Luotijunalla Sevillaan

22.4.2017:

Madridista matkustimme luotijunalla miljoonien oliivi- ja sitruspuiden ohi kohti Sevillaa, 

josta vuokrasimme auton ja viilletimme kohti Osunaa. Sevillan kaikki hotellihuoneet 

olivat varattuja. Kuva on Madridin rautatieasemalta.

Ylimmän kuvan vanhat oliivipuut on kuvattu Osunassa.

Emme tienneet Sevillassatähän aikaan juhlittavan Expo-92:n
25 v juhlaa. Siksi sattumalta majapaikaksi valikoitui Sevillan Osuna. 

Aiomme kuitenkin ajella takaisin Sevillaa katsomaan hetimiten, 

mutta nyt ensin etsitään se hotelli. 

Jo ennen reissua Hani varasi vuokra-auton jonka ei 

pitänyt olla italialainen eikä ranskalainen, koska 

Hani ei niistä pidä. Auto oli kuitenkin 

- yllätys, yllätys - Fiat... 

Eikä Hani tykännyt. Yhtään. =)

Kieltämättä tämä oli kaikissa ylämäissä 

vähän tahmea ja hidas. Vähän kuin
minun entinen fiiattini joskus... =) 

Osunan kaupunki olikin viehättävä pieni - tai mikä pieni - kun täällä asuu 

enemmän ihmisiä, yhteensä 19000, eli kuin omassa nykyisessä kotikaupungissani. 

Autoja tuntuu olevan aivan liikaa sillä kadut ovat kapeat ja kävelylle tarkoitetut 

korkeammat kaistaleet ovat 40 cm - jopa 20 cm! Yöksi kaikki kadut täyttyvät autoista... 

ja roskapusseista... Muuten on todella siistiä! 

Joku nähtävästi vie yöllä ne roskapussit pois.

Tämä näky oli kuin paluuta menneille 

vuosikymmenille... 

(Jos karsii mielessään nuo ilmalämpö-

pumput pois katukuvasta. )

Täällä on paljon siistimpää kuin Madridissa. 

Joku mamma on aina harjan ja sihvelin kanssa puhdistamassa katua 

ja kävelyreittiä. Yhtään kukkaruukkua tms ei talojen seinillä 

tai ovilla ole tai edes voi olla koska katu on NIIN kapea... 

Ainoastaan meidän hotellimme oven edessä on kaksi kookasta 

kukkaruukkua siksi ettei siihen parkkeerattaisi autoa... 

Parvekkeilla sentään oli hieman kukkiakin. 

.

Hotelliksemme varattu paikka oli kuitenkin hieman pettymys, sillä jo 

hotellihuoneen ovella havaitsin että ilma oli tunkkainen ja haisi homeelle :( 

Päätimme kokeilla yhden yön miltä siellä tuntuisi nukkua...Olimmehan 

kuitenkin ehtineet antaa pesupalveluun hotellille meidän likaiset vaatteemme. 

Hotellihuoneissa ei voi oikein pestä mitään pyykkiä koska ei voi ripustaa 

minnekään mitään kuivumaan.

Unohdin sen vanhan kikkani kotiin, eli parin metrin pätkän narua ja muutaman 

pyykkipojan kotiin joten täällä ei saa mitenkään minnekään mitään kuivumaan. 

Ei muuten, mutta kun vaatteet meinaavat loppua. 

Hotellissa oli plussaa että sinne oli kerätty paljon hienoja taideteoksia esille 

silmien iloksi. Tämä härkätaistelutaulu on yksi niistä. 

Vaelsimme illalla kaupoissa ja etsimme ruokapaikkaa. Täällä ruokaravintolat, tavernat 

ja tapaspaikat aukeavat vasta iltakahdeksalta. Olimme aamulla juoneet murukahvia 

ja syöneet minun gluteenittomia digestive-keksejäni, juna-asemalla söimme 

eväsbanaanit ja joimme kokikset ja se oli päivän ainoa ateriamme siihen mennessä. 

