31.1.2013

Talven maalaamaa



Yksi hauska ja erityisesti halpa harrastukseni 
on napsia kuvia liikkuvan auton ikkunasta. 

Kuvat joko onnistuvat tai sitten eivät. =)



Silmänräpäyksistä jää kuvattuina kuitenkin jotakin 
konkreettisempaa muistoa kuin pelkkä maiseman pilkahdus
mielen pohjalle. 



Ei kai mistään huomaa 
että mää rakastan puita? =) 



28.1.2013

Vielä on talvea jäljellä

 Hipsin Pikkutalosta pihalle kameran kanssa sunnuntaiaamuna kuvaamaan 
miten itätuuli oli huurtanut rapunpieluskoristekasvit 
aivan kuin somiksi tekolumihuurretuiksi joulukoristeiksi.

 Sitten rappuharja käteen ja siivoamaan portaat. 
Kasveista en raaskinut kauniita lumikoristeita kolhia pois.
 


 Vielä vilkaisu pihalle, hakemaan sisältä lisää vaatetta päälle 
hurjaa nurkissa ujeltavaa viimaa vastaan 
ja kolaamaan pihaa armaan kanssa.
 


 Päivän joulumaisemateemaan sopi hyvin, 
jotta pakastimen viimeiset tähtitortut
omenakanelimarmeladilla on nyt paistettu. 
Joulukinkku odottaa yhä omaa vuoroaan...


Sekin sopii teemaan, 
jotta miepä löysin viimein ne kadonneet loput joulupostimerkit, 
joulukortit sekä osoitekirjan, 
jotka jo ennen joulua olivat menneet kadoksiin
hyvään piiloonsa. 



Olen kadottanut kovasti sanoja ja asioita 
vuosi sitten tapahtuneen pääkolhuni jälkeen,
näen valovälähdyksiä vasemmalla silmäkulmalla ja
kärsin miltein päivittäin päänsärystä... =/ 
Siksi olenkin ensi kuussa menossa laajoihin tutkimuksiin. 
Katsovat, löytyykö päästäni mtn... 


Iloinen sunnuntaiyllätys oli, 
että kaupasta löytyi Lambin rakkausrunotalouspaperia 
joiden viimeinen runonen oli omaa tekstiäni. =)
 




25.1.2013

Tammikuu lopuillaan...


Viikonlopuissa 
ihan liian vähän päiviä 
Pitäisi niihin lailla säätää 
ainakin yksi päivä lisää 


-Una Reinman- 


24.1.2013

Öisiä hiippailijoita



On hauskaa aamuisin kurkistella ja tutkailla 
kuka on yöllä hiippaillut Pikkutalomme ympärillä. 

Yleensä kettu on jälleen tehnyt vakiokierroksensa ja poistunut pihan tutkittuaan takaisin tien yli muille maisemille. Sen kanssa risteävästi juoksentelevat monituiset jänikset ja jopa suuritassuinen rusakko. Käyvät säännöllisesti kurkkimassa, josko jo ylettävät jänisverkkojen yli nappaamaan oksan babyomenapuuta tai päärynää tai sitten vaan kurmuuttavat jo kovia kokeneutta koivuangervoa. Maistuisipa niille goji-marjan tai orapihlajan oksatkin. Villiruusujakin niiden on ihan pakko pureskella piikeistä huolimatta.

Villikissa kulkee omia reittejään tai toisinaan seuraa minun jättämiäni jälkiä, kun vien pikkulinuille ruokaa tai kahlaan tunkionseuduille kippaamaan perunan- ja appelsiininkuoria niiden omaan paikkaan, josta tosin harakat ja varikset käyvät niitä puolestaan tutkimassa ja nokkimassa. Eivät ne vieläkään usko ettei se appelsiini ole hyvää. Voi tosin olla, että leikkisillä harakoilla on vaan jonkinlainen kisa käynnissä siitä, kuka uskaltaa kiskoa appelsiinin oranssit kuoret pois paikoiltaan. Takapihan kulmille viskelemäni kaalinlehdet sen sijaan ovat loikkivien yövieraiden mielestä aivan ihanaa herkkua ja se se on ollut tarkoituksenikin.

Päivällä saattaa hauskasti mekkaloiva naakkaparvi tulla pihavariksemme kera napsimaan kupuunsa Hanin autopaikalta hiekkamuruja. Sama asia mielessään vierailevat pikkulinnut avoimen kasvihuoneen hiekkakäytävillä. Naakat ovat oppineet kuinka kanaverkon suojaamiin talipalloihin päästään kiinni ja heittelevät muonaa kavereillekin pitkin pihaa.

