29.5.2016

Angervon taikaa







Tämän angervon lajike on minulle hepreaa.
Se voisi olla koivuangervo, joksi sitä olen
nimittänytkin. Tai morsiusangervo?

Norjanangervo se ei ole, koska kukat eivät kasva
koko oksien pituudelta vaan ryppäinä...?

Näitä kasvoi kookkaina pensaina tänne
muuttaessamme kurttulehtiruusujen kanssa
niin lähellä taloa
kuin suinkin saattoi, nimittäin
lattian ja kivijalan alla.
Poishan ne siitä oli saatava.
Varsinkin kun rossipohjan luukut olivat
jääneet niiden pensaiden taa jo vuosia sitten...



Tuo tuntematon Angervo,
olipa sen suku mikä tahansa
on aika kaunis, vai mitä?


Yksi pensaan osio haluaa yhä kasvaa siinä
talon seinällä. Aina vaan kivijalan alle 
jää jokin pieni juurenpätkä joka
saa kasvin ilmestymään esiin.
 ja se uusin pienenpieni 
angervonalku 
jopa kukki tänä keväänä 
etten hennoisi sitä siitä enää pois nyhtää.

Ja arvaa mitä, minä jätinkin sen siihen.
Palkitsen sen sitkeyden
ja annan sen kasvaa.
Se ei ole rossipohjaluukkujen
tiellä joten eläköön angervo. 




Huomenna 30.5. on  
Kastele kukkasi -päivä. 

Kastelen, kastelen,
jos ei taivaasta satu 
muutenkin sadetta saapumaan... 




28.5.2016

Kieloja ja kerrattuja syreenejä



















Kielot tuoksuvat
samaan aikaa syreenien kanssa,
tontin toisella laidalla,
jossa niitä kasvaa
mattomaisena muodostelmana ojansivussa.





Siispä saappaat jalkaan, ojan ylitys, kyykistys
ja kohta hyppysissäni oli muutama tuoksuva hento
kellokukka.




Jo muutamasta kielonvarresta leviää lähitilaan hurmaava
jäljittelemätön tuoksu. Vaikka hajuvesiteollisuus on
kuinka yrittänyt tuottaa keinotekoisesti tämän kukan
parfyymia, ei se koskaan ole kuitenkaan 
täysin onnistunut.

Teollinen ei ole sama
kuin luomu,
tässäkään asiassa. 



Tämä valkoinen 
kerrattukukkainen
 syreeni ei juuri tuoksu. 
Se on vaan
- yksinkertaisesti -
tajuttoman kaunis.

KERRATTU
on muuten se oikea sanamuoto,
eikä mikään kerrottu! =) 
Tässä tapauksessa voisi myös puhua
kerrannaisesta kukinnosta.



Valkoinen syreeni sopii erityisen hyvin
kielojen hienostuneeksi kavaljeeriksi
samaan somaan kimppuun.

Tämä on joku niin vanha lajike,
etten löydä sille edes nimeä. 



Ihmeellistä kun akileijakin kukkii 
jo nyt toukokuussa?! Siispä sitäkin
poimin tähän herkkään kimppuuni.




Samoin päivänliljat yrittävät jo tehdä
kukkia? Uskomatonta!
Testaan aukeavatko niiden nuput
maljakossa.


Joku sanoi, on ihanaa kun näin keväällä 
kukkii kaikki. Minusta se on hieman
sydäntämuljauttavan huolestuttavaa,
jos kaikki nyt tosiaan kukkii
että mitä sitten luonnossa ihaillaan
myöhemmin kesällä, elo- ja syyskuussa...



Pioneissanikin on jo nuput.
Ihan merkillistä! 
Yleensä ne ovat parhaimmillaan
heinäkuun alussa, mutta Suomen kesän
rytmi on jotenkin muuttunut.

Eurooppalaiseksi, ehkä?






Toiseen kimppuun keräsin
kielojen lisäksi lemmikkejä
ja angervon oksia.

Kukkakimpun ei tarvitse olla suuri.
Tuoksu on ihana mutta niin vahva, 
että jätin kimpun terassin pöydälle.

