Translate

28.2.2009

Ohikulkijan kuvittelua

-
Taas mää oon latojen kimpussa,
mutta vain ajatuksissa:











Lato pieni matala
Ehkä heiniä täynnä
Hämärässä
Punakettu kiepillä
häntänsä suojassa
päiväuniaan nukkumassa
Nyt jo haukottelemassa
Yöreissuille halajaa


-UR-




Eläimistöstä tuli mieleeni Taik
an pohdinta siitä,
jotta onkohan hän ollut edellisessä elämässään vanha kissa.
Nukkuu se tosin nuorempikin kissa mielellään. =)
Minä olen ollut edellisessä elämässäni aivan varmasti karhu.
Nukkunut kaikki talvet pesässäni lämpimässä.
Synnyttänyt nukkuessani
ja herännyt vasta poikasten vikinään. =)



Luonikasta lauantaita. =)





PS:
Vieläköhän heinälatoromantiikka kukkii... ? =)





-

26.2.2009

Murtumia

-



















Valokuva- & Runotorstain haasteeseen vastausta
tuolla sivulla. =)













Kuvassa: Vesijärven jäätä

Kevät?




Tämä on niin kaunis... =)

En saanut enää nukuttua
joten hiivin armeijapojan koneelle ihan hiljaa näpyttelemään...
Omassa koneessani ovat kaiuttimet rikki, enkä kuule sillä
musiikkia. =(




-

25.2.2009

Pajunkissat







Pajunkissoilla on hellyyttämisen taito. 


Pajunkissat ihastuttavat
pehmopaketteina ojanpientareilla Houkuttelevat jo silittämään
kevättä ennustavia
silkkisiä kylkiään


-Una Reinman-



-

24.2.2009

Kaikkihan tietenkin...

-















...ulkoilevat tänään?
Paitsi he, jotka maalaavat keittiöitään... =)















Toivotan silti kaunista säätä
ja kipaisen jossain vaiheessa
ostamassa hernekeittoa...
Pitäähän perinteitä jotenkin kunnioittaa! ;D



Edit: 25.2.
-Makuuhuoneet vaihdettuina.
-Keittiö, toisen makuuhuoneen yksi seinä,
ja eteinen valkoisiksi maalattuina.
-Vaatehuone siivottuna.
-Tytär karannut kaverin luo... =)




Kuvat: Radiomäki

-

23.2.2009

Kesken ruuanlaiton

-























Lautaspino käsissäni
jään tuijottamaan näkyä
Tuuletusikkunan rikkinäisistä sälöistä
saapuu siniharmaa huuru sisälle
Sekoittuu kiehuvan perunakattilan
lämpimän höyryn kanssa
Tanssii hetken yhdessä sekamelskassa

Ikkuna muuttuu sameaksi
Höyry tiivistyy pisaroiksi
jotka alkavat juosta kilpaa keskenään
kohti kulunutta ikkunalautaa
Nälkäiset saapuvat syömään
ja lumous katoaa
Havahdun laittamaan lautaset pöytään



-Una Reinman-










-

22.2.2009

Pari kyyneltä eilen

-
Miun ikkunastani näkyy kaikenlaista...
Onneksi myös taivasta.

















Ollaan täällä muutakin toki katseltu kuin ikkunanäkymiä ja pilviä. =)
Olin Hanin kanssa eilen (Taas!) ( Jee!) elokuvissa. Operaatio Valkyrietä katsomassa. Vaikka tiesin historiallisen totuuden miten siinä tulee käymään niin ei niitä kyyneleitä siinä lopussa voinut estellä. Enhän voi itkemättä katsella koskaan Titaniciakaan, kun se tarina vie mukanaan...

Tammikuussa Hanin kanssa leffassa käydessämme kastelin hänen paitansa olkapään ihan kokonaan, Australia-leffaa katsellessa. Nyt sentään pystyin tyynempänä katsomaan tätä tositapahtumiin perustuvaa Tom Cruisen tähdittämää elokuvaa, mutta elokuvan lopussa tarina sai sydämeni niin täyteen surua että en voinut enää vastustaa mielenliikutustani. Enpä kerro kummastakaan elokuvasta enempää, etten spoilaa joltakulta leffanautintoja. Ehkä Australia on enemmän naisten makuun ja Valkyrie miesten. Ehkä. Suositella voinen molempia huolella tehtyjä leffoja.