Ruokailunsa päätteeksi varis saattaa äityä puhdistustoimiin todenteolla ja kahlaa ristiin rastiin hangessa pää lumen alla piilossa, koettaen siten saada höyhenpukunsa jälleen puhtaaksi. Tai sitten leyhytellen siipiensä alle lunta, kuin vedessä itseään pesten.
Samaa puuhailevat harakatkin hieman sivummalla, kasvihuoneen takana, kuin naureskellen koko ajan ja välillä leikkisästi toisiaan jahdaten.

Auringonkukansiemeniä, kauraa ja maapähkinämurskaa riittää vielä paljon. Onneksi. Kun on näitä nälkäisiä hiippailijoita joille mielellään jotakin antaisi.

Yksi tuulinen ja lumisateinen yö puhdistaa yhtäkkiä kaikki jäljet pois ja tekee tienoot paljaiksi.
Sellaisina aamuina minulla on ikävä näitä kaikkia tassunjälkiä.
-Ja sitten on taas lumitöitä... =)





Scho-Ka-Kola




Aika tujua suklaata! 
Esikoinen poikkesi Varusteleka.fi.ssa 
ja toi sieltä Hanille synttärilahjaksi mm monta purkillista 
tätä tosi vahvaa suklaata. =)



Omnomnom, miten tummaa!
100 gramman purnukka sisältää
kaksi kerrosta valmiiksi viipaloituja suklaapaloja. 
"4 palaa Scho-Ka-Kolaa sisältää yhtä paljon kofeiinia 
kuin vahva espresso."





Miullekin poikanen toi oman purkin maitosuklaata, 
joka sekin on aikamoisen tummaa, hyvää ja vahvaa. =) 

Kiitos poikanen hauskoista lahjoista! 


21.1.2013

Katseenvangitsija







♥ 

Meillä käväisi Hanin synttäreillä todella taitavia kuvaajia ja salaa toivoinkin mielessäni jotta he ottaisivat kameransa esille ja kuvaisivat jotakin Pikkutalossamme, (silleen: ota kuva, ota kuva, ota -please- kuva!) edes komean ritarinkukan (Hippeastrum) keittiön pöydällämme, mutta ei kukaan ehtinyt hehkuvaa, kookasta katseenvangitsijaa edes huomata. Kait mie olen vain itse tuon nyt ainoan kukkivan kukan aikaansaamassa tainnuttavassa hurmoksessa ja siksi itse sitä tässä hiukan kuvailin... =)

Ritarinkukan neljä kookasta kukintoa painoivat viime yönä kasvin hiukan etukenoon joten leikkasin sen leikkokukaksi maljakkoon. Oikeastaan ritarinkukka kestääkin kauemmin vedessä.

Nyt sitten jälleen salaa mielessäni toivon, että kukkaruukussa köllöttelevään sipuliin ilmestyisi lisää kukkaputkia ja mie saisin ihailtavakseni lisää katseenvangitsijoita. =)



Tammikuun aurinko 
hehkutti ja väritti kukat oransseiksi.


Mitä surevalle sanoisi?





Uusi versio:

Mitä surevalle sanoisi
Kertoisi
  miten suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu
Tänään suru on musta
Huomena harmaan sävyjä
Ensi kesänä
mukanasi kulkee kenties sinisenä
Silti mustia raitoja silloinkin
voi tuntea aaltoina 
yhä tuskaisina
Onko sanoja mulla silloinkaan
Onko milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin vain kuunnella
Olla tässä
Sulle läsnä

-Una Reinman


Minä sitten pidän Jipusta!









...ja Kaija Koosta... =)

17.1.2013

Puutarhastelua





Kauhian monen vuoden takainen ystäväni Tiina
blogin Pionihulluutta ja puutarhaunelmia kirjoittaja 
heitti minua puutarhahaasteella. =) 
Kiitos Tiina! 

Kas tällaisia hän kyseli:

1. Mikä herätti sinussa puutarhurin?
2. Oletko säntillinen puutarhuri, joka työstää järjestelmällisesti projektin kerrallaan vai rönsyilevä rallattelija, jonka päivittäisen reitin voi määritellä matkan varrelle unohtuneiden työvälineiden perusteella?
3.Omistatko kasvihuoneen, huvimajan tai katetun pergolan?
4. Mikä on suhteesi puutarhataiteeseen?
5. Jos hyräilet puutarhassa hyöriessäsi, mitä tai kenen lauluja useimmiten?
6. Suhteesi poikkeavan värisiin kasveihin (kirjavalehtiset, tummat, limenväriset, hopeiset...)
7. Puutarhasi ei olisi puutarha ilman...mitä/ketä?
8. Paras vuorokaudenaika puutarhassasi?
9. Kasvi, jonka aiot hankkia seuraavaksi?
10. Ihanin puutarha, jossa olet käynyt tai josta olet lukenut?
11. Kuva jostakin kohdasta puutarhassasi johon olet erityisen tyytyväinen? 



