5.1.2018

Seikkailua Milanossa





Menimme Milanoon paikallisjunalla Tapaninpäivänä 
ja junassa oli vain muutaman ulkomaalainen 
matkustaja meidän lisäksemme. 






Kaikki kunnon italialaisethan lähtevät joulunviettoon 
ja kaupungit tyhjenevät, niin kuin olemme 
jo muilla matkoillamme huomioineet.











Vaelsimme melkein tyhjiä suurkaupungin katuja 
ristiin rastiin ja kaikkialla olivat kaupat ja kahvilat 
kiinni ja ihmisiä vain harvakseen. 







Kaikki kaupunkiin jääneet ihmiset olivatkin 
täällä Galleria Vittorio Emanuele II:lla. 






 Milanolaiset ovat kattaneet kävelykadun lasilla 
jo 1800-luvulla ja meillä Suomessa 
ei tällaista osata 2000-luvullakaan. 






Gallerian kaunis kuusi oli jo joulukuvissa 
mutta ei kai haittaa jos se vielä täällä vilahtaa? 









Kun astuu ulos toisesta päästä Galleriaa, 
ollaankin jo Duomon aukiolla.  





Täällä Duomo di Milanon ympärillä oli 
myös runsaasti ihmisiä. 
Varmaankin lähinnä turisteja... 









Duomon lähellä oli myös jonkinlaisia myyntikojuja joista 
bongasin tällaisen. Hani ei antanut minun mennä kysymään 
onko siellä kopissa ketään suomalaista. 

Yhtään muuta tätä kieltä puhuvia 
emme nimittäin nähneet emmekä kuulleet 
koko matkan aikana.  






 Vittorio Emanuele II:n patsas sijaitsee 
myös Duomon aukiolla. 
Kyyhkyset olivat valloittaneet sen 
ja patsaan jalustan. 


 

 


 Koetin kuvata Duomon patsaita. 
Meidän piti mennä sen katolle kuvaamaan mutta 
väkimäärä yllätti enkä enää halunnutkaan Duomon katolle... 
Sääkin oli aika harmaa kuvauksen kannalta.  






Joku kovin iholle pyrkivä koetti päästä lähelle 
minua kun kuvasin Duomoa... Hani 
valppaana alkoi lähennellä sitä lähentelijää, 
ja selvisimme säikähdyksellä. 



Minun Mr Crohnini ilmoitteli välillä olemassaolostaan ja oli ihan pakko alkaa etsimään vessaa tuolta kaupungista jossa kaikki oli joulun ajan kiinni. Tuntui mahdottomalta. Sattumalta viimein kaiken toivon heittäneenä miltei törmäsimme avoinna avoinna olleeseen pizzeria-kahvilan tyyppiseen paikkaan ja sen terassiin, ja meidät suorastaan kiskottiin sisälle, vietiin yläkertaan istumaan ja tuotiin ruokalista eteen, vaikka ilmoitimme että tahtoisimme vain jotain juotavaa.

Mies tilasi kaksi tavallista kahvia ja vesipullon ja minä sain kysyttyä missä olisi vessa. Se löytyi. Oli melkein yhtä kamala kuin Comojärven rannalta bongaamassamme kahvilassa: ruskeaa haisevaa löllöä lattialla pöntön ympärillä johon kengät jämähtävät kiinni, vessapaperi lojui siellä mömmössä, vessanrinkiä ei ollut, (niin kuin ei ollut Comojärven kahvilassakaan!) valoja ei tullut, ja jos onnistut jotain saamaan tuollaisessa paikassa aikaan, (crohn kyllä pelästyi tässä vaiheessa) ei ollut myöskään saippuaa, eikä mitään mihin käsiä olisi kuivannut...!

Miten upeissa kahviloissa voi olla niin eläimelliset saniteettitilat? (oo, taitaa eläimilläkin olla puhtaampaa, anteeksi!) Ja Crohnin kanssa ei saisi saada mitään pöpöjä, vatsatauteja jne... Eli puhtaus on tärkeää. No, kaikkialla ei kai ole... Onneksi takintaskussa on hätätilanteita varten wc-paperia.

Kiskoin käsilaukusta esiin heti desinfiointipyyhkeitä kun tuolta (kylmän) manalan kaltaisesta paikasta pääsin.
Kaksi outoa kahvia oli saapunut pöytään. Pikkuruinen kuppi jossa tilkka jotain harmaata, ei maitoa, ja isompi kuppi 1/3 täynnä vaaleanruskeaa jotakin, ei maitoa. Ja 1,5 litran pullo vettä? Jonkun muun tilausko?

Mies lähti puolestaan etsimään WC:tä vaikka pelottelin häntä... Miehillä on ykköshätäkin helpompi kuin meillä naisilla. Itse koetin saada kysyttyä tarjoilijalta, oliko tämä muka meidän tilaus? Nyökkäys. Koetinpa saada sitten meille turhaan maitoa kahveihin tai mitä ne nyt olivatkin mutta tarjoilija vaan näytti käsimerkein alakertaa?
Pitäisikö kupit kantaa alakertaan? Naistarjoilija toi samalla pöytäämme tarjottimen jossa oli muutama kuivuneen näköinen palanen jotakin leivonnaista.
- Tiramisua, hän suositteli suutaa suipistellen ja sitruunatorttua ja jätti ne meidän pöytäämme, ja lasitkin saimme vedelle. Maitoa ei kuulunut...
Joimme siis lasikaupalla sitä pullovettä ja maistoimme leivonnaisia. Kumpikin niistä oli paremmat päivänsä nähnyt ja mie vaan siemaisin makua lusikasta ja Hanikaan ei kauaa niitä lusikoinut. Meillä oli pääasiana ollut se wc. Misut ja tortut tulivat pöytäämme tilaamatta ja yllätyksenä.