PS:
Jos kuitenkin haluat tietää vaikka Australia-leffan
tapahtumia, kurkista Sooloilijan kertomusta. =)








-

Ota pullaa

---------------------------------------------

















Makoisia laskiaispullia.
Tässä vasta uunista tulossa.
Hilloa ja kermavaahtoa odottamassa.
Ei ollut raesokeria...


Meillä alkoi tyttären hiihtoloma.
Taidamme vaihtaa keskenämme huoneita. =)
Ja siivota vaatehuoneen ja varaston ja viedä
pois liikoja vaatteita ja tavaroita.
Olisiko siinä puuhaa viikoksi? No ei kai
kuin pariksi päiväksi, mutta tuosta on hyvä
aloittaa. Ja voimmehan me vaikka vihdoin
maalata eteisen ja keittiön seinät valkoisiksi...


Talitintit laulavat muuten jo ihan keväisesti.
Tosin täälläpäin aika urbanisoituneesti pelkän
Ti-tyyn, enkä enää kuule mistään perinteistä
kunnon Ti-ti-tyy-tä. Kun herää tuohon
yksinkertaiseen laulumuotoon yöunistaan,
luulee ensin sitä hälyajoneuvon ääneksi. =)






-

21.2.2009

Joskus se auttaa
























Pahan paikan tullen
hengitä oikein syvään
seitsemään hitaasti laskien
Pidätä hengitystäsi
Puhalla kaikki ilma ulos
hyvin hitaasti
seitsemään laskien
Toista kolmasti
ja patoumat katoavat
Parasta olisi hengitellä
puiden suojassa metsässä


-Una Reinman 


Tehoaa ja auttaa
-ainakin joskus...



Hyvää viikonloppua.




Kuva: Radiomäki
-

20.2.2009

Helmikuinen satama

-









































































Helmikuinen satama
lepää lumen peitossa
iltapäivän hämärässä.




PS:

Mun jalanjälkiäni jäi sinisen kopin ympärille. =)
Meni lunta nilkkoihin...
Lumi suli sukkiin...



Kuvat: Vesijärven satama



-

Kultaviitoitus

-





















Pakkas aamun aurinko etsi
tienvarren heinänkorret
Valaisten ne lempeäksi
kultaviljaksi
Keventämään askeleitani
Piristämään
murheista mieltäni
Korret taipuen
mua kohti kuiskivat
-Älä välitä
Jatka vain matkaasi





Una Reinman



-

19.2.2009

Ikuinen kaipuu

-

Olen yrittänyt keskittää ajatuksiani iloisiin asioihin.
Silti Frasier-sarjasta oppimani lausahduksen tavoin
olen "tuntenut mitättömyyttä viime aikoina."














Hometalokaupasta on tänään kulunut
tasan 10 vuotta. Laina piti äskettäin uudistaa.
Maksussa se on siis yhä.

Homealtistus on asia, jonka vain sen kokeneet
voivat täysin ymmärtää. Useat meistä kantavat
altistuksen seurauksia mukanaan elimistössään
koko ikänsä.
Niin kuin esimerkiksi lapseni...

Onnettomuuksia ja suruja on monenlaisia.
Monista eri syistä johtuvia.
Tunnen myötätuntoa kaikkien teidän vuoksenne,
jotka olette joutuneet mihin tahansa
onnettomuuteen ja surun matkaan.
-Toivon, että teidän matkallenne
on löytynyt oikeita auttajia...



Joskus onnettomuus
voi poikia jotakin
ihan uutta.


















Hometaloa perheessäni kenelläkään
ei todellakaan ole ikävä.
Niin paljon pahaa se sai aikaan...

Mutta näistä peltomaisemista minulle tulee
mieleen lapsuudenkoti.
Kodinkaipuu.