Ja miun vastauksiani Tiinan haasteeseen:

1. Vaikka en olekaan oikeastaan mistään kotoisin 
niin pidempiaikainen lapsuudenkotipaikkani oli Hollolassa, maaseudulta. 
Maatilallamme oli tietenkin lemmikkieläimiä ja navetassa karjaa ja 
puutarhaa, mansikka- ja kasvimaita talon ympärillä vähintään hehtaari.
Pikkulikasta asti olin mukana kaikissa tilan töissä ja sieltä se rakkaus maahan 
ja kaikkeen kasvavaan on jäänyt. 

Kaiholla muistelen niitä monen monituisia sen pihan omenapuita, 
tienvarren kirsikkapuskia 
ja kevään tuovaa syreenien tuoksua.



2. Olen säännöllisen epäsäännöllinen pihalla puuhastelija, 
joka toivoo että tämäkin piha joskus muotoituisi puutarhaksi. 
Varsin rönsyilevää tämä alkuvaihe luullakseni tosiaan on ollut... 
Tämän pihan kanssa on kaikki niin alussa koska kukaan muu 
ei ollut halunnut tähän puutarhaa koskaan perustaa, 
vaikka itse talo on seisonut paikalla vuodesta 1940. 
Vain pari hassua perennaa olen bongannut tontin aluleelta.
-Mutta että ei edes yhtään omenapuuta... 

Sinkoilen kyllä siksakkia, koska tekee mieli olla kaikkialla yhtaikaa:  
sisällä remontoimassa ja ulkona pihaa laittamassa.
Työvälineitä en kyllä jätä pihalla hujan hajan. 
Emme me jätä niitä talorempassakaan sinne tänne. =)




3. Kasvihuone pihamme perälle tosiaan ilmestyi viime keväänä. 
Pergola on vielä vasta haaveissa ja paperille piirrettynä, 
mutta ei vielä fyysisesti olemassa. =)




4. Kaikenlainen hassuttelu puutarhassa on sallittua. =) 
Rakastan pajupunonnaisia, ja kivillä leikittelyä, istutusten 
ja puiden sijoittelua niin että ne muodostavat yhdessä taiteellisen kokonaisuuden, 
sekä kaikenlaisia puutarhapatsaita kuten keijuja ja enkeleitä ja suihkulähteitä,
mutta puutarhatonttuja ja peikkoja en voi sietää ainakaan omassa pihassa
mutta muut tehkööt niin kuin tykkäävät ja laittakoon niitäkin ihan vapaasti minne vaan. =)




5. Hmmm... mitähän mie yleensä hyräilen? Tottakai siis hyräilen
mutta ehkä mie hyräilen vähän kaikkea mielentilan mukaan. 
Joskus hyräily voi olla joku listahitti, joskus joku vanha biisi jota muistan 
Maman hyräilleen ja joskus saatan huvikseni hyräillä 
hmmm... vaikkapa Venäjän kansallishymniä. =) 
-On muuten voimaannuttava sävelmä! =)



6. Tykkään. Kovastipaljon. 
Kirjavalehtistä heinää olen joskus eräältä ystävältäni saanut pikkuisen palan, 
vienyt sen sitten Mamalleni ja hän antoi puolestaan minulle osasen siitä tänne 
ja se on aivan ihana lisä kukkivien joukossa pelkkinä viirullisina lehtinä. =) 
Viime vuonna meillä kukki limenvärisiä salkoruusuja ja voi että kun 
Mamani näki ne, hän ihan juoksi hakemaan kameraansa autostaan 
kun niin ihastui niihin. =)



7. Pihamme ei vielä todellakaan ole puutarha, 
koska siellä ei ollut ennestään edes yhtä ainoaa hedelmäpuuta 
ja ne jättimäiset muut pihapuut piti turvallisuuden vuoksi kaataa... 
Puutarhamme on vasta raakile. 
Herkkä sellainen. 
Vasta muutaman vuoden kypsytelty ja kasvateltu. <3




8. Kevät ehdottomasti on ihaninta aikaa. 
On suloista katsella, mikä niistä omista, jopa siemenistä asti  
istuttamistani lähtee kasvamaan. <3 
On onni katsella, kuinka maa herää eloon ja 
Ihan sitä aikaa jo tässä malttamattomana odottaa! <3



9. Köynnöskuusama sitten siihen pergolaan... 
Kuusaman tuoksu kesäilloin on muisto lapsuudenkodista 
ja tuoksuna mitä hurmaavin. <3




10. Mamani ihana puutarha hänen kesähuvilallaan
on aivan valloittava paikka vanhoine omenapuineen
monituisine rehevine perennoineen,
suloisine ruusuineen ja monine kärhöineen... 




