30.3.2016

Pupuja ja arvontaa




Kuvan pupunen on Maireannan pääsiäiskortista. 
Maireanna kirjoittaa mm Annan tuvassa-blogia. 


Meille tuli yhteensä neljä pääsiäiskorttia. =) 
Kiitos niiden lähettäjille. =) 

Itse lähettelin kortteja sekä Postin sivujen kautta 
että oikeina perinteisinä pahvisina. Onko 
korttien lähettäminen nykyään jotenkin vanhanaikaista? 




Maanantaina ajelimme kamerat mukanamme 
päämäärättä sinne tänne, etsien muuttolintuja, 
mutta sen ainoankin töyhtöhyypän missasin enkä ehtinyt kuvata. 
Kovin oli hiljaista kaikkialla.
Ihmiset olivat sisätiloissa pääsiäistä viettämässä ja eläimet olivat piilossa. 


Paitsi nämä kaksi rusakkoa sentään istuivat erään tehtaan pihalla muusta maailmasta välittämättä jääden pääsiäispupukuviksemme. 





Tämän rusakon kuvasin ennen pääsiäistä kauppamatkaoikoreittini varrella. Ensin se juoksi kohti minua tietä pitkin mutta kun kaivoin kännykän esiin, se hyppäsikin sivuun tieltä loikkien salamana kauas pois. 







Mutta sitten asiasta toiseen: 
Messukeskuksessa on ensi kuun 
alkupäivinä 
7 - 10.4  Kevätmessut 
jossa esillä monia meitä 
kiinnostavia aihepiirejä:



Minulla on blogissani arvottavana saamani kaksi vapaalippua messuille. Laita siis kommenttikenttään kommenttia, jos olet kiinnostunut messulipusta. 

Arvon liput huomenna torstai-iltana, 
viimeisenä maaliskuun päivänä, niin ehtivät 
postin matkaan ajoissa sinulle. 



_____________________________________

No niin, arvonta on suoritettu ja messulipun saavat
Nenna sekä Sini. Onnittelut. Lähetän
vapaaliput postin mukana mahdollisimman pian.





Pääsiäinen meni menojaan





Pääsiäinen oli ja meni. Olin varautunut isompaankin gryysikseen ja jääkaapissa odotteli pashaa, mämmiä, suklaakakkua, lettutaikinoita, grillattavia juttuja jne. Lettutaikinat paistoin viimein eilen letuiksi ja iltapalaksi miehellä oli töiden jälkeen vähän erilaisuutta, tavallisiin iltavoileipiin verrattuna. Meillä oli myös lampaan sijaan pääsiäiseksi kengurun lihaa mutta meillä sai varikset hurjan hienoa ruokaa tällä seudulla niistä lihoista. Odotimme siis lihojen kanssa liian kauan ja ne piti lopulta heittää pois. Pahus.


Pihan puhtaanapitolaitos toimi tosi nopeasti. Kun paistelin lettuja ja ne ekat letut (tietty!) molemmista taikinoista, kahdella pannulla paistettuna menivät mönkään ja heitin ne pihalle, ei kolmen minuutin päästä pihalla ollut merkkiäkään ryttyynmenneistä lettusista.

Minulla aina epäonnistuu jotenkin 
se ensimmäinen lettu... 
Tapahtuuko tällaista kenellekään muulle? =)





Kuvat ovat morsiuskruunutaseteista, joilla on se ruma suomenkielinen nimike. Miulle ne ovat morsiuskruunuja. Ostimme ne ennen pääsiäistä vielä pieninä alkuina. 




Sunnuntaina ne aukaisivat ensimmäisen kukkansa, 
joka ei tuoksunutkaan yhtä hurmaavalle kuin muistelin, vaan ihan tärpätille? 

Tänä aamuna ne ovat näyttäytyneet parhaimmillaan. 
Suloisia kevään sanansaattajia ne ovat, vai mitä?

Ruukku on yksi Pikkuveljen minulle hiljattain antamista
kivoista suojaruukuista, eli kukkien oikea muovinen
ruskea ruukku on tuolla kivasti piilossa. 

Pihalta on lumet sulaneet jo niistä paikoista, jossa ei ole kävelty, johon ei ole työnnetty lisälunta lumikolalla, tai johon eivät lumet ole romahtaneet miltään katolta. Noissa nimenomaisissa paikoissa on vielä kasapäin lunta. Kukkapenkkien päälle koetin ensin heitellä vielä lisälunta, etteivät vielä nousisi hennot alut tänne yöpakkasten maailmaan, mutta aurinko sulattaa päivässä sen heitellyn lumen pois mustan mullan päältä, lämmittäen multaa houkuttelevasti. Nyt ne lähistön lumihangetkin ovat poissa joten en voi kuin katsella kasvavia tulppaanin ja muiden kukkien alkuja ja toivoa etteivät ne pakastuisi. Ja ettei tuhma ukkofasaani niitä sipuleita taas söisi...









