22.2.2018

Hildan päivät









Älkää sekoittako häntä Hilmaan, joka on eräänkin kirjan sankaritar. Nyt on kyse Hildasta. Kukaan ei oikeastaan edes tiennyt miltä hän näytti. Hän oli vaan jäänyt luoksemme lapsuuden kotikotiin asumaan jostakin Suomi-filmistä. Hän vaan oli. Meidän syntipukkimme. =)



Vähän väliä tuli tilanteita, jolloin Hilda ei ollut muistanut tehdä töitään. Hän oli unohtanut joskus kanalan luukun auki yöksi. (Huijui!) Samalla kasvihuoneen ovi oli jäänyt levälleen. Ei hän ollut muistanut kerätä possuille vihantaa. Ei ollut tuonut pirttiin puita pakkasella tai oli kolannut pihan epämääräisesti. Ei hän keitellyt meille kahviakaan. Itse joi ja jätti kahvipannun pesemättömänä liedelle. Jääkaappiin hän ei hoksannut tuoda maitoa. Joku muu sai sitten tehdä työt kun Hilda vaan jossakin haaveillen hymyili, hyräili ja viilaili kynsiään.
Rontti Hilda!

Se sama Hilda lähti minun mukaani kun muutin aikoinaan pois kotoani. Hilda unohteli tiskata poissaollessani. Hilda ei jaksanut pedata sänkyäni. Imuria hän tuskin tunsi. Silitettävien vuori suureni. Aina Hilda lusmuili jossain ihan muualla.

Käydessäni Maman luona viime viikolla, Mama tokaisi Hildan unohtaneen hänen luonaan taas jotakin. Mie siihen, että meillä Hilda unohtaa edelleen tiskata! Aina Hilda on humputtelemassa jossain muualla! Onkohan hällä liikaa palveluspaikkoja? Haukannut liian ison kakun?


-Ihan kelvoton otus, Mama tykkäsi.
-No niin on!
-Pitäskö sille jo huomauttaa tästä? Voi Hilda...!




Kukaan ei oikeastaan vieläkään tiedä, miltä Hilda näyttää. Voisin kuvitella lisää, jotta ehkä Hilda yhä kulkee kuin rätisevän filminauhan takana kellertävän mustavalkoisissa vaatteissaan ja esiliinassaan, heilauttaa kultaisia kiharoitaan ja nauraa välillä heleästi vieraillemme:
-Kyllä maisteri on sitten mahdoton!
Ja katoaa kengät kopisten jonnekin muualle. Ehkä teille? 


**************************


Esikoisen ystävä ihmetteli kerran, mikä ihmeen nainen se on joka käy teillä välillä auttelemassa? Onko se joku sukulainen? 
Esikoinen ihmetteli suuresti kysymystä kun eihän meitä kukaan vieras kyliltä koskaan auttele... 
Kun selvisi että kyseessä oli Hilda, Esikoinen naureskeli ja kertoi Hildan olevan äidin ja mummon mielikuvistusolento. =) Haha!
No ei se nyt ihan niinkään ole, mutta menköön se selitys. =) 


Kun Esikoisen ystävä sattui Ruotsin reissullaan näkemään Hilda-kaupan ja siellä tämän pienen kissamaisen Hilda-pussukan, ja hän osti sen tuliaiseksi minulle. Kiitos vain.


**************************


Tänään sattuukin olemaan Hildan nimipäivä. 
Kakun olisin hänelle leiponut 
mutta Hilda on jälleen jossain omilla teillään... 
Ehkä nimipäiviään viettämässä ja 
jätti taas kaikki kotityöt minulle... =) 

Voi sitä Hildaa... 














4 kommenttia:


♥ Hei! Jätä puumerkki käynnistäsi! ♥