Sanovat, että tammikuu on tulppaanikuukausi.
Ne ovatkin suloisia.
Sopii minulle.
Joko niitä, tai ihan mitä vaan!
Nyt tarvitaan kukkia!
Niillä mieli piristyy!
Tänään ostan kukkia
Ruusuja
Neilikoita
Tulppaaneja
Tai ihan mitä vaan
ja paljon kerrallaan
kotiin tuoksumaan
Tunnelmaa tuomaan
Iloa pirskahtelemaan
Väreillään hoitamaan
Mieltäni ilostuttamaan
Voi miten niitä rakastankaan!
- Una Reinman
#unareinman
#runoilijaunareinman
#kukkaterapiaa
#kukkakaupankautta
Kuva: kuvapalvelu
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Malta mielesi.
Älä vielä vaihda huonekasveille uusia multia
ja isompia ruukkuja!
Odota hetki!
12.1.-24.1. on loistava aika niille toimenpiteille. Samalla voit aloittaa ensi kesän kasvien kasvatuksen. - Niiden, jotka tarvitsevat tosi pitkän idätys- ja kasvatusajan, esimerkiksi kelloköynnökset, pelargonit, keijunmekot ja orvokit näin nyt muutamia mainitakseni, sekä tietty mm purjo, paprikat yms.
Itse mietin, mitä muuta laittelisin keijunmekkojen lisäksi mökkiterassin amppeleihin kesäksi. Ehkä purppuravauloja, koska niidenkin siemeniä on vielä eräältä kesältä hurjasti omasta takaa.
Huonekasveina minulla on mökiltä syksyllä talvikotiin tuotuja, siemenistä kasvattamiani värinokkosia ja yksi inkivääri. Jouluksi ostin pöydälle valkoisen ruukkuruusun, jonka itse paketoin kaupassa kotiinkuljetusta varten lämpimästi, mutta silti siltä suurinpiirtein tippuivat lehdet kun avasin paketin ja ruukun ympärillä olleen vihreän muovireunuksen kotona.
Lisäksi olohuoneen ikkunalla majailee kaksi äidin orkideaa...
Mutta perjantaista alkaen minäkin voin leikellä värinokkosista latvuksia ja tökkiä niitä multapurkkeihin, siirtää inkiväärin himpun isompaan ruukkuun. Saan leikata kuivettuneet oksat jouluruususta joka oli tosiaan paleltunut jo marketissa, mutta nyt tekee onneksi uusia lehtiäkin.
Ennen kaikkea voin taas kylvää kevättä purkkeihin, eli niiden entisten rakkaiden kukkien siemeniä, jotka näen jo sieluni silmillä amppeleissa armaalla mökkiterassilla.
Tänään ihailen niitä huonekasvejani vaan.
Sitä ressukkaa jouluruusuakin.
🌿
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Riisutko tänään joulun pois?
"Ensimmäisinä vuosisatoina ajanlaskun jälkeen loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhla.
Tarun mukaan tietäjät, jotka tunnetaan myös nimillä kolme viisasta miestä tai kolme kuningasta, löysivät loppiaisena Jeesus-lapsen luo seuraamalla tähteä, jota on alettu kutsua Betlehemin tähdeksi. He uskoivat vastasyntyneen olevan kauan ennustettu juutalaisten kuningas ja antoivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsukkeita, sekä mirhaa, eli jumalattaren pihkaa.
Tietäjät olivat kysyneet tietä kuningas Herodekselta ja luvanneet palata kertomaan löytyikö uusi kuningas, mutta matkalla he näkivätkin unen, joka varoitti heitä palaamasta Herodeksen luo ja niinpä he palasivat omiin kotikaupunkeihinsa eri reittiä. Siksi Herodes suuttui...
Varsinkin katolisen kirkon piirissä heidän on yleisesti uskottu olleen kuninkaita. Sen mukaisesti puhutaankin yleisesti kolmesta kuninkaasta.