Muistoissa


En näe ikkunasta
kuin betonia ja asfalttia
Mutta sielun silmillä
näen sen
peltomaiseman kotoisen
Rakkaan
Kadonneen
Silmät kiinni laittamalla
saan rauhan sydämeen


-Una Reinman-









Hometaloa ajatellen
olen kirjoittanut joskus tämän,
yhä niin paikkansa pitävän:



Jäin roikkumaan
hetkiin muistojen
Kuinka istutin
särkyneen sydämen
Pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään
syömmeni kokonainen


-Una Reinman-





Kuvat: Hollola

-

18.2.2009

Lohdutuspalkinto

-
















Vereni ei kelpaa enää SPR:n luovutukseen crohn-
lääkityksen vuoksi. Kiitokseksi kaikista verenluovutus-
kerroistani sain sieltä tämän kahvikupiksi sopivan 2,5 dl:n
Arabian mukin, jossa lukee kolmella sivulla:

Ojenna kätesi.
Lend an arm.




-

17.2.2009

Pakkasella

-















Pakkasella

Se ääni
on kuin kaiku lapsuudesta
kun pakkaslumi
narskuu töppösten alla
Sen kuullessaan tuntee olevansa
pieni maailman hallitsija
Ainakin omassa
maailmassaan



-Una Reinman-

Sunnuntaita viiveellä

-




















Tuolla mäen päällä paistoi sunnuntaina
aurinko niin kauniisti, houkutellen kävelylle.
Samalla pakkanen puraisi poskia,
leukaa
ja korvia.
Piposta
ja kaulaliinasta huolimatta.



















Kauneuden tähdenhän
(tällä kertaa siis luonnon kauneuden)
on aina täytynyt kärsiä.
Ei se pikku pakkanen mitään...
















Ilman pakkasia
ei olisi syntynyt
näitäkään taideteoksia.





Kuvat: Radiomäki

-

16.2.2009

Pilvet tyhjästä

-














Yhtäkkiä saapuvat pilvet
Aivan tyhjästä
Pian sataa
Olkoon se lunta


UR

Talvi-ilta samassa puistossa

-















Illalla puisto saa unelmaisen sadunhohteen
lumisesta ja kuuraisesta peitteestään.
















Esteetikko löytää kaikkea kaunista
jopa kadunvarrelta.








Kuvat: Fellmannin puisto
-

15.2.2009

Talvipäivänä puistossa

-
















Puisto lumen huurruttamine puineen
talvipäivänä. Penkit odottavat tyhjinä.

















Muutamassa tunnissa iltapäivän hämärä
on pimentänyt varjoja.


















Linnut kipaisevat vielä kerran etsimään
kupuunsa muruja. Naakkaparvi vaeltaa
ruokailemaan omille apajilleen, palaten
pian yöpymispaikkoihinsa takaisin ennen
kuin tulee pimeä.

Katuvalot syttyvät, Talojen ikkunat valaistuvat.
Maapallo pyörähtää niin paljon,
että meille saapuu ilta.






Kuvat: Fellmannin puisto
-

13.2.2009

Be my Valentine


















Mie olen ihan hämilläni!
Ajattelin laittaa netin kautta ystävänpäiväkortteja
ja nyt olenkin itse saanut tällä viikolla postin kautta
oikeita, kauniita, pahvisia, perinteisiä, jopa itsetehtyjä
ystävänpäiväkortteja!

Oi...
Kiitos hirmuisesti lähettäjille!

Tässä yhteisesti kortti Teille. =)
Viettäkää hauskaa Ystävänpäivää
ja mukavaa viikonloppua.



----------

Taikasana

-
Pakinaperjantaissa etsittiin taikasanaa.
Minulle se sana on rakkaus.















Rakkaus
Edes muisto siitä

Kannattelee meitä

Kohti huomista 



-Una Reinman- 











Kirsikoita kermavaahdolla

-

















Vai lumiruusunmarjoja?
Vaiko mansikoita?
Tai mustikoita?



Minä muutes söisin just nyt sekoitusta, jossa oisi
banaaninsiivuja, tuoreita mansikoita, hiukan
juoksevaa hunajaa ja...
(yllätys, yllätys!!) raejuustoa. =)
Ottaisko joku muu?

