Joskus on päiviä jolloin ei yksinkertaisesti maistu mikään muu ruoka, kuin jokin ihana samettinen keitto.
Keitto lämmittää ja lohduttaa.
Keiton kanssa sopii leipä, tumma tai vaalea, ihan sama. Pätevä kokkailija leipoo itse sen leivänkin jonka keiton kanssa tarjoaa. Leivän kanssa keitosta tulee täyttävämpää...
Paitsi jos keitto kuuluu alkupaloihin jolloin sen ei kuulukaan olla täyttävää...
Tänään onkin
Toinen ajatus,
mikä meitä tänään lämmittää
on Villapaitapäivä.
Helmikuuhan on perinteisesti vuoden kylmintä aikaa. Älä palelluta itseäsi, jos sinulla on vaatteita kaapissasi...
Teemapäivä kannustaa kaivamaan kaappeja ja etsimään oikeasti lämmintä päälle, koska talvella ei kuulukaan sisätiloissa tareta t-paidalla ja sortseilla.
Vai onko sinun villapaitasi vasta tekeillä...
*********
Tänään on myös maailman syöpäpäivä
Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin,
mm tuolla...
Kaikilla meillä on
lähipiirissämme
hän, joka selvisi siitä
VOITTAJANA
tai hän, joka juuri nyt
taistelee sen kanssa
ja tarvitsee VOIMIA
tai ehkä hän,
joka ei selvinnytkään,
vaan kulkee nyt muistoina mukana...
-Una Reinman
PS:
Joku jossain on saivarrellen väittänyt, ettei syöpää sairastava joutuisi taistelemaan elämästään syövän kanssa!!!???Millä perusteella hän voi väittää näin?
Olen nähnyt läheltä sellaisen ottelun, ja kyllä se taistelua oli...
Siinä on kyse mitä rankimmasta henkilökohtaisesta taistelusta. Sairastuneen koko keho, jokainen elävä hermopääte, jokainen lihas, solu, ja verihiutale olivat sotatilassa ja pahasti alakynnessä aikaa vastaan, raakaan viholliseen nähden, joka jo salaa oli esivalmistellut kohteessaan mahdollisimman suurta tuhoa...
Sellaisen ottelun lopputulosta ei voi edes etukäteen aavistaa...
Voi vain toivoa ja uskoa...
Jotkut rukoilivatkin...
Mutta niin vaan kävi, että hän hävisi taistelunsa... =/
Kyllä.
Me saamme käyttää sitä termiä.
Me taistelemme syöpää vastaan, kaikin mahdollisin keinoin!
Lääketiedekin on taistelua.
Kemiallista sellaista.
