Translate

12.5.2017

Viimeinen päivä Espanjassa










Hani lupasi aiemmin, 
ensimmäisen kerran Retiron puistossa käydessämme 
että palaisimme katsomaan olisivatko ne
 miljoonat ruusunnuput 
 kenties Vapuksi auenneet. 

Siksipä ajoimme metrolla Retiroon aamupalan jälkeen,
jonne sadat, jos ei tuhannet muutkin olivat saapuneet 
viettämään lomapäiväänsä. 






Ne miltei kaikki miljoonat 
ruusut olivat puhjenneet kukkaan! 


On siellä vielä nuppujakin, jotta 
ruusuja riittää pidempäänkin. 


Uskon että ruusupuistossa kukkii 
koko vuoden aina jokin lajike. 


En voinut lakata kuvaamasta... 


Yleensä vältän ihmisten kuvaamista 
blogiini, jotta kukaan ei hermostuisi, 
mutta nyt en voinut välttyä ihmisiltä... 


Oikeastaan ihmiset tuovatkin eloa 
puistokuviini. 


Kauniita ihmisiä kauniiden 
ruusujen kera. 


Monet ihmiset näyttivät onnellisilta. 
Hekin varmaan rakastavat ruusuja.  


Itsekin olin onnellinen kun olin 
vielä saanut nähdä tämän ihanan 
ruusupuiston näin kukassaan! 




Hani meinasi jo väsyä ruusuihin. 

"Kun on nähnyt yhden kukan, 
on nähnyt ne kaikki", sanoi Hani. 
- No höpsis, vastasin minä. 


Jossain vaiheessa hän huokasi 
onneksi ensi viikonloppuna pääsevänsä 
kuvaamaan ralleja! Hah.
- Siis samaa autoa monesta eri kulmasta, 
kuinka tylsää, ruusuihin verrattuna. 
Minun mielestäni se menee niin että kun 
on nähnyt yhden autokuvan, se riittää! =D   


Hän ei haluaisi lainkaan kuvata ihmisiä, 
ja sai yllättäin kutsun kuvaamaan 
ihmisiä eräisiin sukuhautajaisiin... 






Palatkaamme ruusupuistoon... 








Rakastuin tähän paikkaan! 


Vappu picnicimme Retiron puistossa. 
Juustoja, pähkinöitä ja pieni kuohari, 
gluteenittomia keksejä 
ja hedelmiä...




Kahvia kaupungilla. 

Kahvi on aina yllätys. 
Se tuodaan joko lasissa 
tai kahvikupissa, se on joko 
kauheaa tai melkein juotavaa, 
sellaista kahvipuuroa 
tai kahvismoothieta. 

Mutta se piristää 
pitkäksi aikaa. 
Tuosta saattaa tulla 
riippuvaiseksi...






Illalla menimme kiinalaiseen syömään. 
Ensin ravintola oli tyhjä mutta jälkeemme 
sinne saapui omistajien maanmiehiä ja naisia.  



Olen aina kaikista dokkareista, elokuvista jne 
ymmärtänyt kiinalaisten olevan pidättyväisiä,
hyvin hiljaisia ja hillittyjä. - No eivät he ole. 
Ravintolan yli 30 juopuvaa kiinalaista piti niin 
mahdottoman kovaa meteliä ettemme 
enää kuulleet toistemme puhetta. 


Siksi söimme nopeasti, saimme laskun 
ja onnenkeksit ja ne luettuamme lähdimme. 
(Alempi on miun...)  
Piti alkaa pakkaamaan matkalaukkuja. 
Aamulla olisi aikainen herätys lentokentälle 
odottelemaan ja lentämään sinne 
missä toukokuussakin vielä sataa lunta.



Niin loppui reissu jota oli jo 
puoli vuotta hissukseen suunniteltu. 
Hani vaihtoi työpaikkaakin puolisen 
vuotta sitten ja samalla menetti talvilomansa 
samoin pitkän kesälomansa ja siksi hän on 
tehnyt pitkää päivää töissä saadakseen 
ylimääräisiä tunteja reissun verran. 
- Ja muutama tuntihan joka kk menee 
Sipilälle ihan ilmaiseksi... =(  



Kotiin palattuamme nukuin omassa pedissäni 
melkein kellon ympäri. 
Kylässä hyvä, kotona paras. 
Veljeni oli hienosti hoitanut kotiamme 
poissaollessamme ja kukatkin olivat
täällä kasvaneet sillä aikaa.
Kiitos veliseni! <3