Translate

30.6.2014

Ruusuhillo


.•🌸•.¸¸. •🌸• .¸¸.•🌸•.










Näissä purkeissa on jotakin punaista ja herkullista
johon tarvitset:


2 litraa kevyesti mittaan sullottuja ruusun terälehtiä 
(luomua ja tuoksuvaa lajiketta)
1.n  sitruunan kuorisuikaleita
8 dl vettä
½ rasiaa hyytelösokeria
1/2 dl fariinisokeria (voimistaa sävyä, ei välttämätön)
1 sitruunan mehu
vaniljasokeria maun mukaan  










Keitä ruusun terälehtiä ja sitruunankuorta
vedessä n.15- 20 minuuttia 
tai kunnes terälehtien väri on vaalea.
Siilivöi lehdet pois ja kaada liemi toiseen kattilaan.
Tässä vaiheessa keitos saattaa näyttää hailakalta, 
mutta sokerin lisääminen muuttaa värin kirkkaan jalokivimaiseksi. 
Kaada sekaan hillosokeri ja keitä parisenkymmentä minuuttia. 
Mausta loppuvaiheessa vastapuristetulla sitruunamehulla ja vaniljasokerilla. 

Tee hyytelökoe: 
Kaada ruusuhyytelöä lautaselle 
ja vedä lusikalla ura hyytelön keskelle, 
mikäli hyytelö valuu takaisin uraan,
jatka vielä keittämistä. 


Purkita pieniin purkkeihin. 

Tarjoa vastapaahdetulla leivällä,
rapeilla letuilla, 
jäätelön
tai miedon vuohenjuuston kera.





Koska meillä näitä Valamonruusuja on hirmuisesti, 
testasin tätä fb-ystävän reseptiä.  

Jos haluat tehdä ruususiirappia,
keitä seosta vähemmän aikaa ja vähennä
hyytelösokerin määrää! 






Voi ihanuus,
mikä ruusuntuoksu
tuosta keitoksesta
koko Pikkutaloon tulvikaan!  






.•🌸•.¸¸. •🌸• .¸¸.•🌸•. 



Odotan vesi kielellä jo seuraavia lettukestejämme. 

Niistä tulee suorastaan ylelliset! =) 


Punainen väri piristää kaikissa muodoissaan, 
kun ulkona on märkää ja harmaata. 

♥️







24.6.2014

Salainen Puutarhurin Ystävä = SPY



.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 





Kun muutimme tähän hevospitäjään noin nelisen vuotta sitten mietin kuinka täällä porukat varmasti käyvät lähikaupassa omalla hevosella kyläteitä pitkin ratsastellen, jättäen ratsunsa sitten siihen kaupan seinämälle, niihin koirille tarkoitettuihin hihnakoukkuihin. =)

Tai ehkäpä täällä olisi hevosille omat, korkeammalla olevat kiinnityskoukut? Tai kauppojen edessä könöttäisi semmoinen puomi, niin kuin lännenfilmeissä saluunoiden edessä oli. Sellainen jolle cowboyt huolettomasti heittivät ohjaksensa ja hevonen jäi kiltisti pää kaurapussissaan tai vesiämpärissään siksi aikaa odottelemaan, kun miehet kävivät saluunassa juomassa muutaman viskipaukun, uhoillemassa ja heiluttelemassa revolverejaan. Eipä tuohon aikaan muunlaista energyjuomaa tarvittu...

Mutta ei täällä mitään hevospuomeja ole kauppojen edustoilla, eikä hevosia eikä ratsastajia kyläteillä juurikaan näe. Ainoat lähistöllä näkemäni kaksi hevosta toissa kesänä, eivät uskaltaneet ylittää vanhaa tavarajunarataa, joten taluttaja- ja ratsastajatyttö kääntyivät isojen hevostensa kanssa takaisin poispäin. Toinen hevonen kyllä ylitti radan mennen tullen, mutta toinen kieltäytyi ehdottomasti ylittämästä. Luuliko se rataa jättiläiskäärmeeksi vai mikä junaratakammo sillä sitten olikaan?

Hani on kerran autolla ajellessaan nähnyt miten kirkonkylällä oli kuljetettu arkkua hitaasti hevoskärrykyydillä. Kärryn perässä kulki saattajien autojono kirkolle päin. Siinä ehkä kulki jonkun hevosten ystävän viimeinen matka... 