Protestantit puhuvat mieluummin itämaan tietäjistä.
Länsimaissa vakiintui 700-luvulla käsitys, että heidän nimensä olisivat olleet Caspar, Melchior ja Balthasar.
Espanjassa ja muilla espanjan- ja katalaaninkielisillä alueilla loppiaisen kolmen kuninkaan päivänä järjestetään kaupungeissa kulkueita, joissa kuninkaat ja heidän palvelijansa heittävät lapsille karamelleja. Melchior jakaa lapsille myös koruja ja muuta rihkamaa, Caspar tuo lapsille leluja ja Balthasarin tehtäväksi jää antaa hiilikimpaleita tuhmille lapsille. Tämä perinne elää sulassa sovussa joulupukin kanssa ja tietäjät lahjoineen ja kameleineen ovat myös osa jouluseimeä.
Valenciassa väitetäänkin olevan maailman vanhin Kolmen kuninkaan kulkue.
Italiassa lapset saivat ennen lahjansakin vasta loppiaisena, kunnes joulupukki tuli sekoittamaan kuvioita. Toki perinnettä kunnioitetaan vieläkin ja loppiaisnoita Befana laskeutuu koteihin savupiipuista, tuoden loppiaisen aattoyönä kilteille lapsille lahjoja ja tuhmille hiiliä. (Kts Elena Ferrante, Napoli-sarja!)
Befana oli aikoinaan liian kiireinen lähteäkseen kolmen viisaan miehen mukana kunnioittamaan Jeesuksen syntymää, mutta lupasi tavata nämä heidän paluumatkallaan. Kun Itämaan tietäjät vaihtoivatkin reittiään, noita oli tuomittu odottamaan heitä ikuisesti."
Suomessa Tiernapoika-laulunäytelmä on kolmen kuninkaan muistoa vaaliva perinne.
Nykyään loppiaista pidetään joulunajan päätöspäivänä.
Se on kyllä surku ja sääli. Pitää taas leikkiä oman elämänsä loppiaisnoita Befanaa (ilman hiiliä!) ja kaikki jouluihanuus pitää kerätä pois...
Joulun riisumisessa ei mene yhtään niin kauan kuin silloin, kun puimme kotia jouluiseksi.
Useat siivoavatkin juuri tänään joulunsa piiloon. Pian vain muutamat koristeiden hileet lattialla muistuttavat joulusta ja niille joka vuosi lisääntyville koristeille pitää löytää joku säilytyspaikka...
Epiphany,
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Ps:
Meilläkin on ♡ mökillä kuusi (6 kpl) omenapuuta.
- Ja yksi aprikoosi, pari luumua, monta kirsikkaa, kaksi päärynää, jne... ♡♡♡♡♡
Tuskin maltan odottaa kevättä, että pääsemme
katsomaan miten ne pärjäsivät taas talven...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Joka vuosi sota tekee orvoiksi lapsia kaikkialla maailmassa. Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen lasten hätärahasto arvioi,
että noin 150 miljoonaa lasta maailmanlaajuisesti on orpoja, sodista johtuen.
Maailman sotaorpojen päivä muistuttaa näiden lasten ahdingosta ja koettaa löytää mahdollisuuksia tarjota heille resursseja tähän traumaan.
Nykyaikana sodilla on yhä enemmän vaikutusta siviilien elämään kaikkialla maailmassa.
Lapset ovat erityisen haavoittuvia ja vaarassa, kun hallitusten väkivalta ja sota leviävät tavallisten kansalaisten elämään.
Miljoonat lapset ovat ilman vanhempia sodan vuoksi ja ovat erittäin suuressa vaarassa kärsiä nälästä,
kodittomuudesta ja sairauksista.
Lapset tarvitsevat apua paitsi selviytyäkseen sekä löytääkseen parannusta traumaan, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä.
