3.5.2017

Madridin huhtikuu





Olin niin odotellut lentokoneen oven aukeamista siitä saakka kun se Suomessa laitettiin kiinni. Jokaisella kansalla on oma ominaistuoksunsa joka tekee meistä ainutlaatuisia. On aina jännittävää hengittää uuden paikan ilmaa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa se ei ollut erityisen erilainen leyhähdys, vaan miltei tuttu, kaivattu. Meren suolainen tuoksu. Espanjalaisten tuoksu on makean mausteinen, merellinen, seassa ripaus sikaria ja savuavaa avogrilliä. Saavuimme sen maan pääkaupunkiin 18.4.2017 iltana. Uusi kaksiviikkoinen matkaseikkailumme Hanin kanssa alkoi. 



Taksin ikkunasta havaitsimme melkein jokaisen lehtipuun kukkivan.


On mielenkiintoista tavata uusia puita joiden nimiä ei tiedä.


Syreenikin kukki siellä parhaillaan. 

Hani jutteli hurjaa vauhtia ajavan kuskin kanssa espanjaksi jolloin kuskin pää kääntyili taaksepäin, molemmat kädet toisinaan irti ratista vilkkaasti elehtien ja naureskellen. Minua vähän hirvitti ja unohdin välillä hengittää kun tuijotin eteenpäin ikään kuin se olisi laimentanut mahdollista kolaria, jota ei onneksi tullut. Huh. Kuski opetti Hanille kuinka säätila kuuluu oikeasti todeta. Oli kuuma. Hotellin pihassa kuski tiputti taksasta kymmenen euroa pois. Mutisin Hanille ettei hän saa enää istua taksissa takapenkillä vaan tästedes kuskin vieressä niin voi tarvittaessa vaikka ohjata autoa, jos kuskilla on molemmat kädet ilmassa, mutta Hani vaan naureskeli.







Madridissa alkoi hämärtää heti sinne saavuttuamme. Hotelliin päästyämme oli jo pimeää. Huone oli muuten ok, paitsi emme nähneet ulos mistään. Ei ollut parveketta, ikkuna avautui sisäpatiolle, neljännen kerroksen korkeassa kerrostalossa. Kävimme vielä katsomassa hieman lähiseutua ja nukuimme tukkeina aamukuuteen. Tai minä nukuin kuuteen ja Hani seitsemään. Suomessa kello olisi ollut tunnin enemmän.
 Huoneessa oli vedenkeitin ja murukahvia joten siitä saimme oivat aamukahvit, 
(kotonahan juon aina lempeää murukahvia) täällä vaan maidon sijaan maitotiivisteen kera. 




Peti on aina jännittävä yllätys, millainen se kulloinkin 
kussakin hotellissa on. 

Tässä hotellissa vuode oli ihmeen ok 
vaikka tästäkin runkopatjasängystä puuttui se petauspatja
Mihin he ne aina hukkaavat? Usein joudumme selkä kipeänä niissä jousissa nukkumisesta pyytelemään erikseen petaria. 
- Tai laittamaan kaikki kaapeista löytyvät 
huovat lakanan alle pehmittämään alta kuultavia jousia.
Runkopatjan ikäkin pitenisi jos siinä
pidettäisi petaria
! Petarin alta olisi lisäksi helpompi kiskoa peittokin irti.
Tuon paksun patjan alta kun kiskot peittosi pois niin samalla lähtevät 
myös lakanat.Tyynyt olivat ihan uudet ihanuudet.
Vaikka oli miulla taas se oma tyynykin mukana. =) 


Lähdimme kiertelemään lähellä sijaitsevaan El Retiron puistoon, El Parque del Buen Retiro, joka on avattu yleisölle jo vuonna 1868. Sitä ennen se oli kuninkaallisten ajanviettopaikka. Puisto on kooltaan aika massiivinen, 140 hehtaaria! Me näimme näin äkkiseltään puistosta vain murto-osan. Pienen sellaisen.
Madridin nähtävyydet sivulla kerrotaan: Puisto on suosittu paikka viettää sunnuntaipiknikiä, ja performanssitaiteilijat esittävät esityksiään vilkkaimmilla alueilla.
Ihanat hevoskastanjatkin kukkivat valtavin kukin ja suuria olivat itse puutkin! Aivan mahtavia!
Eväsnyyttiin on ainakin pakattava murkinaa koko päiväksi, sillä kyseessä on valtava viheralue: jos puiston kaikki 15 000 puuta haluaisi jostain syystä halata läpi, niin siihen menisi kahdeksan tunnin työpäiviä paiskien kolmisen viikkoa!  -Serranon perhe-






Retirossa on paljon patsaita ja muistomerkkejä ja tässä kuvailen yhden sellaisen, Monumento a Cuban yksityiskohtia. 
Ylimpänä monumentissa seisoo lihaksikas nainen 
hedelmäkoria hapuillen. 