Vanha ristipistoruusuliina on kirppislöytö vuosien
takaa ja ruukunsuojus on virolaiselta kirpputorilta
Pärnun reissulta viime kesältä.



Ihanaa elää jälleen
tätä aikaa vuodesta
kun kukkakimppuja 
voi kerätä 
ihan pihalta. 




Ps: Harmi kun en muistanut kuvata syreeninkukkia
kun ne olivat komeimmillaan.
Kukka muistuttaa
mme lemoinea.
Suurempi ja ihanampi kukinto
kuin Moskovan kaunotar- syreenissä.











27.5.2016

Violetti tuoksu






Tähän aikaan vuodesta pihallamme tuoksuu syreeni.
Syreeniparfyymi kantautuu terassilla
tai ulkorappusilla istujan nenään.
Minähän siellä usein istun portailla
ja heittelen Ville-varikselle herkkupaloja.



Varsinkin illalla kun ilma viilenee
ja tuuli hiljenee
tuoksu ottaa vallan
ohikulkijan aisteista. 



Eihän näitä voi ohittaa ihailematta ja hieman
lähempää nuuskuttelematta.  


Jos pitäisi nimetä jokaiselle värille oma tuoksunsa
violetin tuoksu olisi ilman muuta juuri syreeni. 


Muuten, ne meteorologien tutkissaan havaitsemat
kirvalaumat ovat nyt täällä Hämeessä.

Keskiviikkona niitä oli hirmuisesti ilmassa ja jopa
ihossa kiinni kun olin miehen apuna pihalla
hänen rakentaessaan piharakennuksiin ulkoportaita.

Eilisen torstain sateet ja kova tuuli veivät kirvat
piiloon. Eikä näy yhtään ainoaa leppäkerttua.
Yhden sellaisen näin huhtikuussa.

On silti hiukan epämukavaa kun sisälle tullessa
joka paikassa kiipeilee pieni  vihreä ötökkä...
Ja aurinkovoiteeseen niitä jää jumiin
myös aika mielenkiintoisesti...

Onneksi kirvat kelpaavat pikkulinnuille. =)



Nyt piha on täynnä hopeapajun keltaisia urpuja
jotka tuulenmyräkkä kiskoi siitä irti eilisen ja yön aikana.
Sama tuuli ja vesi tekivät selvää myös omena- ja
kirsikkapuun sekä näistä syreenin kukista.

Onneksi on kuvia muistona.




Teemapäivissä tänään on Aurinkovoidepäivä 
ja minullahan se on teemana joka päivä! 



26.5.2016

Lahjoita vokille





Lauantaina 28.5.2016 on Siivouspäivä

"Siivouspäivä on kaksi kertaa vuodessa 
järjestettävä kierrätystapahtuma, jossa 
kuka tahansa voi pystyttää kirpputorin 
kadulle, kotiin, pihalle tai puistoon."


Mitä jos kirpputorin 
sijaan soveltaisit Siivouspäivää
lahjoittamalla ylimääräiset 
tavarasi lähimmälle
vastaanottokeskukselle? 


Paikallisen vastaanottokeskuksen 
apulaisjohtajan mukaan
 turvapaikanhakijat tarvitsisivat nyt 
muuttaessaan omiin koteihinsa 
mattoja, huonekaluja/kalustoja, 
pöytiä, tuoleja, ruuanlaittovälineitä, 
ja myös ulkokalusteita. 

 "Eli kaikkea asumiseen liittyvää :) "









Viattomat ja herkät








Lämpimän kevään jälkeen tuli yhtäkkiä niin viileää 
että puiden ja muiden kukinta, 
joka oli jo aiemmin villiintynyt, 
nyt hieman hilliintyi. 




Pieni kirsikkapuukaan ei uskaltanut avata kukkia viileällä säällä.
Se tiesi, etteivät öttimönkiäiset ja mehiläisetkään vaeltele kylmällä. 




Mutta kun viikonloppuna säät jälleen lämpenivät,
se pieni kirsikka pujahti kukka-asuunsa. 





