Translate

3.9.2017

Lahti by night







 
Kävimme syyskuun ensimmäisen päivän iltana katsomassa 
saisimmeko auringonlaskukuvia Lahden Ruoriniemestä, 
Vesijärven rannalta.



 
 Vähitellen ilta alkoi hämärtymään 
ja taivaalle suli kultaa. 



Pilvet uivat kultaisessa hetkessään. 


Naismeloja lähti liikkeelle lähirannasta. 
Muutama muu kuvaaja otti kuvia vain tuosta 
auringosta, sen ollessa vielä suuri, 
ennen kuin se hyppäsi metsän taakse. 
Kuvaajat olivat tyytyväisiä kuviinsa 
ja lähtivät pois. 
Minusta taivaan näytelmä nyt vasta 
alkaakin... 


Me kuvailimme niemessä vielä jonkin tovin kunnes 
vilkutimme pilvilinnulle ja päätimme vaihtaa 
kuvauspaikan Lahden satamaan. 


 
 
 Sataman suunnasta Ruoriniemi on kuin 
hotellialue Vesijärven rannassa. 

Olemme aina olleetkin sitä mieltä että 
sopisi juurikin

Hiivatehdas saisi mennä 
muualle haisemaan. =) 

Sen rakennuksia voisi 
hyväksikäyttää komean 
kylpylän rakentamisessa. 
 
 


Meloja lähestyi myös satamaa... 
Hänellä olikin kaunis taivas 
melontaretkellään. 
 


 Ruoriniemi alkaa tummua. 

Kun asuimme tuolla suunnalla, 
rakastin tällaisia iltaruskoja. 
 
 


Minulla oli ihan ikävä 
näitä kultaisia hetkiä. 
 


Siinä katsellessamme parvi hanhia 
lensi veden yllä kohti rantaa. 
 

 
 Ne melkein juoksivat 
lopun matkaa veden päällä. 
 


 
 Siihen ne sitten jäivät rupattelemaan 
ja järveltä saapuvaa laivaa odottamaan. 
 


 
 Suomenneito sieltä saapui satamaan 
ja kuulimme sen kuulutuksen jossa toivottiin 
matkustajat tervetulleiksi pian takaisin. 
 


 
Myös saunalautta rantautui 
sataman suuntaan. 
 


 
Yksinäinen sorsa piti kovaa pärpätystä 
rannalla. Tuntui että se esitti uhmakkaita 
haasteita koko luomakunnalle. 
Meillekin? Kaipa niin. 
 




Kävelimme sataman aallonmurtajalla ja 
napsimme sibbeladosta, eikä kun 
Sibeliustalosta kuvia järven puolelta. 

Iltarusko kultasi sen kaikki sadat
järvenpuoleiset ikkunalasit 
kultaisiksi... 

Kukahan muuten pesee kaikki
nuo ikkunat? Onneksi en minä. 
Se on minusta tylsä työ! =D 



 
Puolikas kuutakin köllötteli taivaalla. 
Se selkeästi seurasi auringon matkaa 
kohti länttä, maapallon toisen puoliskon 
aamun avausta katsomaan. 
 



 
Meille saapui jo yö. 
Tämä nuoripari oli juhlatuulella. 
 




 
Joku muukin oli ollut juhlistamassa 
kai syyskuun alkua? 
 


 
Satamassa oli Tivoli. 
Se tulee aina Lahteen liian aikaisin 
keväällä kun on vielä kylmä,  ja 
liian myöhään syksyllä kun tarvitsee 
jo miltei toppatakkeja... 
Niin nytkin. 
Tosi kylmä tuuli kävi järveltä. 

Todellakaan ei tehnyt mieli 
mennä tivoliin... =)  
 
 


 
Tivolin kurpitsavaunuja... 




 
Poislähtiessä Sibeliustalon seinässä 
oli mielenkiintoinen heijastus 
Tivolin maailmanpyörästä. 







 
Kotimatkalla halla peitteli peltoja hyytävään
halaukseensa. En saanut siitä hyvää kuvaa 
koska Hanin mielestä ei ollut paikkaa johon 
auton olisi voinut pysäyttää. 

Semmoinen Lahti by night -reissu.