31.8.2016

Lahdelman lintuja




Vaikka vedet ovat jo auringonpaahteen 
puutteesta johtuen viilenneet, ei 
silkkiuikkua näyttänyt palelevan. 

Sen kaveri oli sen verran ujo että 
sukelsi pinnan alle heti 
aina kameran huomatessaan. 





Lahden Ruoriniemeä viime sunnuntaina poutasäässä 
iltapäivällä kun taivaalla leijaili 
tyypillisiä elokuun pilvihattaroita. 

Käväisimme kameroiden kanssa Kankolan uimarannalla 
ihailemassa hieman Vesijärveä. On ikävä välillä 
veden ääreen kun asustaa nyt täällä toisessa kunnassa 
kuivalla maalla. 

Tuon järven molemmin puolin me ennen asuimme 
Hanin kanssa, hän tällä rannalla ja minä lapsineni vastarannalla. 


 Hanhet katselevat 
jo etelän suuntaan. 

Lentomatkathan ovat uuvuttavia, 
joten ennen matkaa pitää tankata 
kunnolla että jaksaa lentää.

Kyllähän kaikki jonnekin päin 
lentomatkanneet sen tietävät.





 Sorsat viettivät leppoisaa siestaa kolmeen pekkaan. 
Minusta ne eivät piitanneet tippaakaan vaikka 
ihan vierelle menin niitä kuvaamaan. 
Taisivat olla tottuneita linssi...sorsia? =) 





 Kun käännyin poispäin ne kaikki kolme 
lähtivät seuraamaan minua, vaikka 
varoittelin etteivät ne saa noin helposti 
lähestyä ihmisiä, varsinkin kun sorsan-
metsästyskausikin alkoi. 
Ne eivät kuunnelleet, paapattivat vaan 
ja tarpoivat perässäni. 




 Tämä oli kaikkein rohkein ja se istui miltein kenkien 
päällä. Luuliko että pullaa olisin tuonut?




 Tai sitten se vaan todella tykkäsi 
olla kuvattavana. =)





Tällä yksilöllä oli kutinaa vähän 
siellä sun täällä. Sitä kirputti.  
Ja kovasti!







Vastarannalla Lahden maamerkkejä: 
radiomastot ja hyppyrimäet... 





30.8.2016

Vaahtokarkki pelastaa sadepäivän





Tänään on Vaahtokarkkipäivä
vieläpä paahdettujen sellaisten 
päivä. Nam.

Minusta ne kyllä ovat ihan 
tuollaisenaan parhaita, 
ilman kaakaota 
tai liekityksiä.   
 

  ♥
  ♥





Nämä pehmokarkit 
pelastivat jo 
meiltäkin muutaman 
sateisen päivän... 
  ♥


29.8.2016

Aniliinit anemoniat





Tämän kesän kruunuvuokot eli mieluummin anemoniat 
ovat nyt tässä. Neljä kappaletta kukkivia kukkia. 
Juurakoista ei muuta herunut.
Tosin on kasveissa vielä nuppuja,
jos ennättävät aueta.. 



Nämä anemoniat kasvoivat samassa 
mutta sulassa sovussa 
ruukussa malabarinpinaatin
sekä timjamin kanssa. 



Kun pinaatit alkoivat taustalla kavuta 
korkeuksiin, vuokot aukaisivat terälehtensä auringolle.

Pinaateista enemmän
hieman myöhemmin... 


Terassin suojassa niiden olikin turvallista 
palvoa aurinkoa. 

Kiitos tästä kesästä 
aniliinit anemoniat. 




Yksinäisen ystäviä




Siellä se ihanuus on vielä 
mutta ihan kohta se lähtee 
etelään 
ja minulle 
tulee niin ikävä... 

Pihalla puuhaillessani, 
kitkiessäni mansikkapenkkiä
tai maalatessani piharakennuksia, 
on lähelläni ollut tällainen,
pieni ihana, peloton punarinta.


Se seuraa touhujani joskus ihan likeltä, 
mutta eipä sitä kameraa ole käsillä silloin kun 
keikkuu tikkaiden varassa maalaamassa 
seinää tai kun kitkee rikkaruohoja. 