Patsaan jalustassa on mm tällainen laivan keula...


Jalustassa on yllättävän pelottavan näköisiä delfiinejä.
Hani tiesi kertoa delfiiniä ennen vanhaan pidetyn pahana eläimenä.
Vesi altaassa ei ole kuulemma juomakelpoista. =D 


Jalustan liskoja ja jättiläiskilpikonnia.



Retiron puistossa on 102 -vuotias osasto ruusuille, La rosaleda del Retiro, jossa käyntihetkellämme oli miljoona, miljoona, miljoona ruusunnuppua sekä avonaisia ihania ruusunkukkia joiden kauneus soi lohtua apealle sielulleni.




Hieman vielä ruusuja. 


Lisää ruusupuistoa...


Kuin myös...


Joko on liikaa ruusuja? 







Eihän ruusuja voi olla koskaan liikaa! 



Rakastan puistoja!
Ja kukkia! 


Eikö olekin hurmaavia shampanjanvärisiä 
teeruusuja?

Hani lupasi että tulemme tänne vielä 
uudelleen katsomaan auenneita ruusuja
ennen kuin reissumme loppuu. 




Ja mustarastaitakin rakastan!

-Minne sinä menet, 
sinne menen minäkin! 


Kävimme välillä runsaalla brunssilla ilmastoimattomassa pikku kahvilassa. Huh. Oli 26 astetta lämmintä, eli ihan selkeä kesä ja helle. Kaupungissa oli pölyistä ja meitä aivastutti vähän väliä. Haimme apteekista antihistamiinia ja rakkolaastareita ja lepäsimme hieman hotellissa, jaksaaksemme vaeltaa vielä toiseenkin puistonosaan mustarastaita kuuntelemaan ja sen koreita puita ihailemaan. Sinne lähdimme T-paidoissa, ilman aamuisia takkejamme. On se uskottava lämpömittaria, vaikka kotomaassa edellisenä päivänä olisikin täristy toppatakeissa. Helsingissä oli lähtiessä 7 astetta pakkasta. 

Silti paikallisilla oli useilla vielä untuvatoppatakki päällään. 
Kai he katsovat kalenteria eikä lämpömittaria. 
Miten lämmintä pitää olla että espanjalainen 
heittää toppatakin pois? =) 


Mustarastasuros vie rakkaalleen kukkia.
Miten romanttista! 
A wink, a wink! 




Kristallipalatsi, Palacio de Cristal, oli upea ilmestys. Se on valmistunut 1887.

Sen avarissa ja valoisissa sisätiloissa järjestetään nykyisin vaihtuvia taidenäyttelyjä. Kulttuurihenkistä miljöötä täydentää palatsin viereen kaivettu puiden ja veistosten ympäröimä tekoallas. -Serranon perhe-




Tämä oli alunperin syy miksi halusin Retiron puistoon. Oli ilmestys. Valtava ja vaikuttava. Ihastuin ikihyviksi. Hanikin suostui kerrankin kuvattavaksi. =)


Tässä joku muu mieshenkilö koetti kuvata lammen 
mustaa joutsenta. Minäkin yritin sitä kuvata mutta se 
laittoi koko ajan pään siiven alle. Sillä oli kai siestan aika.






Siinä siis tarinan alkua. 
Reissutarina jatkuu huomenna... 



















9 kommenttia:

  1. Puistoja ja ruusuja ei koskaan elämässä ole liikaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiin! Olen IHAN samaa mieltä! =D

      Poista
  2. Niin kuin eräs viisas nainen on sanonut
    "Kukat ovat sielun laastareita."

    SS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww SS! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
      En nyt tiedä onko hän niin kovin viisas... =D

      Poista
    2. Kyllä hän on... ja on myös enkeli valepuvussa ❤️

      SS

      Poista
  3. Voi ihme tätä maailmaa, kuinka se on monitahoinen ja kaunis! Nauttikaahan! Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Niin Leila, reissu oli siis kaksiviikkoinen ja alkoi jo 18.4. eli täällä olen jo kotomaassa ja kotonassa ja pöytäkoneemme äärellä katselemassa mitä parista tuhannesta kuvasta laittaisin esille tänne blogiini... =)

      Mutta kiitos, oli se ihan ihana seikkailu kaikkinensa.
      Näimme taas paljon uutta.

      (Suorastaan palelen nyt täällä Suomessa!)



      Poista
  4. Kiitos tästä matkasta, jolle meidät veit..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... kiitos, kiitos, mutta tämä oli vasta alkua. =D

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