Jos voisin, söisin vain hedelmiä. =)
Jos ne eivät olisi niin kalliita. Niistä miun
vatsani pitäisi. Eikä aina oikuttelisi...
Varmaan se sopisi tyttärenkin oikkuvatsalle.
Täytyisi asua tropiikissa. Tai vaikkapa
Turkissa, jossa voi torilta ostaa kahdella
eurolla yli 10 kiloa hedelmiä. =D


-

12.2.2009

Jäähelmiä

-





















Pakkasessa itkemällä
saa aikaan jääpisaroita
Kivettyneitä helmiä
Ne voi pudottaa
alas ylikulkusillalta
Katsoa
miten ne katoavat
Jälkiä jättämättä




-Una Reinman-








Valokuva- ja Runotorstain Helmi-haasteeseen...

11.2.2009

Sokerihuurrettua

-














Eilen huuru peitti maiseman ja sokeroi puut.
Tai sitten mie kuljin liian läheltä
ja kylmäsin ne. =)





Jaa niin, niistä omenoista:
Toissa päivänä yksi omppu,
eilen kaksi banskua,
tänään yksi omppu... ;D



*******

Kadulla

-














Betonisia ja teräksisiä monumentteja.
Pehmeämmillä elementeillä kehystettynä.


Mieluummin sitä katselisi tuulen muovaamia
kiehkuroita lumessa. Lumidyynejä ja lumivuoria.
Kuin lapsena hiihtoreissulla...

-Sitä suksenkatkaisuhyppyrimäkeä
en toki uudelleen haluaisi kokea. =)






-

10.2.2009

Auringonkilo ja muita iloja

-














Mitä lie sitten tarkoittaakaan auringonkilo?
Mutta aurinko on ilo. Ei liian kuumana...
Silloin tarvitaan jo suojavoidetta, sitä iloa vastaan.


Sekin on ilo, jos kaikki lapset ovat yhtaikaa
kotona. Harvinaista herkkua nykyään. =)
Sekin on ilo, jos nuorimainen ja keskimmäinen
taikovat esiin korvapuustitaikinan. =)


Sekin tuotti iloa, kun vihdoin uskalsin
käyttää Hanilta joululahjaksi saamani
lahjakortin The Body Shopiin ja ostin sillä
mieleisiäni tuoksuja ja peräti kokonaisen
huulipunan. =)

-Olin tähän asti miettinyt, että pitäisikö
se lahjakortti antaa jollekulle, vaikka lahjaksi...
Niin mää yleensä kierrätän lahjojani ja annan
ne jollekulle muulle. Siis, en siksi etten pitäisi
niistä, vaan ihan muista syistä...
-Nyt olin itsekäs ja pidin itse oman lahjani. =)

Katselin äsken, että tuorein ex-huulipunistani
olikin mennyt vanhaksi jo vuonna 2005.
Oli tosiaan aika hankkia yksi ihan uusi... =)


PS: Nuo eivät ole onneksi NÄIN vahvoja tuoksuja. ;D






PS2:
Sain meiliä,
että jos kerran on köyhä, niin ei silloin ostella
mitään hajuvesiä...
Haloo...?
Se oli lahjakortti tuohon liikkeeseen...?


Ehkä en enää kerro lahjoistani mtn... =/








9.2.2009

Minivalkeita

-





















Kynttilöitä
voisin polttaa aina
Virittelen lyhtyihin minivalkeita
Kynttilän liekkiin katsomalla
voi nähdä päiviä menneitä


-UR-

























Hanin kameralla kuvattuja jäälyhtyjämme
viime viikonlopulta.


















-



8.2.2009

4 vuotta bloggerissa

<3>























Laitetaanpas hiukan iloisempaa tekstiä noiden
melankolisten kuvien ja sanojen väliin, eli asiasta seinään:
Tässä kuussa tulee täyteen neljä vuotta Bloggerin parissa.
Voidaan viettää synttäripäivää vaikka juur nyt.

