11.11.2016

Nokkavia ja pitkähampaisia






Tilhilauma saapuu yleensä talven tullen popsimaan 
loppuja pihlajanmarjoja ja niitä on ihana katsella 
ja kuvata. Tänä vuonna kuitenkin ahneet räkättirastaat 
söivät kaiken harakoiden kanssa kilpaa, 
eikä ihanille tilhille jäänyt kuin rippeet joten 
ne jatkoivat matkaansa jonnekin muualle, 
etten ehtinyt edes kameraa hakea 
- saati kissaa sanoa. 

Mustarastaskin kävi paikalla vain toteamassa 
ettei pihapuissa ollut enää omenia, 
eikä yhtään pihlajanmarjaa. 

Olisi pakastimessa ollut hieman 
pihliksiä, mutta olen varannut ne 
mahdollisen joulunpunaisen 
pihlajanmarjamarmeladin tekoon... 



Toisinaan kuuluu haukan huutelu, 
mutta en ole nähnyt sitä koskaan joten en tiedä 
mikä haukka se mahtanee olla. 
Mutta sen aterioiden jäännöksiä olemme joutuneet 
kyllä näkemään ja siivoamaan pois pihasta. 
Milloin kohtaamme rastaan, 
varpusen ja toisinaan jopa harakan jäännöksiä. 

Yleensä linnuista jää jäljelle 
vain siivet... =(


Varpuset rakastavat Valamonruusupensaita, 
joiden suojasta niitä ei voi napata kulkukissa, 
haukka eikä kettukaan. 




Punatulkku-urokset eivät siedä muita lintuja lintulaudalla, 
ainakaan täälläpäin. Vain puoliso saa tulla 
syömään yhtäaikaa uroksen kanssa. Muut linnut 
uros ajaa tiehensä. Tämä onkin siksi harvinainen 
kuva että viherpeippo sai napattua 
auringonkukansiemenen ennen kuin tulkku 
käveli sitä kohti ja ajoi sen uhmakkaasti tiehensä.




Muut linnut ruokailevat hyvässä sovussa keskenään. 
Paitsi kun harakka ryntää liippaamaan nokallaan 
ison määrän siemeniä laudalta maahan, 
lentävät pienet linnut tiehensä ja lauma 
muita harakoita saapuu laudan alle juhlimaan. 


KK:ssa oli artikkeli, kuinka pihaan saa toivomiaan lintuja:

Linnuilla on lempiruokia siinä missä ihmisilläkin. Lintulaudan kattauksella voi 
vaikuttaa siihen, mitä siivekkäitä pihapiirissä lentelee.
Mustarastas on huilisti ja kaunotar, jolle kannattaa järjestää ihan omaa syötävää: 
kuivia omenanpaloja tai kuivattuja pihlajanmarjoja.
Kanta-asiakkaita lintulaudoilla ovat tiaiset ja peipot, joille maistuvat auringonkukansiemen ja murskattu maapähkinä.
Ravintolan suosio voi houkutella paikalle myös närhin tai urpiaisen. Perussetti siemeniä 
ja pähkinää kelpaa niiden lisäksi varpuselle ja usein pyryjä ennakoivalle punatulkulle. 
Vanha kunnon kauralyhde maistuu keltasirkulle ja punatulkulle, mutta ruokana se on aikamoista höttöä. Parasta voimaruokaa on tali, jota nokkivat kiitollisena tiaiset, varpunen ja mustarastas, joskus jopa tikka.
Jos kaupan talipallot eivät innosta, tee itse kauniimpia. Muotiksi sopivat pienet ja kauniin 
muotoiset esineet kuten piparimuotit ja silikoniset muffinssivuoat. Kattilassa sulatettuun 
taliin voi sekoittaa pähkinämurskaa ja siemeniä sekä upottaa narun.


Käytännössä se menee kuitenkin niin, että harakat (joita ei oltu 
edes tilattu vaan ne tulevat yllätyksenä)  sekä orava käyvät 
nopeasti nappaamassa pähkinät ja muut herkkupalat, 
ja naakkalauma hotkii harakoiden kanssa ne talipallot, 
rastaat tyhjentävät ennen etelään lähtöään pihlajat marjoista 
ja omenapuut omenista, rusakot nousevat takajaloilleen 
ja syövät pihasta pois kauralyhteet ja pikkulinnut 
jäävät koputtelemaan niitä auringonkukansiemeniä. 
Jos laitat kauraa siemenseokseen, se toki houkuttelee 
keltasirkkuja ja punatulkkuja, monille muille linnuille 
se on outo siemen jota ne välttelevät ja tiputtavat 
kaurat hangelle. 

Kauraryyneistä pitävät kaikki linnut. 
Yleensä vaan harakat hotkivat nekin 
ennen kuin muut linnut edes niitä näkevät. 


Meidän pihamme lintulaudoilla piipahtaa 
enimmäkseen varpusten parikymmenpäinen lauma, 
tali-, ja sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja, 
keltasirkkuja sekä toisinaan kuusitiaisia, tiklejä, 
urpiaisia ja tietenkin oravat, varikset, harakat, naakat, 
tuhma käpytikka ja *kakkiaisfasaanit laudan alla.