Hevosia kulkee ohitsemme yleensä vain hevosenkuljetuskärryissä ja joskus kuulee jo kauas hevosen vastalauseet siitä liikkumistavasta. Potkivat hurjastikin kärrynsä seiniä, niin että on ihme, etteivät seinät tipahda siihen paikkaan.



Tässä eräänä päivänä nurmikkoa leikatessani huomasin jälleen, kuinka pohjoistuulen mukana tuli jostain lähistöltä meidän pihaamme hevonkakan hajua. Oikein vahvaa sellaista. Äkkiä mie siihen hajuun totuin enkä kohta muistanut sitä ollenkaan työnnellessäni tunnin verran ruohonleikkuria pihamaalla.

Hevonkakka ei ole olleskaan pahimpia haistamiani eläintenjätöksiä. On kokemusta konkreettisesti paljon pahemmistakin tuoksuista. Hevonkakka on oikeastaan lauhkeimmasta ja lempeämmästä päästä tuoksujen voimakkuusasteikolla.

Erään melko lähellä sijaitsevan ratsutilan ja heidän hevostensa pompulaisten jätösten avulla meidänkin pihamaallamme ovat kasvit ja kukat vihdoin alkaneet savimaassa kukoistaa. Kiitos siis hevoset, vaikka en teitä juuri näekään. Olette hyväntekijöitä. Salaisia puutarhureiden ystäviä. SPY.







18.6.2014

Onnellista juhannusta


.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.


Jos on kylmä,
pysy sisällä 
tai pue päällesi lämpimästi.
Jos on lämmin 
nauti Suomen kesästä. 



Olkoot sitten juhannuksesi perinteinen 
tai viikonloppu ihan tavallinen,
 toivon että se on onnellinen.




Valamonruusut valloittavat maailmaa





Ihanaiset sydänterälehtiset valamonruusut joita tänne muuttaessamme 
oli pieni huomaamaton pläntti tuolla pihalla, 
ovat villiintyneet ja valloittavat vähitellen enemmän 
ja enemmän alaa itselleen.

Pahus vieköön kun nekin alkavat kukkia jo nyt!
Odotin niiden kukkivan hieman myöhemmin...


Miehen mielestä niitä pitäisi jo karsia... =) 
Hän ei kuulemma luvannut mulle ruusutarhaa, 
-vaan sekin tuli yllätyksenä. 


Ruusutarhalta nyt kuitenkin näyttää yksi osio pihasta.
-Huomaa miten terazza pikkuhiljaa valmistuu...
Ihan vielä en kuitenkaan pääse istuttamaan valkoista
kärhöä sen seinustalle.
Pitää malttaa odottaa kaiteita ja kattoa... =)



Mutta ookoo.
Kun katselen tätä ruusujen paljoutta hetken miehen silmin, 
voin kyllä myöntää, että villejä ne ovat ja kurittomia. 

Niitä voisi syksyllä jakaa muillekin, 
jos vain löytyy halukkaita. 
 FB:in puolella jo kolme halukasta ilmoittautui 
ja he tulevat saamaan valamonruusun juuria syksyllä. =)


Tietty voin itsekin istutella niitä tontin sellaisiin nurkkiin, 
joissa niitä ei vielä kasva. =) 






Koiranruusu, vaatimaton ja hentoinen
tuoksuu aivan mahtavasti. 
Näitäkin meillä kasvaa hurjasti.


Tuo jatkumaton usein rajukin sade ja
raekuurot, ovat piiskaneet ruusuja pahasti,
kuten myös kaikkia muita kukkaprkoja. =( 










Joko sinä pinnaat?





Uusi mullistava Pins.fi -etuohjelma valloittaa maatamme! Minäkin sain automaattisesti uuden kortin sekä perheenjäsenelle rinnakkaiskortin, oltuani YkkösBonus-järjestelmässä mukana.

Kävin korttien mukana saapuneen kirjeen kehoittamalla Pins-sivustolla täyttämässä henkilökohtaiset profiilitietoni, tungin oman kortin lompakkooni ja annoin rinnakkaiskortin Hanille. Tosin uudelleenkirjautuessani nettisivuilleen huomasin, että siellä tiedoissani, kuten kirjeessäkin, luki ihan väärä osoite, joten koetin muuttaa osoitteeni siinä kuitenkaan onnistumatta. Nettisivu kehoitti kääntymään asiakaspalvelun puoleen. Hani oli sitä mieltä että kyllä se osoitteenmuutos varmasti nyt on ok.