Olen tosin hissuksiin muuttanut blogini suorastaan kuvablogiksi
viime aikoina, ja karsinut pois vanhoja tyhmiä juttuja.
(Aika rankallakin kädellä. =) )
Tuntuu, ettei kenestäkään voi olla kiinnostavaa lukea
montako omenaa olen syönyt tai mitä muuta päivieni
kuluksi hupsinut... Eihän? =)
Mie vaan mietiskelen maailman menoa.
Ja mietiskelyn tuloksia täällä blogissa pohdiskelen...

Mutta nyt kuitenkin juhlan kunniaksi suklaakakkua
ja pommacia, olkaas hyvät.

Montako lautasta ja haarukkaa tarvitaan?

-Minusta ainakin on ihanan ylellistä
syödä kakkua leivoshaarukalla. =)






Edit:
Niin, olin mie Vuodatuksen puolellakin
höpöttelemässä ja erään Chatin sivuilla
ennen Bloggeria, parisen vuotta. Meillä on
nettiyhteys ollut reilut kuusi vuotta, joten... ;D








Hei, kiitos ihanat kanssatallaajat tästä kommenttiryöpystä! =D

*niijaa ja kohottaa lasin pommacia*









PS


<3>

7.2.2009

Eilisillan jäisiä tunnelmia

-















Olin tuolle rakkaalleni kertonut, kuinka olen
tehnyt jäälyhtyjä tyhjistä maitopurkeista.






















Hanilla oli tyhjiä, pestyjä purkkeja kuivauskaapissaan
ja hänpä päätti ilahduttaa minua ja täytti maitopurkit
vedellä, ja jäädytti ne takapihallaan.

















Eilen illalla purkasimme niistä jäisistä purkeista
pois pahvit ja teimme stonehengejä Hanin takapihalle.

















Jää ja tuli ovat hieno yhdistelmä. Harmi vaan että
alkoi sataa lunta ja kynttilämme sammuivat.
Kyllä ne silti pitkälle yöhön paloivat.


Jäätiilet voi latoa myös muurimaisesti,
mutta silloin mukana ulkona pitää
olla vaikkapa vesikannu, jolla
kostutetaan jäätiilet, jolloin
ne jämähtävät toisiinsa kiinni.

Stonehenge-muodostelmaan riittää
10 maitopurkkia.
Muurimaiseen jäälyhtyyn tarvitaan
paljon enemmän materiaalia.

Jos poltat ulkotulta jäälyhdyssä,
tee suurempi kehä = enemmän
jäätiiliä, sillä kuumuus sulattaa jään.




PS:

Yvioon haastoi tekemään jotakin lumesta.
Tein lumipupun...




-

Toisaalta...

-















"Jos suru muuttuu vihaksi
siitä on vaikea päästä eroon..."



-Tv-sarjasta Lost-














PS:
Tarjuska haastoi tärkeään asiaan mukaan.





-

Yhä painaa

-














Pakinaperjantain aiheena oli painajainen.
Tässä ihan tuore runo runoblogini puolelta.
Kuvituksena tyttäreni näkemys meidän
painajaishometalostamme...





Kipeät solumme


Joka solumme
on kipeänä vuoksesi
Sinusta piti tulla kotimme
Nyt olet vain kummitus
öisissä painajaisissamme



-Una Reinman-







-

Vielä voimissaan

-





















Tästä ladosta sentään
on joku hieman huolehtinut
Katsomassa käynyt
Ovet teljennyt
Sateen poissa pitänyt










UR

6.2.2009

Yksin

-















Ja hylättynä
Kohta rähmällään




(tarkoitan siis latoa... =) )

-

5.2.2009

Unohdettuja esineitä

-


Valokuva- & Runotorstain haastesana
oli Elegian kuva talveen unohdetuista
lasten sandaaleista.



















Vastaan siihen omalla otoksellani
puun oksalle unohdetusta hansikkaasta.






















Hajamielisyyttä


Lasten pieniä ollessa
vein usein vahingossa
roskapussin
kauppaan mukanani
lastenvaunujen alaritilällä
Kassalla sitä nolostellen
piiloon siirtelin
Ulkona ensimmäisen
roskakorin etsiskelin
Mie äiti yksinäinen
ja hajamielinen



-Una Reinman-




PS: Kuvani on ihan hiljattain
kertaalleen ollutkin blogissani esillä...