Yläkuva on jo vanhempaa perua.
Tässä pihassa kun pesii joka kesä 
iloksemme punarintapariskunta. 

Niiden liverrys on suloisuutta. 
Samoin kuin vähän kauempana 
pesivien mustarastaiden laulukin...



Tässä muutama sumuinen
tuoreempi kännykkäräpsy 
ihanasta pikkukaverilintusestani.



Siellä se pikku Robin lavojen päällä seuraa
piharakennusten seinänmaalaustaukoani.
Nyt nekin on siis virallisesti
huoltomaalattu kaikki,
tältä kesältä. 

Lavat olen nostanut sivuun maalauksen tieltä, 
en suinkaan niistä mitään askarrellakseni.
Nou, nou, ne ovat meillä tallessa vain siksi, 
että polttopuukuorma on hyvä kipata niiden 
päälle, josta klapit kannetaan sitten 
puuliiteriin ja lavat menevät takaisin
odottamaan seuraavaa työpaikkaansa. 



Ja kun meinaan napata kottikärryt, 
on ihana Robin myös siellä odottamassa 
mitä tehtäisiin seuraavaksi. 

Niin että jos luulette että itsekseni pihalla juttelen 
niin jollekin eläväiselle mie yleensä. 
Jos en perässäni seuraavalle varikselle, 
niin punarinnalle, kulkukissalle, 
siilille tai ketulle... 

No joo, tai puille, kukille, 
tai jopa tuulelle... 








28.8.2016

Asioita joita talvella tulee ikävä





Rakensin omista kesäkuvistani 
seikkoja joita minulle tulee ikävä, 
kuten vapaata virtaavaa vettä eri muodoissaan, 
järvissä, joissa, lammissa, meressä. 



Jäätelöä helteessä syötynä. 
Varsinkin jos mustikkahillosta 
on muodostunut eteerinen ruusu... 



Apilantuoksua...
Kaikenlaisia kukkaniittyjä... 


Herkkää horsmanpunaista... 



Harmaiden metsämökkien auringossa 
paistattelevia seinämiä...


Sateenkaaria... 




Perhosia... 



Itsekerättyjä kukkapuskia... 




Vihreydeltä tuoksuvia polkuja metsän siimeksessä, 
puidenlehtien havinassa ja linnunlaulussa...




Kesäkenkiä avojaloissa... 




27.8.2016

Sydämeni on Italiassa





Keskiviikkona Italiassa maa järisi, 
taloja sortui, ihmishenkiä menetettiin. 
Runneltu alue on kohdannut satoja 
jälkijäristyksiä jotka aiheuttavat 
tuhoa yhä. 

Italian maanjäristyksen raunioista 

on löytynyt satoja kuolleita. 


Kaunis

sininen planeettamme 

on toisinaan 

arvaamaton... 

 

Meillä Suomessakin tuulee
hurjasti. Maapallomme on
nyt hurjalla päällä. Varokaa
puita ja kaikkea muutakin
joka voi lentää ja 
kaatua tuulen ja Rauli- 
myrskyn mukana...


Kuva: My Italy

Suomen luonnon päivä





Suomen luonnon päivää vietetään elokuun
viimeisenä lauantaina.

Vietä päivä 
 luonnossa, 
t: Luontoon.fi.

Tee vaikka linnunpönttö! 
Niitä ei ole koskaan liikaa.

Miljoona linnunpönttöä -kampanja kannustaa suomalaisia lahjoittamaan Suomen luonnolle erityisen lahjan sen merkkipäivänä 27.8. – ripusta linnulle pönttö!
Syksy on hyvä aika tehdä linnuille pönttöjä. Esimerkiksi pöllöt valitsevat pesimäreviirinsä jo syksyllä, ja loppukesän pöntöt ehtivät talvehtivien tiaisten yöpaikoiksi. Pöntöt myös auttavat lintuja selviytymään ankarasta talvesta.
Suomen luonnon päivästä on tavoitteena tehdä 10 000 pöntön päivä. Voit ilmoittaa toimivat rekisteröimättömät pönttösi Miljoona linnunpönttöä -kampanjan sivuilla tai ripustaa uuden pöntön. Helpot ohjeet linnunpöntön rakentamiseen löydät täältä.
Voit myös osallistua pönttötalkoisiin. Metsähallitus järjestää pönttötalkoot 19 luontokohteessa ympäri Suomea. Etsi kartasta lähin talkoopaikka tai perusta omat talkoot täällä. Täältä taas löydät ohjeet talkoiden järjestämiseen.