Mutta kuinka kävikään Siwassa kun seuraavan kerran ostoksiani maksaessani muistin korttini ja ojensin sen kassaneidille. Hän antoi sen kohta takaisin todeten, ettei sitä voi käyttää koska sitä ei ole aktivoitu.

-Käy siellä Pinssin sivuilla tai soita sinne. On kuulema kovin ruuhkaista nyt, kun kaikki joutuu soittelemaan sinne, huomautti kassa.

Katsoin kotona uudelleen Pins-sivuja kännykkä viereeni varattuna ja löysinkin yhteydenottoa varten puhelinnumeron, mutta puhelun hinta hirvitti. Soitettaessa matkapuhelimesta puhelun hinta on 8,35 senttiä/puhelu + 17,17 senttiä/minuutti. Eihän köyhällä runoilijalla ole tuollaisiin puheluihin varaa!


Sitähän ei tiedä, kuinka kauan linjoilla joutuukaan roikkumaan, joten ilmaisesta kortista tulisikin yhtäkkiä suhteettoman kallis. Noup. Joku muu keino olisi oltava kortin aktivoimiseen.

Sivustolta löytyy kyllä kohta jossa voi lähettää palautetta Pinssille mm siitä ettei profiili ole aktiivinen. Niinpä täytän tarvittavat kohdat ja lähetän kyselyn ja jään odottamaan.

Odotin pari viikkoa ja lähetin uudelleen samat tiedot huomautuksella, että olen jo kertaalleen kysynyt samaa asiaa.
Odotin taas pari viikkoa ja eilen posti toi Pinsiltä kirjeen, jossa oli kokonaan uusi kortti... 





Meillä kahdella on siis yhteensä nyt kolme Pins-korttia, 
joista yhtäkään ei voi käyttää. 






PS:
25.7. eli päivänä jolloin Jaakko heittää kylmiä kiviä järviin
tuli vihdoin sähköpostia jossa pahoiteltiin vastauksen myöhästymistä ja
kerrottiin että nyt on aktivoitu kahdesta ensin saapuneesta se toinen.
Toista eivät muista lähettäneensä.
Se kolmaskin kortti oli aktivoitu.
Jätin sen omaan lompakkooni ja annoin Hanille sen toisen aktivoidun
ja pyysin heittämään sen ekana hälle antamani pois.
Seikkailu siis jatkuu...

Mutta nyt voimme käyttää Pins-korttejamme. Kiitos. =)




Näetkö sen?



--♥♥--

https://www.facebook.com/121762977864133/photos/p.860529690654121/860529690654121/?type=1&theater




17.6.2014

Kesäaikaa?








Ei voi olla totta miten aika kiitää! 
Ainakin kesäaika tuntuu kiitävän vauhdilla 
arvaamattoman hurjalla
ja kohta ihan oikeasti on jo juhannus...?!
-Silti taivaalta sataa vettä, lunta ja rakeita!



Maisemat jo MELKEIN näyttivät tältä...!


Pihamaalta piti kantaa suojaan kaikki aremmat
kukkaruukut. Huonoin tilanne on niillä yksivuotisilla
kukilla joita olen kukkispenkkeihin kylvänyt...
Perennat ovat kestävämpiä.

Ja entäs mie itse?
Onneksi on olemassa villasukkia vino pino
ja lisää syntyy kaiken aikaa. 



 Sadesäällä 
voin lohduttautua 
lohtuvillasukilla,
lohtumansikoilla,
bulgarianjogurtilla 
ja lohtuhunajan tilkkasella.






Hyvää vähälumista jou...juhannusta! 



16.6.2014

Koetin vaihtaa söpön sivupohjan...







Mutta se tökki niin pahasti sivullani 
että se oli pakko poistaa... =( 

Yksi kirppislöytönalleni huolehtikoon 
siis yksinään söpöilystä!





15.6.2014

13.6.2014

Hanin isoisä nukkui pois





Juuri tänä aamuna hän oli kovasti
ja selkeästi mielessäni.

Näin hänet sieluni silmillä:
puhtaat, valkoiset hiuksensa ja
päällään valkoisen kauluspaitansa,
hymyilemässä... 

Mietin, 
miten hän täyttäisi kesällä jo 97 vuotta. 
Mietin, käydäänkö kurkistamassa 
häntä sitten taas Hanin kesälomalla. 

Mietin, halaavatko ne siellä hoitokodissa häntä tarpeeksi, 
koska tiedän, miten kovasti hän halausta kaipasi... 