24.3.2016

Pääsiäinen on kevään juhla







Tähän aikaa vuodesta on aika päästää irti talvesta.



Saa etsiä hieman kevyempää vaatetta päälleen ulosmennessään, kiskoa jalkoihinsa kevyemmät kengät, paljastaa päänsä ja antaa tuulen sekoittaa hiuksia... 




Meillä ei pääsiäiseen ole koskaan liittynyt mitään uskonnollista. Se on ennemminkin ollut hieman pakanallinen keväänaloitusjuhla, mitä se vieläkin
on mm pohjanmaalla pääsiäiskokkoineen... 

Pääsiäinen on merkki siitä että kohta lumet sulavat ja saa sanoa hyvästit tälle talvelle. 

Kuvituskukkina tässä on tasetteja, valkoisia ihanuuksia.
Herkkiä ja nuppuisia... 
Kuin uuden kevään airueiden sopiikin olla.


Samalla näitä ihaillessa mietin, kuinka viime syksynä istuttamieni runoilijannarsissien on käynyt talven aikana. Nousevatko ilahduttamaan minua ihan kohtsillään? =)



Herkkää ja valoisaa 
keväänjuhlaa sinullekin. 








Suklaarusinoiden päivä




Jei! Sarjassamme hassut teemapäivät, 
tänään on suklaarusinoiden päivä
ja sama kuva runosivulla... 
Minä pidän niistä kovasti. 

Entä sinä? 

20.3.2016

Kevään ensimmäinen päivä








Nyt ON  kevään ensimmäinen päivä, ja samalla kevätpäiväntasaus. Päivä on jo nyt hivenen pidempi kuin eilen, jolloin päivä ja yö olivat yhtä pitkät.


Tänään valo on voittanut pimeyden ja yö lyhenee. 




15.3.2016

Rekisteröi pönttösi!





https://www.facebook.com/121762977864133/photos/a.201432663230497.55455.121762977864133/1283447045029048/?type=3&theater

Oletko jo osallistunut YLE:n haasteeseen 
saada Suomen metsiin ainakin miljoona linnunpönttöä
Noilla sivuilla voit ilmoittaa omien pönttöjesi määrän 
ja kunnan, jossa ne sijaitsevat. 
Näet mm reaaliajassa kuinka paljon pönttöjä juuri nyt on. 



(Tämä kuva on netistä, ei kuvaajatietoja...) 


Paluumuuttajat ja kesäpesijät ovat jo tulossa! 

Meillä tiaiset jo kisaavat pihapuiden pöntöistä 
ja pihallamme viereilee paljon asuntonäyttelystä 
kiinnostuneita. 

Kun kirjosieppo saapuu, saamme jälleen nähdä 
kisaa siepon ja tiaisten kesken...





Meillä on pienessä pihassamme 
kahdeksan linnunpönttöä,
mm tuo viinipakkauksesta tehty...







Muuttolintuja odotellessa voi neuloa 
sukkasia, sillä vaikka pariksi päiväksi on 
luvassa jopa lämpöasteita, niin ei se 
kevät vielä meitä ihmisiä oikein lämmitä, 
ilman apuvälineitä.

Hauskasti joku puhuu että nyt tuli takatalvi,
mutta totta kai maaliskuussa vielä kuuluukin
sataa lunta, olla kylmää ja pakkasta. =) 



Kaikki paluumuuttajat eivät tarvitse pönttöjä. 
Mustarastaan toivoisin silti pesivän 
jonnekin hyvin lähelle... 

Keravalla asuessa meillä oli mustiksen pesä 
takapihan kuusessa. Oi sitä ihanaa laulunlurittelua... 





14.3.2016

Uskottava se on



https://www.facebook.com/Una-Reinmanin-runot-121762977864133/

´•.¸¸.•´`•.¸¸.• 

 Kevät on taas täällä.
Jospa se veisi minunkin
alakuloni... 



11.3.2016

Awww!



https://www.facebook.com/Una-Reinmanin-runot-121762977864133/


Runokuvasivustoni on ollut jo  
yli kuusi (6) vuotta 
nähtävillä facebookissa, 
jossa se elää elämäänsä 
ihanien ihmisten, 
heidän tykkäystensä 
ja kommenttiensa voimasta
ja minä olen heistä/teistä 
 kaikista nöyrän onnellinen. 