Kaunista. Hyvin kaunista!
Nyt voinen sitten jäädä odottamaan kirsikoita... 






25.5.2016

Omenankukan elämää







Vaikka tämän puun kukkien elo kestää vain hetken,
se hetki on aina unohtumaton ja taianomainen. 
Puutarhoissa kukoistaa uskomattoman ihania 
puita tällä hetkellä... 




Kesymehiläiset, erakkomehiläiset, kimalaiset
kukkakärpäset ja muut lentävät pörisevät
onnellisina vaaleanpunaisella ripauksella 
koristelluissa valkoisissa kukissa,
saaden hengitellä kukkien huumaa
ihan työkseen, suloisella mesipalkalla.

Voin miltein nähdä jo sieluni silmillä
OMENANKUKKAHUNAJA -purkkeja.

Toivottavasti syksyllä saamme lisäksi hurjasti
itsetehtyä omenahilloa, omenapiirasta,
omenamehua ja chutneytä mielin määrin. 






Eilen istuimme Mamani kanssa terassikahveella
ja vaniljajäätelökin maistui auringonpaisteessa
taivaalliselta. Hän on avustanut meitä tämän
viimeisimmän remonttiloppurutistuksen
kanssa, muunmuassa lainaamalla peräkärryä.
Eilen lähti taas yksi kuorma jäteasemalle Maman
avustamana sillä meidän nykyisessä autossa ei ole
vetokoukkua, joten ihana äitini jopa lähti
viemään kanssani puujätekasaa.

Huomasimme että millainen tytär,
sellainen äiti, sillä hänkin halusi
poislähtiessä pelastaa jotakin jonkun muun
sinne jättämää, koska toisen romu 
todellakin on toiselle aarre! 







Tänään vietetään Maailman MS-päivää.
Multippeliskleroosia eli MS-tautia
sairastaa Suomessa noin 7000 henkilöä.



Tänään on myös Nörttien päivä.
Minä kun en ole nörtti, 
niin sammutan täten 
tietokoneen ja menen takaisin pihalle.



20.5.2016

Pyöräile tänään töihin






Teemapäivistä vuorossa on Pyöräile töihin -päivä. 
Joillakuilla se onnistuukin mutta ei kaikilla. 

Minä itse voin pyöräillä 
mielinmäärin vaikka pitkin päivää.

Ylempi kuva on muuten tänään
6 vuotta ja 2 päivää vanha.
Aika on kellastuttanut sen
tosi nopeasti! =)
Ja kyllä vaan,
minulla on yhä tuo sama pyörä. 

Kummanko pyörän Sinä ottaisit?
Vai pitäisikö olla miestenpyörä?
Tai ehkä sähköpyörä? 





Alempi kuva Pixabay. 

19.5.2016

Asuntoesittely ja pikakosinta








Niin kauan kuin pihassa on linnunpönttöjä ollut, 
ovat tiaiset ja kirjosiepot kilpailleet samoista 
pöntöistä. Niin taas tänäkin keväänä. 

Muutama viikko takaperin havaitsimme sinitiaisen vallanneen 
tämän pöntön ja pihassa oli rauha ja muissa pöntöissä muita 
tiaisia ja kaksoispöntössä jopa varpusia. 
Viinilaatikosta tehdyssä pöntössä ainakin käväisi 
varpusia tai sitten se toimii vain niiden suuren 
ja alati puhua pulisevan suvun yömajana.

Eräänä aamuna pihalla puuhaillessani kuulostelin
linnunlaulua, joka tuntui kuuluvan sinitiaisen pöntöltä. 
Siellähän oli pöntönvaltaaja kirjosieppo itse 
lurittelemassa ja kultaa pönttöä katsastamaan 
odottelemassa. 
Niin siepot aina tekevät.
Toisilta pöntön valtaavat.

Jos ne olisivat ihmisiä, 
ne vain muuttaisivat tussilla nimikyltin tiedot 
ulko-ovessa, heittäisivät muutaman edellisen 
asukkaan huonekalun pihalle, pitäisivät loput itse 
ja asettuisivat virnistellen ilman omantunnon 
häivää sohvalle telkkaa katsomaan.