Ja kun näitä mietin, soi puhelin.
Jotenkin minä jo tiesin, mitä puhelu koskisi.

Hän oli käynyt jo hyvästelemässä.
 
Hani oli vasta ajelemassa töihin
ja kertoi saaneensa puhelun jossa kerrottiin, 
että isoisänsä 
oli yöllä nukkunut pois... 








Pionin pampuloita pystyssä





Olenpa onnellinen kun pioneista on jäljellä sentäs suurin osa 
vaikka niitä kaikenlaiset ötökät ja siivekkäät (grrr...) tässä pihassa vainoavatkin. 

Esimerkiksi noissa nuppupampuloissa kuhisee kauniilla säällä 
kamalasti muurahaisia jotka imevät niistä sen makean meden, 
jonka kukka tarvitsisi toki ihan omaan käyttöönsä. 

Jotkut tykkäävät pioneissa erityisesti noista nupuista, 
eikä heidän mielestään sillä ole väliä, aukeaako itse kukka koskaan. 
-Kunhan heillä vaan on nuppuja. 

Nuppu on vasta 
pelkkä lupaus

Varsinainen kukka on se asia, 
jota minä kiihkeästi odotan. <3 


Silitystä Selättimellä sätkien








Pyykkien silittäminen on tylsää! 
Ainakin miulla tulee pyykkivuorta silittäessä aina selkä kipeäksi. 
Joten päätin yhdistää Selätin -jumpan ja pyykinsilityksen ja 
kyllä sitä sillä tavallakin saa sileää jälkeä aikaiseksi!


Mutta, asiasta seinään: minä sitten rakastan nuita
Mamalta saamiani vanhempia valkoisia lakanoita. 
Ne ovat kunnon paksua puuvillaa. 
Nykylakanamateriaali ei ole ollenkaan yhtä 
helposti siliävää, pehmeältä tuntuvaa ja 
laadukasta kangasta.

Eivätkä mitkään muut lakanat tunnu edes kunnon
lakanoilta. Ei värilliset eikä kuviolliset... =)
Pussilakanoidenkin täytyy olla levollisia kuosiltaan
että unesta tulee hyvä
ja syvä.




Kuva on Selättimen sivulta,
mutta tuollainen vihreä kiekko meilläkin on.
Se väri sopi sävy sävyyn käsipainoihin jotka on
hankittu jo aiemmin. =) 

Sitäpaitsi ajattelin etten saa Hania koskaan kokeilemaan
Selätintä, jos hankin meille sellaisen
ihanan pinkin niin kuin mieleni teki. =)

*Kaihoaa yhä itselleen pinkkiä selätintä...*

Nuo niput sileää liinavaatetta
menossa yläkerran komeroon, 
eivät näytä yhtään niin masentavilta 
kuin se silitettävien ryppyinen vuori, 
joka ehti kaappeihin jo kertyä... 

Olin nimittäin luullut että silitysrautamme oli ihan rikki 
kun se valutti vettä suoraan alleen, mutta rauta kaipasikin 
vain kalkinpoistoa, ja nyt se pelittää jälleen. 

Mutta niin, suosittelen muillekin selätintä silittäessä. 
Samalla tasapainoilukin tulee otettua haltuun.

Hiukan haastetta pyykin silitykseen.
Hyvä idea, eikö vaan!? =) 

Muista laittaa menevää lempimusiikkia soimaan 
samaan aikaan, niin silitys sujuu kuin... tanssi! =) 




12.6.2014

Alkavaa runsautta


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.



Pihan heräilevä vehreys kasvaa yö toisensa perään niin, 
ettei siinä meinaa pysyä mukana. Itse tässä koko ajan eläen, 
ei ehdi oikein edes huomata pieniä suuria muutoksia 
joita tapahtuu kaikessa kasvavassa joka ikinen hetki.
Luonto ikään kuin villiintyy auringosta, 
sateesta ja lämmöstä.



.•♥•.


Laajennettu suurin kukkispenkki jonka yksivuotiaat 
kukatkin ovat mukavasti noiden monivuotisten kainalossa 
lähteneet kasvamaan.

.•♥•.


.•♥•. 

.•♥•. 

On hellyyttävää seurata kasvien ja kukkien kehitystä 
 pikkuruisista siemenistä 
aina isoiksi ja vahvoiksi.




