8.1.2018

Haudanhiljaisuus





Vuosia sitten kävimme äiti-Mamani kanssa Caprin saarella  hautausmaalla ja se kokemus oli jotain aivan erityistä. Etelän maissa kaivattu vainaja on esillä kuvana hautakivessä tai -paadessa, kukat olivat tuoreita ja monella haudalla paloi ikuinen liekki. Äitini löysi saaren ulkomaalaisten hautausmaalta paaden, jossa oli sivukuva nuoresta naisesta, joka oli äitini mielestä minun näköiseni. Se hautausmaa oli täynnään valkoista marmoria. 
Kaikki oli häikäisevän vaaleaa ja hyvin kaunista. 



Tällä pohjois-Italialaisella hautausmaalla pääväritys oli tummanharmaa graniitti. Varmasti viereisten vuorten ansioista. Täälläkin paloi ikuisia liekkejä, hautakivissä oli kuvia ja kukat olivat tuoreita. Käyntimme aikana tuotiin uusia kukkia hautapaasille sekä lipastomaisille hautasijoille, joiden kukkienvaihto onkin astetta haasteellisempaa, koska siinä tarvitaan tikapuitakin...

Hautausmaalla kävely tekee mielen hartaaksi. Kaikenlaisilla hautausmailla siis. Olen usein samaan aikaan kävellyt kotomaassakin hautausmailla, kun muut ovat olleet paikallisissa kirkoissa syystä tai toisesta. Itse kirkot ovat usein aika painostavia paikkoja, joissa ei edes ilma liiku, joten niissä en oikein viihdy. 

Mutta surevien tarhat houkuttelevat minua 
sitäkin enemmän luokseen. 



Vanhemmilla haudoilla oli enemmän 
uskonnollisia elementtejä...
Niin kaunista ja samalla hyvin surullista. 





Kaipaavien suru on suunnatonta.







Uudemmilla haudoilla oli vain kukkia.  
Näin jouluna vaikkapa 
kauniita jouluruusuja. 
 



 

Sotien aikoina ei ole ollut varaa 
kuin pieniin kiviin eikä niihinkään 
ole mahtunut paljoakaan kirjoitusta.














6 kommenttia:

  1. Minulla on olut tapana käydä aina ulkomaanmatkoillani hautausmailla.
    Siellä korostuu kansan kulttuuri ja uskonto, se kauneus ja hautapaasien pyhä olemus.
    Henkilön kuva on aina tärkeä osa hautaa.
    Kiven takana on usein lukittu holvi, jossa pidetään huoltotarvikkeet, kukkavaasit ja pesuharjat.
    Hautakiviä pestään ja huolletaan, kukat vaihdetaan viikoittain ja pääsiäisenä (tai henkilön kuolinpäivänä) siellä viettää välillä koko suku päivänsä juoden ja syöden.
    Kreikassa olen nähnyt varmasti kauneimmat haudat, mutta upeita löytyy täälläkin.

    Kiitos tästä postauksesta ja kaunista talvista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Susanna. =)

      Kyllä, kävimme me espanjalaisellakin hautausmaalla. Parillakin sellaisella.
      Mallorcalla oli kaunista, valkoista ja mielettömästi kukkia.

      Poista
  2. Mielenkiintoista nähdä eri kultturien hautausmaita. Kivasti sanottu tuo 'surevien tarhat' :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Huopalintu

      Hautausmailla pitää olla vain hyvin korrekti kameransa kanssa.
      Siksi paljon jää kuvaamatta.

      Poista
  3. On koskettavaa kulkea hautausmailla ja nähdä eri maiden hautakulttuuria. Jos niillä onkin omia erityispiirteitään ehkä kaikille on kuitenkin yhteistä valtaisa kaipuu ja kauneus. Itselleni hautausmaalla käyminen on ollut monessa elämänvaiheessa tärkeä osa suruprosessia. Usein olen myös miettinyt, miten paljon sinne mahtuukaan rakkautta ja muistoja.

    Kiitos koskettavasta ja kauniista postauksesta Una. ♥

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