Suuri sydämellinen kiitos!
♥ ♥

Runosanoja syntyy niin omasta 
elämästä, kuin sivusilmällä seuratusta 
muusta maailmasta 
ja muiden elämänkokemuksista. 
Joskus runosanat ovat surullisia 
ja joskus iloisia 
niin kuin elämäkin... 

kuvat ja tekstit ovat omaa käsialaani. 



8.3.2016

Hyvää Naistenpäivää!



https://www.facebook.com/Una-Reinmanin-runot-121762977864133/timeline/

Jokainen nainen 
on oman elämänsä prinsessa 
vaikka joskus kruunu 
saattaa olla hieman ruosteessa
vinossa 
tai hukassa 

-Una Reinman-


...Joku saattaa huomauttaa ettei kulta ruostu... Mutta tuskin kukaan prinsessa, prinssi, kuningatar tai edes kuningas jaksaisi pitää päässään aidosta kullasta tehtyä kruunua, koska kulta on hyvin painava alkuaine. Koristekruunut ja tiarat tehdään siksi jostain kevyemmästä materiaalista, joka saattaa vaikkapa joskus ruostua jos siihen osuu sadepisaroita, tuskanhikeä tai kyyneleitä...

Eihän se muovikaan ruostu, mutta sellaisen kruunun saattaisi taas tuuli viedä, joten minä voisin kyllä pitää kutreillani kultamaalilla maalattua peltikruunua. - Sillai salaa kesäyössä siihen aikaan kun maahiset ja hallavat haltijattaret tanssivat kuusimetsän usvaisissa saniaisissa...


7.3.2016

Voiko lunta syödä?





Lapsena oli pakko saada talvisin maistella jääpuikkoja kun sen aina unohti etteivät ne maistu erityiseltä. Vain pakkasen jäädyttämältä vedeltä jossa oli mukana savuaromeja tai muita paikallisia makuvivahteita. Seuraavaksi olikin sitten kurkku kipeä siitä herkusta.

Näistä terassin katonreunuksen jopa yli metrin mittaisista jääpuikoista ajatukseni siirtyi lumeen ja tuli mieleeni tämä tutkimus. Ei varmaan ole montaakaan lasta, joka ei olisi talven tullen pistellyt suuhunsa useampaankin kerran lunta, ja moni aikuinenkin on yrittänyt pyydystää lumihiutaleita kielelleen.

Lumi näyttää ainakin vasta sataneena  mukavan puhtaalta ja valkoiselta, mutta onko sitä turvallista syödä? NPR.orgin The Salt -ohjelman toimittajat kysyivät asiaa tutkijoilta.
Arkansasin yliopiston kemian professorin Jeff S. Gaffneyn mukaan lumi on pääasiassa vettä, mutta se sisältää myös monenlaisia muita asioita riippuen siitä, missä lumi sataa. Lumessa voi olla esimerkiksi sulfaatteja, nitraatteja, formaldehydiä tai elohopeaa.


Anna sataa muutaman tunnin


Sataessaan lumi muodostaa eräänlaisen verkon, johon tarttuu ilmakehässä olevia saasteita. Yleisin saaste on noki, jota vapautuu hiilellä toimivista tehtaista sekä puulämmitteisistä tulisijoista. Tästä syystä vesivarantoja ja ilmastonmuutosta tutkiva John Pomeroy suosittelee odottamaan, että lunta on satanut muutaman tunnin, ennen kuin sitä pistää suuhunsa.
– Mitä pidempään lumi sataa, sitä vähemmän ilmassa on saasteita ja sitä kautta niitä on myös vähemmän tuoreessa lumessa.
Gaffney kuitenkin toteaa, että vaikka lunta söisikin heti, kun se on satanut, se ei kuitenkaan ole vaarallisesti myrkyllistä.


Tuuli likaa lumen


Ympäristöön ja ekologiaan perehtyneen professori Staci Simonichin mukaan lumesta saattaa löytyä myös hyvin vanhoja tuholaismyrkkyjä. Hän on tutkimuksissaan löytänyt 30, 40 ja 50 vuotta vanhoja myrkkyjä useista Yhdysvaltojen kansallispuistojen lumesta. Myrkkyjäämiä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin määritelmien mukaan on turvallista olla juomavedessä.



Ilmakehää tutkineen Sarah Dohertyn mielestä lumen syömistä kannattaa välttää, jos on ollut tuulista. Hän nimittäin havaitsi äskettäin, että tuulella lumeen voi sekoittua hiekkaa, varsinkin alueilla, joilla on paljon hiekkateitä ja aukeita paikkoja. Ja tutkija Mark Williamsin mukaan aurattua lunta ei pidä koskaan syödä, koska siihen on todennäköisesti sekoittunut hiekkaa ja kemikaaleja, kuten magnesiumkloridia.