Kukat ovat kuin lapsia, 
joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa. 
Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa 
ihan vaan olemassaolollaan 
ja pärjäävät aikanaan 
omilla juurillaan. 

Joskus tuulessa huojuttuaan 
ne nojautuvat vielä sinuun 
tukea saadakseen. 

Ja siihenhän hoitaja on aina valmis, 
suojelemaan hentoja nuppusiaan. 

.•♥•. 




Hengitä


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•. 
 
https://www.facebook.com/121762977864133/photos/p.860529077320849/860529077320849/?type=1&theater



Kärpäsiä, yäk!





Hani päätti tässä eräänä päivänä ilahduttaa 
minuu kärpässyöjäkasvilla. =) 

Hän tietää miten inhoan kesien kärpäsiä. 
Jokaisessa kärpäsen jalanjäljessä
kun on miljoonia bakteereita... 
Yäks. 

Mutta ei tämä kasvi taida
ihan oikeasti syödä kärpäsiä... 
Vaikka kärpäset kävelisivät
sen kitaa muistuttavissa kukkasissa.
Oon nähny! =)
Tai sitten se vaan on liian hidas.
Jotenkin hämäläinen? 

Kärpänen on kävellyt jo kauas tai lentänyt tiehensä, 
kun kasvi vasta hitaasti sulkee kitansa...

Ennemminkin tämä on sellainen
haukottelijakasvi! =P



11.6.2014

Syreenit

Syreenit tuoksuivat, hurmasivat ja katosivat... 


Haikeaa, että niiden hurma on jo mennyttä. 


Kadonneen jäljillä


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


Meillä elettiin viime lauantaina hiukan samanlaisia tunnelmia 
kuin tv-sarjassa Kadonneen jäljillä...







Hymyiltiin, halailtiin ja hiukan kyynelehdittiinkin,
maailman syviä syntyjä pohdittiin,
kun näin lähisukulaisen
jota en ollut koskaan ennen nähnyt,
eikä hänkään minua...

Samalla näin puolisonsa.
Hänenkin mielestään tämä
oli aika uskomaton juttu...




Tämä erikoisen värinen krysanteemi
hauskoinen ruukunsuojapussukoineen
jäi miulle muistoksi siitä päivästä
 ja varsin miellyttävistä ihmisistä.




Tulipa testattua myös Satusen miulle ostamat muffinssivuoat. 
Leivoin niihin gluteenittomia suklaamuffinsseja,
päälle kermavaahtohöttyrä, 
mustikoita ja mansikanviipaleita.



Nuorisostamme osa 
oli auttelemassa terassinteossa
- kiitos heille siitä!!!-
ja tapasivat samalla hekin
piilotettua sukuansa.

Jos maailmankierto olisi mennyt toisin,
he olisivat tunteneet toisensa jo lapsina... 

Miksi niin ei tapahtunut,
ei ollut minun vallassani,
vaan eräiden muiden ihmisten
tietoinen valinta...



_________________


Tervetuloa vaan kahville, 
kaikki muutkin 
tuntemattomaksi jääneet sukulaiset! 
Onhan parempi tavata myöhään, 
kuin ei silloinkaan. =) 





8.6.2014

Huh mitä menoa!






Aurinko syliinsä otti
hellitteli
tuuditteli
hiuksillani leikki
paljaita varpaita kutitteli
siinä kivisillä rappusilla
kodin tanhuvilla
Pään ihan pyörälle jätti



-Una Reinman- 

7.6.2014

Särkyneillä sydämillä on sielussani erityinen paikka


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


Lamprocapnos spectabilis 



Jokaisella 
on yksi särkynyt sydän. 
Jos ei puutarhassaan 
niin rinnassaan 
moni sellaista kantaa...
Harvan sydän on
ihan kolhuton. 


-Una Reinman- 









6.6.2014

Unelmieni pelakuu

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


Siinä se nyt on.
Miten sitä voikin rakastua
johonkin kukkaan...? =)



 Ylimmässä kuvassa kameran salama on hiukan laimentanut
pelakuun värejä. Nämä luonnonvalossa kuvatut ovat
sävyltään lähempänä oikeaa...



Mårbacka houkutteli minua jo muutama vuosi sitten 
Plantagenissa, mutta sen hinta oli silloin mielestäni hurja miun 
ikuisesti lutuskaiselle lompakolleni, joka on täydempi vain kerran 
kuukaudessa, sen hetken kun tili tulee ja maksan laskunippuni 
jonka jälkeen tilini on jälleen kuralla.