2.7.2017

Autiopihalla nyt






Tämä lintunen luritteli meidät tervetulleiksi 
katsomaan mitä autiopihalle kuuluu. Jos 
klikkaat hakusanaa Autiotalo, voit nähdä 
millaisia rakennuksia vuosia sitten tällä 
pihalla olikaan... 

Pysähdyimme jättikuusen luo ja ihailimme 
pihan rauhaa, sieltä täältä pilkistäviä 
akileijoja, puistokaunokkeja, unikkoja ja 
ihania ruusuja. 





Päätin tulla syksyllä keräämään 
siemeniä akileijoista, 
- jos asumme silloin vielä täällä. 




Niitä oli pihalla monen värisinä. 




Korkeastakin heinikosta akileijat 
pistivät päänsä esiin, 
kohti aurinkoa. 


 Villiruusuko tämä lienee? 




Autiopihan vaaleanpunaiset 
ruusut olivat 
miltei jo kukkineet. 


Onneksi pääsin tuoksuttelemaan 
näitä loppuja ihanuuksia. 





 Unikot kallistelivat pitkien varsiensa 
varassa nojaillen tuulen mukaan 
itään, länteen, 
pohjoiseen ja etelään.



Tämäkin oli tehnyt 
melkoisen koukeroisen 
varren ja jättimäisen kukinnon. 





Jossain kerrottiin ihan hiljattain että 
päivänliljoja voi syödä. 
Itse olen kuitenkin oppinut 
sen olevan myrkyllinen kukka. 



Ei nyt ihan kaikkea 
sentään tarvii 
laittaa suuhunsa. 
Syö salaattia vaan. 


En söisi. 
Mie vaan ihailen. 





Autiopihan luonto 
on alkanut ottaa 
oman 
tilansa takaisin... 




Nokkoset olivat miun pituisia... 
Tuolla täytyi pitää varansa 
sortseilla kävellessä. 



Ojanpientareella soivat sinikellot. 
Lapsena niitä kaikkia 
sanottiin kissankelloiksi. 



Tämä nyt kuitenkin on harakankello,
Campanula patula, muinaistulokas. 
 

Kissankellot ovat sellaisia vaaleansinisiä, 
umpiokelloja ja niitä on jopa viisi eri alalajia: niittykissankello, 
tunturikissankello, lapinkissankello sekä metsäkissankello 
ja pohjankissankello.  
Ja se jättimäinen kellokasvi luonnossa on 
kurjenkello. 

Onpa niistä kurjista tykätty kun niiden mukaan 
on paljon kukkiakin nimetty... 
On ainakin kurjenpolvea, 
kurjenmiekkaa, 
kurjenkelloa ja
kurjenjalkaa... 
Onko vielä muuta? 


 






5 kommenttia:

  1. Kissankelloina minäkin nuo muistan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kissankellojahan ne olivat aina. =D

      Poista
  2. Autiopiha jo sanana on hieno. Hienoja vanhoja istutuksia oletkin kuvannut.
    Minäkin upotin nenäni jokaiseen villiruusuun maalla, ja mummun vanhoihin juhannusruusuihin. :) Ruusujen, varsinkin niiden villien tuoksu, sateen jälkeen on huumaavan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihassa oli ennen autiotalokin mutta se purettiin ensimmäisenä kesänämme täällä. Piha sijaitsee ihan naapurustossa... Talo oli kaunis, neljine terasseineen ja kävin kuvaamassakin sitä ja
      pihan navettaa jne... ihan pian kaikki purettiin ja piha on
      villiintynyt villiintymistään ja suurin osa kukkivista on levinnyt siemeninä tai juuriversoina ympäri pihaa.
      On siellä pensaitakin, mm kerrattu syreeni, juhannusruusuja, vaaleanpunaisia suviruusuja ja noita villiä ruusuja joiden kukat kellottavat jossain kolmen metrin korkeudella.

      Omenapuita on joku käynyt kaatamassa pihasta. =(
      Niitä oli parikymmentä alunperin.
      Pihassa on myös valtava tammi jonka poikasia kasvaa siellä täällä
      sekä hirmuisen suuri kuusi jonka alle mahtuisi melkein meidän olohuone...
      Kuusen alla voisi pitää puutarhajuhlia.

      Haaveilen aina lottovoitosta kun menen tuohon autioon pihaan
      kamerani kanssa. Rakentaisin kaksikerroksisen talon terasseineen
      takaisin ja rakastaisin sitä pihaa. <3


      Poista
  3. Luultavasti pihaan kuitenkin tulee jossain vaiheessa kerrostalo tai kolme sellaista koska tontti on suuri... =(

    Siinä poistuvat perennat, ruusut, ihanat puut jne...

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