Luomutiloilla on tänään 
avoimien ovien päiviä. 



Tästä kartasta voit 
etsiä tapahtumia 
lähistöltäsi 
tälle päivälle. 




Syksyn pääväri on ehdottomasti violetti.
Sitä on luonnossa ja pihoilla
eri sävyinä. 




¸.•*•..¸.☆ 







26.8.2016

Elokuun amaryllis




Hippeastrum rosa 


Toukokuussa ulos istuttamistani amarylliksistä 
eli ritarinkukista puhkesi viimein kukkaan 
jättimäinen sipuli lohenpunaisine jättikukkineen.

Se oli jo kesän toinen amaryllis,
heinäkuussa kukkineen ihanuuden lisäksi. 
Pari vuotta sitten terassilla kukki
heinäkuussa valkoinen ihastus. 



Nostin ruukun ennen kukkaputken avautumista sisään
etteivät tuulet ja sateet katkoisi terassilla 
pitkänhuiskeaa putkiloa. 

Sisällä lämpöisessä se aukesikin muutamassa 
vuorokaudessa. 



Päivän kuluttua se avasi toisenkin kukan 
suureksi ilokseni. 





Sillä aikaa ulkona säät vaihtelivat... 



Kolmantena päivänä se 
avasi kolmannen kukkasen...


Iso sipuli oli jakautunut joten 
otin jo toukokuussa sen poikaset irti 
emosipulistaan, istuttaen kuitenkin ne 
kaikki samaan isoon ruukkuun, 
etten unohtaisi minkä värisiä 
nämä amasipulit ovat. 



Säiden edelleen vaihdellessa huomasin 
miten kukkaputkessa oli vielä neljäskin nuppunen. 



Ennen kuin se ehti avata neljännen kukkansa, 
olin sitä jo monta päivää ihaillut ja halusin, 
että Mamanikin näkee kukan, 
joten leikkasin sen leikkokukaksi.
Ama kestääkin paremmin leikkona.

Hih. Tämä on kookas maljakko 
mutta mahtava leikkokukka saa sen 
näyttämään minikokoiselta... 

Käärin kukkaputken alaosan
kosteaan talouspaperiin ja muovipussiin
ja pidin sananmukaisesti kuin
kukkaa käsissäni koko matkan 
Maman mökille, jonne vein kukan
ilahduttamaan muidenkin loppukesän 
päiviä, nyt kun luonnossa ei enää  
näin komeita kukkijoita juuri ole. 




 PS: 
Huomasin tänään 29.8.2016 
että sipuliin on tulossa 
myös TOINEN kukkaputki! =D 
 

25.8.2016

Liljoja pionipenkissä




Sain keväällä idean istuttaa liljansipuleita 
lähelle pioneja koska pionin kukkien lakastuttua 
niiden lehdet ovat pitkälle syksyyn vihreitä, 
toimien näin komeina taustoina liljankukille.



Niinpä minulla kurkkii pionipenkissä muutamia kauniita
tuoksuvia liljoja tällä hetkellä. Tuulessa niiden tuoksun voi 
aistia ulkoportaille saakka, jos on tarkkanenäinen.


Sinne saavat sipulit jäädä, 
ilostuttamaan ensi syksynäkin 
ihmisiä pionipenkin uumenista. 




19.8.2016

Maailman valokuvauspäivä





Se on tänään,  
kansallinen valokuvauspäivä.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa jotka kannattaa kuvata, 
ennemmin kuin vaikkapa ostaa,
omistaa, tai metsästää...

Päivän kunniaksi muutama
maailmalta kuvaamani otos.

(Mie tarviin varmaan oikolukijan...
täällä luki äsken ihan ihmeellisiä...=) ) 






































Nämä kuvat valikoituivat sivulle sattumalta,
ollessaan läppärin kuvamuistissa...