28.10.2021

Ruokaisaa kekriä!


 

 



"Kekrin vietolle ei ole ollut tiettyä päivää, 
vaan sitä on vietetty mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän 
välisenä aikana syksyllä, miten missäkin talossa 
saatiin sadonkorjuu valmiiksi.





Kekrinä ruokaa piti tarjota kaikille syöjille,
tutuille ja tuntemattomille.
Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea.
Ruokaa piti syödä yhdeksän kertaa,
eikä sitä saanut välillä korjata pois pöydiltä.





Juhlapöydistä löytyi mm. lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta.

Kekrinä syötiin monia hyviä ruokia, kuten kotitekoisia makkaroita, juureksia, puuroja ja tuoretta leipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa sekä talkkunaa.

Lammaspaisti oli tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat, joilla oli oma erityinen roolinsa kekrin vietossa. 
 Myöhemmin illalla tehtiin paistos
perunoista, lihasta ja makkarasta.


 


 

Päivän mittaan maisteltiin viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Isännän piti humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimitti talon kylvöt, ei saanut olla päissään, muuten sato menisi pilalle. 

 


Kekrin toinen päivä

Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja. Kekripukki oli sarvekas, pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita naisia, saattoivatpa kasvotkin olla peitetyt valkoisella harsolla tai paperilla.
Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä. Koska kenellekään ei saanut kekrinä jäädä nälkä, kestittiin heitä taloissa yleensä hyvin. Jos ei talo meinannut tarjota herkkuja, saattoivat vieraat uhata esimerkiksi uunin rikkomisella.



Esi-isät


Ennen uskottiin, että kekrinä suvun vainajat
tulevat katsomaan,
onko paikat pidetty kunnossa.
Esi-isien uskottiin suojelevan maitaan,
jos heidät pidettiin tyytyväisinä.
Siksi kekrinä esi-isillekin katettiin ruuat pöytään
ja heille lämmitettiin sauna."

//MyHeritage




Kekripukin kuva: Warkaudenlehti 

 

 

Nykyään kekriperinteet
on sijoitettu muihin juhliin 
 
 

Kekri: Kuolleet esivanhemmat tulevat katsomaan, ovatko nuoremmat sukupolvet pitäneet paikat kunnossa. Heille katetaan ruokaa pöytään ja lämmitetään sauna.
Pyhäinpäivä: Edesmenneitä läheisiä muistetaan viemällä heidän haudalleen kynttilöitä.

Kekri: Jokaisen pitää syödä ja juoda enemmän kuin jaksaa. Jos joku jättää vatsaan yhtään tyhjää tilaa, hän vaarantaa seuraavan vuoden sadon. Erityinen juhlaruoka on kekriporsas.
Joulu: Sama.

Kekri: Perinteisiä koristeita ovat olkipukit ja himmelit, jotka symboloivat hedelmällisyyttä.
Joulu: Sama, vaikka koristeiden symbolinen merkitys on unohtunut.

Kekri: Juhlaan liittyy hiljainen aika, niin sanottu kekrirauha.
Joulu: Sama.

Kekri: Nuoret miehet pukeutuivat kekripukeiksi vetämällä päälle turkin ja kasvoille naamarin. He kiertävät taloissa tivaamassa, onko sato korjattu ajallaan.
Joulu: Muuten aika sama, mutta pukki kysyy: “Onko täällä kilttejä lapsia?”

Kekri: Nuoret naiset pukeutuvat päästä varpaisiin valkoisiin ja peittävät kasvot valkoisella harsolla. He kiertävät talosta taloon yhdessä kekripukkien kanssa ja pyytävät herkkuja. Jos niitä ei heru, he uhkaavat rikkoa talosta uunin.
Halloween: Aika sama, paitsi että kummituksiksi pukeutuneiden lasten vuorosanat kuuluvat: “Karkki vai kepponen?”

Kekri: Vanha vuosi päättyy sadonkorjuuseen ja uusi vuosi alkaa kekristä. Vuoden vaihtuessa tehdään taikoja ja ennustetaan tulevaa esimerkiksi valamalla lyijyä.
Uudenvuodenaatto: Sama. Tosin nykyisin valetaan tinaa.

Kekri: Kekrinä kuljeskelevien vainajien joukossa saattoi olla pahantahtoisiakin henkiä. Heidän karkottamisekseen oli viisasta polttaa tulia. Myös kekripukki poltetaan.
Pääsiäinen/juhannus: Kokkoja poltetaan. Pääsiäisen alla liikkuvat pienet trullit ja noidat.  //Talonpoikaiskulttuurisäätiö




 PS: 

Nämä pienet olkipukit muistuttavat meitä Kekristä.


Talonpoikaiskulttuurisäätiö on pyrkinyt vakiinnuttamaan kekrin uudestaan suomalaiseen juhlaperinteeseen. Vuodesta 2009 saakka toiminut Kekristä kansanjuhla -hanke edistää omista perinteistämme nousevaa syysjuhlaa, jonka keskiössä on lähiruoka, yhteisöllisyys ja mystiikka. 


Vinkki: 

Jos et vietä Kekriä, voit valmistaa tällaista juhlallisempaa ruokaa pyhäinpäiväksi. 









 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


♥ Kommentoi tähän jotakin. ♥