Herra sieppo lauloi kovaan ääneen kaihoisasti, 
hypellen rauhattomana koivun oksalta toiselle 
kuin malttamaton asuntoesittelijä kuralammikkoisella 
pihamaalla, kun asunnonkatsojat ovat 
myöhässä tai eksyksissä. 



Asunto- ja treffi-ilmoituksen mainostaminen laulaen 
tuntui tuottaneenkin jonkin ajan kuluttua tulosta, 
sillä jostain paikalle pyrähti tyttökirjosieppo. 

- No mutta hei! Tule heti katsomaan mun kämppää!  
hihkui poikasieppo pikarakastuneena ja kipaisi 
nopeasti hämäräperäisin keinoin itselleen 
valtaamansa yksiön ovesta sisään. 

- Tänne näin! Seuraa mua! Peremmälle! 



Neito seurasi vaitonaisena perässä, empien hetken aikaa ovella, 
tarkastellen olisiko siellä kaikkea sitä mitä tyttökirjosiepon 
mieli halajaa. Pian sekin astui yksiöön peremmälle. 



Mutta oliko asunto kuitenkin niin pieni että
jotta neito pääsisi kunnolla tutkimaan paikkoja, 
piti uroksen lennähtää pihalle pää kallellaan sydän 
pamppaillen odottelemaan. 

- Mitähän neito tykkää!?!? 

Innoissaan poikamies alkoi hypellä oksalta oksalle 
mutta aivan hipihiljaa, varoen päästämästä ääntäkään. 
Sisimmässään se varmasti hihkui äänettömästi:

- Jes! Jee, jee, jee!


Pian tyttökirjosieppo ilmestyikin ulos ja nyökkäili
vaitonaisena, kuin poissaolevana. 

- Mitä pidit? Mitä pidit? Mitä pidit?
hihkui ylpeä poikalintu. 

- Olihan se ihan kiva... 

- Ihanaa! Sit perustetaan perhe ja sä jäät kuutosten 
kotiäidiksi ja mä lähden kavereiden kans takaisin 
keskieurooppaan ja... No hei minne sä nyt menet? 

- Kiitti mutta taidan jatkaa etsimistä! Moi! 
ja niin neito oli poissa.  

- Mutta kun mä ihast... rakast... mutta... Plääh! 
Poikalintu mietti sekunnin, nollasi tilanteen ja 
laittoi haun uudelleen päälle vihellellen.

-  Halojaa! Tulkaa katsomaan! Poikamies ja kämppä 
vapaana! Vietä kesä kanssani perisuomalaisen 
punaisen talon naapurissa! La la lallallaaa!



Niinpä poikamieheksi vielä toistaiseksi itsensä tituleeraava 
herra sieppo jäi edelleen lauleskelemaan uuden talonsa
edustalle, väliin kauniisti, väliin tiukempaan sävyyn kuin suohon 
sinitiaista laulaakseen, joka yritti toisinaan turhaan palailla 
entiselle kämpälleen.

Sieppo lauloi kaihoisasti aamulla,
päivällä ja vielä leppeässä alkukesän 
illassakin unelmoiden tyttökirjosieposta Suomen kesässä. 





Maailman IBD-päivä 19.5.2016









Inflammatory Bowel Disease 
eli IBD on kasvava sairausryhmä 
koko maailmassa.



Siksi tänään koko maailma 
värittyy violetiksi.










Kerron tässä omakohtaisesti hieman Crohnin taudista.
Kun oma sairauteni vasta n 11 vuotta
sitten diagnosoitiin, (se on ollut minulla kuitenkin 
jo murrosiästä saakka) sen sanottiin olevan
"murehtijoiden sairaus".

Stressiä ei saisi olla yhtään,
mikä on helpommin sanottu kuin tehty. 

Stressi pahentaa oireita.

Joskus ei vaan tiedä, mitkä 
kaikki asiat stressiä aiheuttavat
ja tulee listanneeksi stressitekijöiksi
syyttömiäkin seikkoja. 



Pitää muistaa ottaa elämänilo
vastaan 
pienistäkin asioista.






