12.9.2019

Järvenpäässä tuttu kasvi Kalevalasta






Syksyinen valo on jotenkin 
herkempää ja hellempää 
kuin hellekesän raju valo. 





Syksy maalaa jo varovasti 
lehtiin värejä... 








Täällä kävimme poikien, Satusen ja 
Hanin kanssa piipahtamassa...



Koivujen rungot ilta-auringossa 
hohtavat lohduttaen 
koti-ikävää potevaa... 




Muistin väärin, Sanoin pojille 
ja Hanille näitä kallan kukan marjoiksi... 
Oikeasti kasvi on nimeltään Suovehka, ja nämä ovat sen marjoja. 

Vehka edustaa luonnossamme  trooppista vehkakasvien heimoa. Monet suomalaiskotien suosituimmista huonekasveista, kuten kirjo-, viiri- ja huonevehkat, peikonlehti ja flamingonkukat ovat sen lähisukulaisia ja varsinkin kukinnossa on samaa näköä.


Kukinnon iso, valkoinen tukilehti nostaa sen viehättävyyttä ainakin ihmisen silmissä.

Kukista kehittyy meheviä marjoja, jotka kelluvat helposti uusille kasvupaikoille. Vanhemmiten marjat hajoavat, sillä siemenperien erittämä lima paisuu vettyessään ja murtaa lopulta kuoren paljastaen siemenet.

Tahmean liman avulla siemenet saattavat takertua esimerkiksi vesilintuihin ja päästä uusille kasvupaikoille. Vehka levittäytyy paitsi siementen, myös helposti katkeilevien juurakonkappaleiden avulla. 

Vehkan kaikki osat marjoja myöten ovat myrkyllisiä, erityisesti juurakossa on myrkyllisiä yhdisteitä joiden koostumusta ei kaikilta osin tunneta.

Keitettäessä tai kuivattaessa myrkyt kuitenkin häviävät ainakin valtaosin ja vehkasta onkin tehty pula-aikana sekä karjan rehua että leipäjauhojen jatketta.

Juurakon ravintoarvo voi olla hämmästyttävän hyvä ja vehkan onkin sanottu olevan parasta hätäravintoa, mitä Suomen luonnosta voi saada.

Vehkan juurakkojen keräämisestä on maininta jopa Kalevalassa. Kun Ilmarinen ryöstää Pohjolan nuoremman tyttären, tämä valittaa joutuneensa ”suolle karpalohon, vehkahan vesiperälle”. Vehkan upottavat ja kosteat kasvupaikat ovat kieltämättä usein hankalakulkuisia: vehka on raatteen ja kurjenjalan kanssa merkittävimpiä vesistöjemme umpeenkasvattajia.

Teksti ja kuva: 


Tänään on Migreenipäivä josta olen kertonut tuolla:
http://hallatar.blogspot.com/2018/09/migreenipaiva.html?m=1












2 kommenttia:

  1. On luonto niin ihmellistä...tuo miten kasvit käyttävät eläimiä hyväkseen levittääkseen siemeniä....ja nuo ihanat valkoiset koivunjen rungot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤️❤️❤️❤️❤️

      Kyllä, maailma on ihmeellinen. ❤️

      Poista


♥ Kommentoi tähän jotakin. ♥