Translate

1.10.2016

En voi olla ihailematta





Näitä pelargoneja nimittäin. 
Samalla surettaa koska juuri nyt ne 
olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 
meiltä loppui...


Ne kestävät terassilla vielä 
pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 
mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 
Niiden on vaan nyt annettava 
elää hetkessä ja päivä kerrallaan 
ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 
tässä vaiheessa koituisi niiden 
nopeaksi turmioksi. 



Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 
suukotellen töihinsä ja
roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 
ihailen samalla näitä ihanuuksia.



Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 
ehti kesän aikana noin komiaksi, 
verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 



Olen koettanut ikuistaa kauniita 
hetkisiä muistoiksi kesästä. 


Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 
kaikista kookkaista pelakuista 
ja yksinäisestä terassikaudesta.



Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 
hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 
nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 



Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 
että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 
mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 
ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille
enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 
Olkoon siellä missä se 
tuntee olonsa onnelliseksi.





Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 
mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 
kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 
Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 



Queen Marykin teki uhkeita kukkia 
kuin miniruusukimppuja... 




Jopa prinssi Nikolai kiipesi 
terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 
Koska meilläpäin tuulee paljon, 
se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 
apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 






Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 
ihan haluamallasi 
omalla tavallasi.