 Ruokavalio vaihtelee.
Se mikä tänään sopii vatsalle,
ei ehkä sovikaan huomenna. 

Vaikka esimerkiksi Crohnia ei voi parantaa
edes ruokavaliolla,
ei todellakaan ole oikuttelua
jos IBD-potilas ei voi
syödä jotakin tiettyä ruoka-ainetta.
Olemme itse parhaat elimistömme tuntijat.
"Ruokavammaiseksi" kutsuminenkaan
ei tunnu mukavalta, se on kuin löisi lyötyä.

Kukaan ei näitäkään sairauksia
ehdoin tahdoin itselleen haluaisi.
 
Samoin kuin ruokavalio,
myös oireet ja taudin rajuus
sekä lääkitys vaihtelevat
eri potilailla.

IBD-potilaiden sivustoilta voi lukea miten
samaan tautiin määrätään ihan erilaisia
lääkkeitä ja annetaan erilaisia neuvoja,
riippuen hieman mm siitä, missä sairaala-
piirissä kukin asuu.

Me potilaatkin olemme
kaikki omia persoonia ja
siksi lääkityskin (kai) on tapauskohtainen.

Yleislääkärillä ei välttämättä
ole IBD-erikoisosaamista joten meidät tulisikin
lähettää erikoislääkärin vastaanotolle.

Pahinta on jos sinulla on kaikenlaisia 
suolisto-, suun afta ja niveloireita, 
mutta et mene lainkaan lääkäriin. 
Silloin tilasi pahenee ja saattaa 
muuttua hengenvaaralliseksi. 

Tutkimukset eivät ole kivoja,
mutta niissä pitää käydä 
jotta tauti pysyy kontrollissa.

Usein jopa vielä lääkityskin
aiheuttaa sivuoireitaan.
Joku lääke voi viedä mm hiukset. 
Kortisoni on niin ikään aine,
joka ei kaikille todellakaan
hurjine turvotuksineen ja
luunhaurastuttamisineen sovi.






Toisinaan suolistotauti 
on remissiossa 
ja potilas voi paremmin 
mutta sitten saapuvat
- valitettavasti -
 jälleen 
ne huonot päivät ja yöt... 

WC:n pitää olla aina lähellä.
Koska joskus me IBD-tyypit suorastaan
asumme siellä...




Oheinen luottokortin kokoinen kortti
on hyvä olla lompakossa aina
mukana, sillä se avaa meille IBD-
tyypeille sellaisiakin ovia
mitkä eivät muille aukene.

Croh ja Colitiksen sivuilla todetaan
loistavasti: Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD) Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus ovat elinikäisiä sairauksia ja tyypillisimmin niihin sairastutaan nuorina aikuisina. Sairauksien ikävimpiin oireisiin kuuluu toiminnallinen suoliston häiriötila, joka aiheuttaa lähes invalidisoivan, jatkuvan tarpeen käydä WC:ssä. Sairaus ei ole tarttuva.
Vessapassin tarkoituksena on helpottaa IBD:tä sairastavien mahdollisuutta päästä välittömästi lähimpään vessaan esimerkiksi INVA-vessaan, henkilökunnan WC:hen tai veloituksetta maksullisiin vessoihin. Vessapassi-tarra yleisessä vessassa voi toimia myös viestinä muille vessankäyttäjille siitä, että korttia näyttävällä henkilöllä on nopeaa WC:hen pääsyä edellyttävä sairaus.
Vessapassi kuuluu Crohn ja Colitis ry:n jäsenetuhin. Se on yhdistyksen jäsenkortin kääntöpuolella ja sen saa liittymällä yhdistyksen jäseneksi. Vessapassi toimii myös mobiiliversiona. Sen voi saada, jos olet aktivoinut jäsensivut.
Vessapassi kuuluu myös Endometrioosiyhdistyksen ja Colores ry:n jäsenetuuksiin.

Vessapassin saa liittymällä Crohn ja Colitis ry:n jäseneksi.


Suoliston kouristelua
ehkäisevä lääkitys ja ripulilääke
pitää olla aina mukana, 
menet minne tahansa.