Viskiä lumella


Mahdollisesta liasta ja alhaisista kemikaalimääristä huolimatta lähes kaikki The Saltin haastattelemat tutkijat söisivät lunta ja jopa nauttisivat siitä.
– Lumikemistien keskuudessa on tunnettu fakta, että tuore arktinen lumi sopii hyvin yhteen 15-vuotiaan single malt -viskin kanssa, toteaa John Pomeroy.



Lähde: NPR, The Salt 




5.3.2016

Ruususeni




Maaliskuun alussa vanhenin jälleen vuodella.
Samana päivänä on ikuisen syntymäpäivälahjani,
tyttäreni syntymäpäivä. 

❤ 





Päivästä jäi muistoksi 
tällaisia ihania ja todella kestäviä ruusuja.


Ovat maljakossaan molemmat kimput 
kuin ihan äsken ne olisi niihin aseteltu.


Muitakin kukkia saapui viikonloppuna rakkailta,
synttärien rääppiäisiä juhlistaessaan.
Oli ihanaa kun tupa oli pitkästä aikaa täynnä ihmisiä.


Maaliskuussa on muitakin synttäreitä...

Tässä yksi muualle menevä ruusukimppu.

Maaliskuu jotenkin tuo kevään 
mukanaan. Se suorastaan raahaa valon esiin 
pilvien takaa ja maailma valostuu! 
Ja pelastuu... :)



Tässä vielä osa viikonloppuna saaduista liljoista. 

Nyt voin hyräillä hiljaa
 liljaa, ruusua, ja kirsikkapuuta... =) 



4.3.2016

Kuin kotikotona



Eräänä päivänä tarkistellessani leikekokoelmaani, katsoakseni mitä siellä on säästettävää ja mikä poisheitettävää, sain käsiini tämän kuvan, joka toi mieleeni lapsuudenkodin ja kuitenkaan se ei ole samannäköinen. Mutta jotain yhtäläisyyksiä siinä on....

Samanlaisuutta on talon kaksikerroksisuus. Kotikotona oli kyllä oikeastaan kolme kerrosta mutta alin oli niin maan tasalla ettei sen olemassaoloa huomanut ulkoapäin kuin eteläseinämältä, josta alakertaan oli ovi, ja josta näkyi pari alakerroksen maan tasalla sijaitsevaa ikkunaa.

Samanlaisuutta on myös tilantuntu, jota meilläkin oli laajassa maatilan pihassa, mutta erilaisuutta on se, ettei kuvan pihassa ole puita, pensaita eikä kukkapenkkejä. Niitäkin oli kotikotona runsaasti. Puuttuu myös kaikenlaiset piharakennukset, ja navetta, jotka yleensä yhdessä maalla muodostavat suojaisan pihan asuintalon lisäksi.

Samankaltaisuutta lapsuudenkotiin on parveke pääoven yläpuolella ja punainen katto.
Jos kuvassa olisi lapsuudenkotini, minun huoneeni olisi yläkerrassa oikealla. Parvekkeen kohdilta lähti portaata alakertaan.

Kuvan talosta puuttuu myös kokoa ja näköä. Alakerrassa näkyisi kookas tuvan ikkuna oikealla alhaalla ja vasemmalla alhaalla olisi samanlainen kookas salin ikkuna.
Jos oli juhlapäivä, vaikkapa jouluaatto, tai syntymäpäiviä tai muuten vaan tuli vieraita, niin kahvit katettiin salin soikealle pöydälle.

Kuva siis on erilainen mutta kuitenkin osittain samanlainen, kuin se suloinen kivitalokoti, jonka puolimetriä leveällä ikkunapenkillä huoneessani istuin, luin kirjoja ja öisin  ihailin pohjoistaivaan tähtiä.

No jaa, ei meillä koskaan sentäs noin huonoon kuntoon nurmikko päässyt. Voikukka pitää leikata ennen kuin sen hahtuvat ovat valmiina lentämään puolen hehtaarin kasvimaalle.

Lapsuudenkoti on ollut sittemmin jo muutaman muunkin perheen kotina. Väittävät siellä kummittelevan... Yläkerrasta kuuluu askelia ja kolinaa vaikka siellä ei pitäisi olla ketään. Onhan siellä. Siellä asui kummitus jo silloin kun me taloa asutimme, sellainen hyväntahtoinen.

Ei kummitusten vuoksi kannata muuttaa pois. Ne ovat sopuisia naapureita. Toisin kuin joskus ne ihan konkreettiset näkyvät naapurit. =)