Kuvan ravintola oli ainoa upea, mutta sekin sattui tuona päivänä olemaan suljettuna. 

Menun hinnat olivat senverran tähtitieteellisiä ettemme enää 

menneet norkoilemaan tuonne portille uudestaan.  

Oli siis jo kova nälkä. Löysimme vain grillin jonka ruokaa oli aika hurjaa...
(Tuon kauhistuksen saa isommaksi klikkaamalla, mutta varoitus, se saattaa
olla aika järkyttävä näky. =) )

Miun katastrofiannokseni jäi syömättä. Tuo piti olla hampurilainen,
mutta se oli kauheaa, jotain pehmeää niljakasta säilykelihaa tms... 

Hani ehti syödä tuon kannen ennen kuin äkkäsin 

kuvata meidän "ruuat". Omansa hän söi 

urheasti, nälissään kun oli. 

Minä söin mieluummin perunalastuja joita täältä saa kaikkialta, 

kaikenkokoisissa pusseissa, ja banaania. Mikrouuni olisi hyvä idea 

hotellihuoneeseen. Saisi lämmittää kaupan mikroannoksia. 

- Perunalastuihin tuli kyllä jossain kohdin kyllästys... 

Löysimme me sentään hedelmiä! 

 Kaksi kiloa mansikoita maksoi alle kaksi euroa! 
Niilläkin voi elää. =) 

Kylpyhuone taitaa olla se paikka joka täällä on homeessa. Laattojen raot ovat tummia 

huoneen alaosista... Minun paukkuva sängynpäätyni "vaiennettiin" digestivekeksieni 

pakettipahvilla, en muuten uskaltaisi kääntää siinä yöllä kylkeäni tai Hani heräisi 

omassa sängyssään. Tyynyt ovat pitkät pötköt kovaa vaahtomuovia. Onneksi miulla 

on se oma tyyny, mutta Hani ei ottanut tyynyä mukaan...!

Kassakaappi ei toimi, joten pidämme passit mukanamme.

Ikkuna ei aukea, mutta se on jällen sisäpatiolle, katetulle, edes tähtiä en voi katsella...

Kurkunpäähän käy jokin. Otamme antihistamiinia. Aamulla olemme viisaampia...

Onneksi tässä hotellissa on aamupala joka kuuluu hintaan.

Ilmoitimme että toivoisin gluteenitonta aamupalaa. 

Osunan kaupunkia. Nuo ruskeat kookkaat rakennelmat hallitsevat kaupunkinäkymää valkoisten talojen seassa. Toinen on yliopisto ja toinen jokin hengellisempi rakennus. Kaukaa katsoen ne näyttävät yhdessä jonkinlaiselta linnalta. Korkeammalla olevan kaakelein koristelluin tornein varustellun yliopistorakennuksen ympärillä on pätkä ikivanhaa kivimuuria, jonka vierestä löysin hauskan pienen litteän ja pyöreäksi lohkoutuneen kiven. Se saattaa olla joskus kulunut muuriin. Otin sen matkamuistokseni Osunasta. Sieltä kaupungista ei mitään muuta fyysistä muistoa tullutkaan.

Kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitsee

 roomalaistyyppinen louhittu jättimäinen rakennelma,
jossa käsittääksemme suoritetaan mm arkeologisia tutkimuksia.
Kuvasin aitaverkon läpi mitä rakennelman pihalla näkyi.

(Lisään itse paikan kuva sitten kun ensin pyydän
Hanin kuvista sellaisen... )

Hassuja lintuja Osunan korkeimmalla paikalla. 

Yksi linnuista löysi ruokaa ja toisen juoksivat 

sen perässä sinne tänne haluten apajille. 

- Äiti on sanonut 

että jos on karkkia 

pitää antaa muillekin!!! 

Kieltämättä kaunis näköala. 

Poispäin Osunasta...

Iltaruskotusta hotellin ulkopuolella. 

Huomenna seikkailu jatkuu... 

Lähdemmekö muualle vai jäämmekö?