19.12.2016

Tunnelmia viime lauantailta





Päivä oli harvinaisen kaunis ja kuulas. 
Aurinko kultasi autausmaalla mäntyjen latvoja. 

Meitä ei ollut montaa,
niin kiltin ja rakastetun miehen
hautajaisissa.
Enoni.

Kun enon jälkeläiset laskivat kukkia
kappelissa, alkoi suntio soittaa parvella
urkuja, yhtäkkiä pappi näytti hänelle jotta stop
ja musiikki lakkasi ja pappi kutsui meidätkin
sieltä takapenkistä kukkavihkoinemme
laskemaan kukat.
Siinä vaivautuneen hiljaisuuden
vallitessa laskimme omat kukkamme
enon arkun päälle. Mamalle hetki
oli hyvin raskas. Siellä lepäsi
hänen rakas veljensä.

Pappi puhui enosta mutta ei
enon eikä veljen ominaisuudessa
enon lapsilta saatujen tietojen
perusteella ehkä 10 minuuttia.

Sitten virsi ja sitten arkku vietiin
ulos, ja me perässä kukkakimppuinemme.
Minä Mamaa talaten ja Hani
perässämme kävellen, muutaman
kuvan muistoksi ottaen. 

Pappi lähti kanssamme kävelemään
arkun perässä ja kysyi yhtäkkiä:
"Niin mikäs suhde teillä oli vainajaan?"

Takaamme oli muu porukka lähtenyt kävelemään
jotakin toista polkua pitkin haudalle...

"Äitini on J***** sisko, vastasin papille. 

Pappi ei siis ollut tiennyt
että enolla oli sisko ja myös veli
joka ei vaimonsa heikon
terveyden vuoksi saapunut
hautajaisiin, mutta oli hengessä mukana.

Laskimme kukkamme enon arkulle
uudelleen ja lähdimme parkkipaikalle.
Mama paleli ja suri niin että häntä
piti tukea jotta hän jaksaisi.

Pääsimme Hanin autolle.
Serkku saapui luoksemme.
Ajattelin että hän kutsuu meidät
hautajaiskahville, mutta hän
näytti vain paperia jossa kuva
ruttaantuneesta autosta. Hän oli
ollut autokolarissa...
 Hautajaiskahvikutsua ei tullut.

Istuimme Hanin lämpimään
autoon ja ajelimme Maman luo.
Joimme siellä kahvit pitäen
oman muistohetkisemme.

Monta kynttilää oli palamassa 
enolle. Varmasti hän näki ne 
siskonsa luotakin. 



Eno piti aina näistä R-leivoksista, 
joita kotiväen kesken sanomme Reimaninleivoksiksi. 
Rommileivoksiahan ne tietenkin ovat, 
jos joku nyt jäi ihmettelemään. 

Näitä meillä oli hänen muistokahveillaan. 


Olin hankkinut kolme valkoisen aman 
aka amarylliksen eli jaloritarinkukan sipulia 
joista ensimmäinen on jo tehnyt kolme kukkaputkea,
kuin tilauksesta tälle päivälle. 

Maljakossaan se kestää kauemmin
kuin ruukussa sipulissaan. 

Näkee eno varmaankin nyt jo palavat kynttilät,
surun ja kukat meidän luotammekin,
linnuntietä ei niin kamalan kaukana
siitä missä hänen maallinen majansa
lepää nyt...



 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


♥ Kiitos kommentistasi! ♥