11. Kuvia sieltä täältä viime kesältä,
myös tekstin linkkeinä... =)

Omat puutarha-aiheiset kysymykseni ovat tässä, 
ken ne haluaa ottaa vastaan: 

1. Mikä sinusta piti tulla isona? 
2. Onko puutarharakkautesi periytynyt joltakulta? 
3. Vaikein kasvattamasi kasvi? 
4. Talvetatko kukkia? 
5. Mikä on mielestäsi lumoavin kukkaistuoksu? 
6.  Mieluisin kukkakimppusi? 
7. Mitä viet tuliaisena puutarhastasi? 
8. Sijaitseeko puutarhasi haasteellisella kasvualueella? 
9. Onko sinulla jo nyt unelmiesi puutarha 
vai onko siihen tavoitteeseen vielä matkaa? 
10. Mikä pihatyö on inhokkisi? 
11. Mikä pihatyö on suosikkisi? =)






Pihalla näyttää tällä hetkellä juuri tältä. 
Aurinko paistaa täydellä teholla lumihankiin niin 
että aurinkolasit pitää ottaa mukaan kauppareissulle. 

Kaunista torstaita kaikille! 





PS: Kiitos Herneelle yllätyksestä. 





15.1.2013

Kielontuoksua ja kesää mielessä


Ihan oikeasti nämä jokainen tuoksuvat 
suloisen hentoisesti kielolle 
ja niin keväälle... 


Hän ei tuoksuile vaan hehkuu.
Punainen ihana ritarinkukka hurmaa keittiössäkävijät.


Varustauduin kahvikupin ja hymyilevän (g)piparin kera 
keräten esille kaikki siemenet yms tarvikkeet, kuvatakseni 
saalissaldoani tällä hetkellä.  


Punaisiin lobelioihin ihastuin kesällä
Saarenmaan reissulla
ja niitä onkin nyt sitten monta pussukkaa
odottamassa kasvukauttaan.




Tsinniaa suositteli eräs mukava fb-ystäväni.
Balsamit ovat mukana kokeilumielessä. 
Anemoniat ovat tuoreita suosikkejani.
Viimevuotisten anemonioiden juurakkomukulatestaus on meneillään. 
Pärjäävätkö a.) paremmin kasvihuoneessa multaan haudattuina 
vaiko b.) kylmävintillä pakkaspussukassa...
-Varmuuden vuoksi niitä nyt on olemassa
ihan uusina juurakkomukuloinakin,
jos kummatkaan talvetuskeinot eivät tepsi.
Kevättä on jo rinnassa...
Pian, ihan tosi pian, pitää hankkia multasäkkejä 
ja se ihana puuhastelu alkaa taas!

PS: 
Huomaa söpöt pikkuruiset multalapioni.


Nuutinpäivä



Niin, eihän se Loppiainen ole, 
joka joulunajan lopettaa, vaan Nuutti. 
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. 

Siellä se pihalla, yhä kiinni kuusenjalassaan, 
meidänkin ihana joulukuusi saa vielä kukoistaa 
niin kauan kuin ikinä pystyy.


Virkattuja lumitähtiäkään en aio vielä poistaa. 
Nekin saavat ikkunassaan yhä loistaa.


Valoa ja lämpöä





 Aurinkoinen talvipäivä 
saa hanget hohtamaan. 
Ensi kesänä tässä kohtaa 
kukoistaa taas villiruusujen valtakunta.




Kun lintulaudan ympärille kietoo palloksi 
kanaverkkoa, pääsevät laudalle vain pikkulinnut. 
Isommat noukkikoot mitä pieniltä laudan alle tippuu. 





Onni on paljon takkapuita 
pakkaspäivän varalle.



Piharuukkuja tammikuussa





Mahonian (Mahonia aquifolium) oksia laitankin tästä lähtien aina 
talvisiin asetelmiin. Ikivihreänä se kestää pakkaset ihan pelkkänä 
oksanakin rapunpielen istutuksessa. 
Murattikin näyttää vielä ihan kelpoiselta, vaikka on jo tammikuu.
Lumilintuni taitaa nukkua...


Calluna, murattia, männynoksia ja auringonpilkettä.