Matkoilla pitää syödä tuplasti
probiootteja, käyttää käsidesiä,
välttää vatsatauteja, vesijohtovettä, jääpaloja, 
sairaita ihmisiä ja kaikkia pöpöjä. 

- Ei niitä kissojakaan saisi siellä
lomakohteissa silitellä...


Painajaisissani olen lentokoneessa
taudin rajussa aktiivivaiheessa...

Joskus IBD-potilas laihtuu yhtäkkisesti kymmeniä
kiloja kun ei voi syödä mitään mistä vatsa
ei kapinoisi.
Elämä voi toisinaan olla kiinni
tippapullosta... 

Erittäin pahassa tapauksessa
joudutaan tulehtunutta suolistoa
poistamaan leikkauksin, 
ja osalla meistä IBD-potilaista on
suolistoavanne.

 

Haavainen paksusuolentulehdus,
Colitis ulcerosa, on osittain samanlainen
suolistosairaus kuin Crohn.


Muistathan, 
IBD ei tartu,
mutta valitettavasti 
saatat saada sellaisen 
geeneissäsi perinnöksi. 




IBD:tä sairastavien
tietoisuusnauhan 
väri on violetti. 




Vessapassista kiinnostuneille yrityksille:

Yhä useampi kauppias haluaa palvella myös erityisryhmiä. Inva- ja lapsiperheiden parkkipaikat ja liuskat helpottavat liikuntaesteisten asioimista liikkeissä. Toivommekin, että liikkeenharjoittajat, kauppiaat ja muut julkiset tahot liittävät IBD-sairaudet eritysryhmien palvelujen joukkoon avaamalla WC:nsä oven VESSAPASSIN haltijalle.
”Meillä käy VESSAPASSI” -tarra liikkeen ovessa tai ikkunassa kertoo, että vessapassin haltija on tervetullut käyttämään liikkeen vessaa.
Tällä kädenojennuksella liikkeenharjoittajat tarjoavat IBD:tä sairastaville tilaisuuden laajempaan elinpiiriin ja nostavat heidän elämänlaatuaan. Maksuttomia tarroja voi tilata osoitteesta ccafin(a)ibd.fi. Olemme laatineet Vessapassi-esittelymateriaalia. Mikäli haluat saada lisätietoa tai välittää tietoisuutta Vessapassista alueesi yrityksille, ota yhteyttä osoitteeseen ccafin(a)ibd.fi .
 Viite: Crohn ja Colitis ry

Kuvat netistä

17.5.2016

Pyörähdys pihalla





Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 
ennen kuin ne antoivat anteeksi 
että menin puuttumaan niiden asioihin...



Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.
 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.
Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.



Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 



Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.
Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö




Punainen ja vihreä 
pistävät silmään 
sopivasti vastaväreinä.





Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.


Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan
vei mukanaan
valkoisen
särkyneen sydämen 




Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.





Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.



Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen
se on keväällä kukkiessaan keltainen. 
Tällainen, tuulessa kuvattuna.




Tässä muutama tulppaanituttavuus 
jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 
mutta yhä keväisin 
kovin pirtsakoita. 







Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.




Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...




Hauska Marianneraitatulppaani.
Kuvaan sen sitten vielä
kun se aukeaa
kokonaan.


Ellei tuuli ehdi viedä
sen terälehtiä
ennen kuin huomaankaan...







16.5.2016

Omenapuut ovat nupullaan




https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1336849989688753/?type=3&theater



Eläimellistä





 Nuoriherra Oskari-orava, 
pihan hopeapajussa 
päikkäreitä nukkumassa. 


Kuka se siellä? 
Taitaa olla Reikäkorva...

Tästä lähtien annan niille häädön meidän
pihamaalta. Yllätin toisen näistä pitkäkorvista
maistelemasta jopa rakkaita pioneitani!
Yhden pionin jo fasaaniuros tuhosi... =(
Silläkin on pääsykielto pihallemme
koska se syö kukkasipuleita edelleen... 




Tämä kurki on kuvattu mökkitiellä 
matkalla Maman kesäpaikalle.