Translate

2.7.2017

Autiopihalla nyt






Tämä lintunen luritteli meidät tervetulleiksi 
katsomaan mitä autiopihalle kuuluu. Jos 
klikkaat hakusanaa Autiotalo, voit nähdä 
millaisia rakennuksia vuosia sitten tällä 
pihalla olikaan... 

Pysähdyimme jättikuusen luo ja ihailimme 
pihan rauhaa, sieltä täältä pilkistäviä 
akileijoja, puistokaunokkeja, unikkoja ja 
ihania ruusuja. 





Päätin tulla syksyllä keräämään 
siemeniä akileijoista, 
- jos asumme silloin vielä täällä. 




Niitä oli pihalla monen värisinä. 




Korkeastakin heinikosta akileijat 
pistivät päänsä esiin, 
kohti aurinkoa. 


 Villiruusuko tämä lienee? 




Autiopihan vaaleanpunaiset 
ruusut olivat 
miltei jo kukkineet. 


Onneksi pääsin tuoksuttelemaan 
näitä loppuja ihanuuksia. 





 Unikot kallistelivat pitkien varsiensa 
varassa nojaillen tuulen mukaan 
itään, länteen, 
pohjoiseen ja etelään.



Tämäkin oli tehnyt 
melkoisen koukeroisen 
varren ja jättimäisen kukinnon. 





Jossain kerrottiin ihan hiljattain että 
päivänliljoja voi syödä. 
Itse olen kuitenkin oppinut 
sen olevan myrkyllinen kukka. 



Ei nyt ihan kaikkea 
sentään tarvii 
laittaa suuhunsa. 
Syö salaattia vaan. 


En söisi. 
Mie vaan ihailen. 





Autiopihan luonto 
on alkanut ottaa 
oman 
tilansa takaisin... 




Nokkoset olivat miun pituisia... 
Tuolla täytyi pitää varansa 
sortseilla kävellessä. 



Ojanpientareella soivat sinikellot. 
Lapsena niitä kaikkia 
sanottiin kissankelloiksi. 



Tämä nyt kuitenkin on harakankello,
Campanula patula, muinaistulokas. 
 

Kissankellot ovat sellaisia vaaleansinisiä, 
umpiokelloja ja niitä on jopa viisi eri alalajia: niittykissankello, 
tunturikissankello, lapinkissankello sekä metsäkissankello 
ja pohjankissankello.  
Ja se jättimäinen kellokasvi luonnossa on 
kurjenkello. 

Onpa niistä kurjista tykätty kun niiden mukaan 
on paljon kukkiakin nimetty... 
On ainakin kurjenpolvea, 
kurjenmiekkaa, 
kurjenkelloa ja
kurjenjalkaa... 
Onko vielä muuta?