Tämä kurre arvasi että hänelle ne 
auringonkukansiemenet oli tarkoitettukin. 
Katso miten sievästi ja säännönmukaisesti 
se napsii siemenet kukkapohjasta. 


Usein ne tarkistavat muuten vaan kukkapurkit. 
Olenpa nähnyt kun ne ovat kaivaneet ruukusta 
 harsokukan juurakon ja vieneet sen mennessään.  

Niin että kyllä ne oravatkin osaavat tehdä 
tuhoja. Kun kerään kuusenkäpyjä terassille 
ne käyvät viskelemässä osan lattialle 
ja osan vievät mukanaan hopeapajun 
oksalle ja kohta puun alle lentelee kävyn 
suomuja ja keskusruoti. 

Hupsuja olioita. 

Eräs orava oli niin rohkea että se tuli 
ovelle asti ja tykkäsi riisikakuista, 
joita se natusteli mielellään. 
Mutta sitä oravaa ei ole enää 
näkynyt. Kesällä hautasin jälleen 
erään auton alle jääneet... 
Jospa se oli juuri se. =/ 



Toisinaan oravat popsivat pikkulintujen kanssa 
siemeniä lintulaudoilla, mutta yleensä ne syövät 
lautojen alta, lupsakoiden varisten kanssa. 

Käpytikka ei ole kovin mukava tuttavuus. 
Tämän vanhan lintulaudan suuaukkoakin ne ovat 
yrittäneet laajentaa, usein nokkaisevat pikkulintuja 
päähän sattuessaan samaan aikaan laudalle, 
ja keväällä pesintäaikaan ryöstävät linnunpoikasia 
pöntöistä. En tykkää! =(



Tällainen jännän värinen varis 
on joskus varisparvessa mukana. 
Onneksi muut eivät tippaakaan 
kiusaa eivätkä ylenkatso sitä 
vaikka sen höyhenpuku muistuttaakin 
enemmän harakkaa, joille varikset 
kyllä antavat hatkoja ruokintapaikalta. 





Jänistuhoja vastaan ostimme Viron reissulla jänis- 
 ja peurakarkotetta. Se liuotetaan veteen ja sillä 
suihkutetaan ne kasvit, joita ei voi verkottaa, 
niin kuin vaikkapa aitataimet. 

Vuosi sitten testasimme ainetta ensimmäisen kerran 
ja tuloksista rohkaistuneina päätimme tänä syksynäkin 
suihkutella kasveja sillä. 
Aineen teho kestää puolisen 
vuotta paketin mukaan, 
eli sopivasti talven. 

Pihassa on kyllä verkotettu hedelmäpuita 
ja muita rusakoiden mielestä herkullisia kasveja, 
mutta usein ne syövätkin jotakin muutakin 
josta eivät muina talvina ole olleet 
lainkaan kiinnostuneet. 


* Fasaanit ovat syöneet hirmuisen määrän kukkasipuleita
pihastamme, siksi pilkkanimitys. =(
Kukkapenkitkin pitää suojata verkoilla niiden 
vuoksi. Jos ei pakkanen niin sitten joku eläin 
on kasvien tuho tällä pihalla. 

Mutta sellaista se on 
kun yrittää rakentaa puutarhaa. 
Ylä- ja alamäkiä 
niin kuin koko elämä. 


 


6 kommenttia:

  1. Meillä entisessä kodissa oravat jyrsivät lintulaudan "ovensuuta" suuremaksi. Tykkään kyllä oravista vaikka entinen työkaveri ei voinut sitä ymmärtää...sellaisista rotista tykkäät, sanoi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään minäkin, niin kuin blogijutuistani voi päätellä. :)

      Brittien pitänee varoa oravia
      kun niistä on löydetty satoja vuosia vanhoja lebrabakteereita!!!!
      Kauhiaa!

      Poista
  2. Hieman samaan tapaan kanssasi minäkin pihapiirin lintuja ja oravia seurailen. Lajien määrä on kyllä suppeampi, mutta ruokaa menee. Nyt ovat syöneet jo omatekoisia munkkirasvakakkuja kera siementen ja pähkinöiden kaksi isoa, litran kokoisia.
    Ihanaa hupia seurata luontoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen viimeksi tunnin aikana harakkalauma
      söi kaikki 6 talipalloa ja kaikki pähkinät
      jotka pikkulinnuille laitoin. Olen varma
      että isot talikakut menidivät myös niiden suuhun.
      Eli kodin kuvalehden ohjeet eivät päde.
      Sitä ei saa mitä tilaa vaan
      kaikkea muuta. :)

      Mutta kyllä, on mukavaa puuhaa ruokkia
      lintuja. Tietää olevansa niille tärkeä.
      ---> Ruokavarastonhoitaja. :)

      Poista
  3. Ihania kuvia! Minäkin laitoin talipalloja ja siemeniä linnuille ja parissa päivässä katosi kaikki, tosin harakka taisi syödä kaiken yksin. Oravia ei olekaan näkynyt yhtään...

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia.
    Meillä ruokinta-automaateilla on käynyt tänä syksynä ennätyksellinen määrä pikku siivekkäitä ja vähän isompiakin, kuten tikka.

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