Lähdimme alakertaan, jossa menimme tiskille jossa oli jo äänekkäitä asiakkaita jonkin konfliktin kanssa. Saimme oman kuittimme ja kauhistuimme! Lasku oli ihan järkyttävä! Kävi ilmi että paikka laskutti mm jo siitä että istuimme sisällä tuoleihin.
- Teki mieli mennä ja hakea ne tuolit mukaansa, koska me taisimme juuri maksaa ne.

Jonkin aikaa poispäin kalliista kamalasta vessapaikasta käveltyämme näimme kerjäläisen joka puhui englantia. Hani vastasi hänelle ettei meillä ole enää rahaa kun läheinen ravintola ryösti meidät. Kerjäinen puhkesi välittömään nauruun. Ehkä hän oli muiltakin kuullut samaa. No, ei mekään muuta voitu kuin nauraa. Aina pitää ainakin kerran höhliä reissussa...

Kotona Hani otti selville, että tuohon paikkaan oli moni muukin varsin tyytymätön. Pitäisi aina siis reissullakin, ennen ruokapaikkaankin menoa, katsoa Googlesta.

- Google tietää kaiken, niin kuin majapaikkamme omistajanainen tokaisi. 


Milano jouluna 2017.


Vielä joulunakin voit 
löytää punaisia ruusuja  
Francesco Hayezin patsaan 
jalustan luota.








 Katunäkymiä... 





Liian (naur) lyhyet housut ovat siis ensi kesänä 
miesten muotia. Niitä (ha-ha) risahousujakin 
näkyi paljon katukuvassa...







Mainontakin voi olla laadukasta...




Tätä kuusta piti kuvata mennen 
tullen kun se vaihtoi väriä. 
Nyt se on violetti.


Nyt se vaaleanpunainen, jne... 






Katujen ylellisiä joulukoristeita. 





Joulukatu Milanolaiseen tyyliin.



Erään jyhkeän, jopa 
pelottavan näköisen oven 
koristelua Milanon joltakin kadulta. 

Onko hän enkeli 
vai paholainen? 




Paikallinen sähkökaappi 
on saanut hienon asun. 



Seinäkoristeita.  


Ennen kuin tuli pimeää, 
me lähdimme paikallisjunalla 
pois. En siis nähnyt jouluvaloja 
loistossaan. 

Seuraavan kerran saavuimme 
Milanoon poislähtöpäivänämme, 
suoraan autonvuokraamoon 
kentän laidalle. 

Opel corsa oli ihan ok auto. 
Sopivan pieni kulku-
neuvo mm Lago di comon 
kapealle rantatielle. =)






9 kommenttia:

  1. Kuvaamisen kannalta autio kaupunki on kyllä paras mahdollinen vaihtoehto. Ellei sitten halua niitä ihmisiä kuvata.
    Olipa teillä kahvilakokemus. Joskus olen taivastellut suomalisia naistenvessoja, joissa paperia on yltympäriinsä. Valtaosa on kuitenkin niin siistejä, ettei mitään huolta.

    VastaaPoista
  2. Italiassa tosiaan laskutetaan aina "pane e coperto" eli leivästä ja kattauksesta, sitä ei voi olla "tilaamatta". Ja vessat on tosiaan usein sellaisia, että ei vapaaehtoisesti sinne haluaisi.

    VastaaPoista
  3. Ihania Milano-kuvia! Tuttuja paikkoja, paljon uuttakin, ja todella hiljaiselta tuo suurkaupunki näyttää useimmissa kuvissasi. Me emme tainneet käydä Milanossa missään kahvilla tms., mutta muualla Euroopassa ja varsinkin Venäjällä vessat ovat olleet kyllä useimmiten todella ala-arvoisia kahvilan/ravintolan muuhun tasoon nähden. Omavarainen täytyy olla, että selviää...

    VastaaPoista
  4. Olipas episodi tuo vessa-reissu..:) Oliko tuolit kauniit...olisit vaan napannut mukaan...:)

    VastaaPoista
  5. Kiitokset kommenteista kaikillen!

    Mie valitettavasti usein tarvitsen yleistä vessaa.
    On kurjia sellaisia ollut ihan kotimaassakin, Lahdessa mm...

    Kaikkein karmeimmat yleiset vessat oli Madeiran saarella. ;)
    Jossain ei ollut edes ovea... mistään muusta puhumattakaan.



    Katerahastus on tosiaan espanjassa ja italiassa totta joissain paikoissa,
    ei toki aina ja kaikkialla,
    mutta tämän paikan laskun suuruus hipoi kyllä pilviä. ;)


    Hannele, muovituolit... ;)



    VastaaPoista
  6. Onpa upeat kuvat, erikoiset pilvenpiirtäjät, mutta on se hieno maakin, kiva oli katsella noita kuvia.

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia. Olen halunnut käydä Italiassa, saa nähdä toteutuuko toive joskus 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me emme halunneet majoittua ihan Milanoon vaan etäämmälle jossa on rauhallisempaa. Siksipä
      majapaikkamme oli tästä vajaan 40 kilometrin päässä.
      Milanossa vain pistäydyimme yhden päivän seikkailun verran. =)
      Tässä siis kuvia siitä seikkailusta.

      Toivon sinun toiveesi toteutuvan.

      XXX

      Poista


♥ Kiitos kommentista! ♥