevä pensas 
oli yleinen Andaluciassa. 




Näköalapaikan näkymät 
jäivät sielunpohjalle. 




Tämä on vielä näköalapaikalta. 




Hiirenvirnan 
kauniimpi 
espanjanserkku? 




Keijun koti? 






Parvekkeita, kukkia, ruukkuja... 





Terracotta rocks! 




Pomeransseja ja appelsiineja. 




Oleanteri? 





Kun pöllitte niitä kelarullia, niistä 
voi tehdä vaikka aitojakin eikä 
vain niitä hankalia pöytiä, 
joiden jalkaan murtaa varomaton 
vaikka varpaansa. 

Varpaan voi murtaa myöskin 
pölynimuriin jonka siivouspäivänä 
on jättänyt itse keskelle lattiaa eikä 
petivaatekuormaa kantaessaan 
muista väistää. Nimimerkki: 
nimetön varvas mustankirjavana.



Tosi kuiva kukka. 



Kylä kylpee aamuauringossa.



Pikku-kylällä on tuollainen 
Big brother - linna lähellään. 




Villejä leijonankitoja   
kasvoi jossain tienpientareilla 
kuin meillä lupiineja. 







Hibiskuksia.


Ja taas muutamia viattoman 
valkoisia puluja... 







Energiaa auringosta... 


Samoin tässä. 
Valovoimaista 
aurinkoenergiaa. 



Ja tuulienergiaa. 



Moottoriteiden alussa on 
hyviä varoituksia. 



Eräs patsas Madridissa. 




Madridin 
kaupungin vaakuna
jossa on 
karhu ja mansikkapuu




Haikara 
voi tehdä pesänsä 
vaikkapa nosturiin... 



Kyltistä huolimatta en löytänyt 
enempää Lateja. 
Minulle riittää 
tämä yksikin. =)




En käynyt katsomassa tarkemmin... 





Näimme monia villikoiria. 
Tässä niistä yksi. 

Olisin huolinut vaikka mukaani! 




Tämä hauska ankka 
astui esiin aidan takaa 
villien murattien seasta. 
Se näytti hymyilevältä. =) 
Oiskohan sen nimi 
ollut vaikka Aku? 



Kanala? =D



Se on siinä ja siinä että 
minulla edes on 
esitellä reissukuvia. 

Sevillassa nääs 
Hani ojensi kameran minulle
ja kuinka ollakaan se tipahti katuun 
minulta, tietenkin objektiivi edellä. =( 
Olin ottanut mukaan vain yhden 
obiskan koska yritin pärjätä
mahdollisimman vähällä tavaralla. 
Obiska on entinen, mutta pystyin 
ottamaan sillä kuitenkin kuvia. 
Obiskat ovat niin arvokkaita 
että harmitti hirveesti. =(
Olin vieläpä lahjaksi saanut sen...
On minulla kotona toinen 
samanmoinen, vanhempi versio.