Ranskalainen järjestö SOS Enfants En Détresse (SOS Children in Need) perusti vuosittain järjestettävän maailman sotaorpojen päivän.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Ekstrovertismi on maailmaa hallitseva voima.
Vähintään 60 % väestöstä on ekstrovertteja.
On arvioitu, että 25 prosenttia väestöstä on introvertteja.
Heitä kuvataan usein hiljaisiksi ja pidättyneiksi. Henkilöiksi
jotka keskittyvät sisäisiin tunteisiin ulkoisten stimulaationlähteiden sijaan.
Introvertit menettävät energiaansa sosiaalisissa tilanteissa,
päin vastoin kuin ekstrovertit. Lähde/Nationaldaycalendar.com
Maailman introverttipäivä on omistettu kunnioittamaan
ihmisiä, jotka elävät hieman eri tavalla, kuin valtaväestö.
Loput ihmisistä ovatkin sitten ambivertteja, jotka nauttivat sekä
sosiaalisuudesta, että yksinolosta.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
.jpg)
Hyvää uutta vuotta!
"Korin punonta on valittu vuoden 2024 käsityötekniikaksi.Taitoliitto valitsi Vuoden käsityötekniikan nyt jo kahdeksannen kerran. Valinnalla halutaan innostaa ihmisiä kokeilemaan erilaisia korien punontatekniikoita luovasti myös uusilla materiaaleilla sekä nostaa esiin perinteisten punontatekniikoiden säilymisen tärkeys osana aineetonta kulttuuriperintöämme. Hyvälle korille löytyy aina käyttöä!
Korin punonta on vanhimpia käsityötekniikoita.Se on syntynyt tarpeesta säilyttää, kuljettaa ja kantaa tavaroita ja materiaaleja. Korin punonnan taito ja tekniikat ovat maailmanlaajuisesti hyvin saman tyyppisiä, niitä on vain sovellettu aina paikallisiin materiaaleihin ja tarpeisiin. Tänä päivänä mestarillinen korin punonnan taito on osin katoamassa, esimerkiksi Suomessa perinteisiä tuohi- ja pärekorien taitajia ei ole enää kovin montaa."
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
♡
Tänään on aika
avata pullo kuohuvaa
Luomaan arvokkuutta
Juhlistamaan iltaa
Nostakaamme siis malja
uudelle alkavalle vuodelle
Ihan uudelle tilaisuudelle
Mitä uutta meille
vuosi tuokaan mukanaan
Kaikkea paljon parempaa
kaikille tahdomme
kun lasimme kohotamme
siemaisten juomaa kuplivaa
toivottaen toisillemme
hyvää uutta vuotta
- Una Reinman
♡
♡
"Juhlista vuoden viimeistä päivää avaamalla pullo kuplivaa ja nauttimalla lasillinen ystävien kanssa. Aidoin tapa juhlistaa päivää olisi juoda samppanjaa, mutta mikä tahansa kuohuviini käy.1890-luvulta lähtien samppanja on tunnettu myös "kuplavetenä" ja 1920-luvulla sitä kutsuttiin yleisesti "kikatusvedeksi"."
Vuoden viimeinen päivä on
Voimme nostaa maljan myös heille,
jotka eivät enää ole kanssamme...
♡
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Jos jouluna sait suklaata,
niin nyt on hyvä hetki nauttia siitä,
mikäli et ole jo kyllästynyt...
Mutta "Englannissa uskottiin 1600-luvulle asti, että lasten rituaalinen hakkaaminen kepeillä viattomien lasten päivänä tuo hyvää onnea ja muistuttaa lapsia kuningas Herodeksen julmuudesta ja lasten kärsimyksestä. Myös Ranskassa lyötiin lapsia, tosin vain niitä, jotka jäivät tuona aamuna liian pitkäksi aikaa sänkyyn nukkumaan. Tämä perinne on lasten onneksi jäänyt historiaan."
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
