Translate

1.1.2018

Lago Di Como







Como-järvi oli yksi reissumme tutustumiskohteista. 
Vuokra-auto alle ja matkaan kohti sumuisia vuoria 
ja usvan peittämää kaunista järveä. 






 Oikeasti täällä on niin kaunista ettei ihme 
että julkimotkin ostavat täältä asuntoja
ja huviloita itselleen.





Sumu teki maisemat 
ihan epätodellisiksi.
Kuin olisimme 
olleet 
keskellä fantasiaelokuvaa...







 Luulen, että nuo linnut ovat merimetsoja.
Merimetsolta puuttuu rasvakerros sulistaan
joten sen pitää välillä kuivatella siipiään.


Varmaan sateessa kastuneen enkelinkin
pitää kuivata siipensä ennen kuin se
voi jatkaa matkaansa... 





Ja vuoret ylttyivät taivaaseen asti.





Vuoret ovat 
samaan aikaan 
pelottavia ja turvallisia. 

Vähän niin kuin merikin...






Purjelaivat 
odottivat 
tuulisia 
poutapäiviä.




Jouluvalot 
odottivat iltahämärää
näkyäkseen kansalle.




 Silmäni rekisteröivät kukkakaupan 
mutta jalkamme kulkivat sen ohitse... 




Suklaan ystävänä 
silmäni löysivät 
suklaatehtaan.
- Pienen sellaisen. 

Suklaapuotia en nähnyt!
Ehkä se sijaitsi 
toisella puolella salmea, jonne
reittimme ei ehtinyt...




Italialaisen talon kuvajainenkin 
on kaunis.






Veden ääreltä löysin ehkä
vuoden viimeisen ruusun
sillä elettiin jo joulukuun viime
päiviä ja vuodesta 2017
oli vain rippeet jäljellä.







Muurissa kasvoi oreganoa.
- Ihan valtoimenaan! 
Kätevää pizzanpaistajalle.

Meillä sitä kutsutaan hassusti
mäkimeiramiksi.
- En yhtään tiedä miksi...





Lentokone oli virittänyt
juhlaviirin taivaalle. 



 Kieseistä 
oli hevonen 
karannut 
joululomalle...




Tuonne yläkerran asuntoon
olisin voinut muuttaa.
Kukkapurkkeja laittaa
aurinkoa katsomaan 
parvekkeellensa...
Olisi pitänyt poiketa 
kysymään
olisiko asunto vapaana...



 Maisemia lumihuippuisten vuorten 
ja Sveitsin eteläpuolelta,
joulurauhassa uinuvasta laaksosta.





Italialaisia näkymiä.
 Työtä, luonnon aistillisuutta
ja uskontoa...




 Kellot olivat hiljaa.
Mikään ei rikkonut
laakson rauhaa...




Maisema 
nukkui silmiemme alla. 
Tuuli nukkui vuorilla. 
Ihmiset kodeissansa. 
Ihan varmasti pinnan alla 
kaikki kalatkin olivat unessa.  

Ei sittenkään! 
Jostain kuului naurua 
ja juhlintaa!


Monessa talossa 
olivat silti kaikki ikkunaluukut 
tiukasti kiinni ja usva vartioi 
hipihiljaa niiden takana.  



Jää hyvästi kaunis järvimaisema. 
Ehkä jonakin päivänä taas tapaamme. 



Ja sinulle lukijani 
toivotan onnellista 
alkanutta uutta vuotta. 
Tässä vuodessa 
on 365 tilaisuutta.