Äidit menevät pois meidän luotamme
hiljaa varpaillaan
Me nukumme kylläisinä
rauhallisesti
emmekä huomaa
tätä pelottavaa hetkeä
He eivät lähde äkkiä
He menevät hitaasti
Oudosti
Lyhyin askelin
Hermostuneina
me jonakin vuonna
muistamme syntymäpäivät
Järjestämme heille juhlat
Mutta tämä
myöhästynyt intomme
ei pelasta heidän sielujaan
eikä meidän sielujamme
He etääntyvät
Etääntymistään etääntyvät
Heräten unesta
ojennamme kätemme
heidän jälkeensä
mutta ne osuvat ilmaan
johon on kasvanut lasista seinä
On tullut se hetki
Kyyneleet salaten
me katsomme hiljaisina
Äidit kulkevat pois meidän luotamme
-Jevgeni Jevtušenko-
